Näkymätön objekti vai osallistuva subjekti - lapsi lastensuojelun huoltosuunnitelmassa
TIIKKALA, EIJA (2008)
TIIKKALA, EIJA
2008
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18952
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18952
Tiivistelmä
Tarkastelen tutkimuksessani lastensuojelun asiakirjoja, huoltosuunnitelmia, ja lapsen näkymistä niissä. Aineistoni koostuu keskikokoisen eteläsuomalaisen kaupungin 17 huoltosuunnitelmasta vuosilta 1985, 1995 ja 2005. Olen työskennellyt pitkään sosiaalityöntekijänä kyseisessä kaupungissa ja laatinut itsekin huoltosuunnitelmia. Nämä huoltosuunnitelmat eivät kuulu tutkimusaineistooni. Huoltosuunnitelmien laatimisaikaan on ollut voimassa vuoden 1983 lastensuojelulaki ja sen säännökset.
Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi, jossa oleellinen tutkimusmetodologinen ratkaisu on sisällyttää tutkimusprosessin ja –tulosten yhteyteen reflektio tutkijoiden ja käytännön kesken. Sovellan tutkimuksessani Norman Fairclough´n (1997) kolmiportaista mallia. Fairclough`n mukaan kriittinen diskurssianalyysi tarkastelee erityisesti kielenkäytön eri ulottuvuuksien välisiä jännitteitä.
Tutkimukseni tehtävänä on tarkastella 1) Miten lapsi kirjoitetaan näkyväksi huoltosuunnitelmaan? Onko kirjaamistavoissa nähtävissä eroja eri vuosikymmeninä laadituissa suunnitelmissa? Ovatko lapsi ja hänen mielipiteensä löydettävissä huoltosuunnitelmasta? Kiinnostukseni kohde on myös se, 2) Mitä sosiaalityöntekijä kirjoittaa lapsesta huoltosuunnitelmaan? Miten lapsen mielipide asiastaan näkyy dokumentissa vai onko lapsi kirjoitettu näkyviin työntekijän huomioiden kautta? Mikäli lapsen mielipide ei näy, mitä sen voidaan tulkita merkitsevän sosiaalityön kentässä? Onko tutkimuksesta löydettävissä toistuvia teemoja vai onko huoltosuunnitelman laatiminen persoonakohtainen, tilannesidonnainen sosiaalityöntekijän valinta? Onko eri vuosikymmenillä kirjatuissa suunnitelmissa nähtävissä eroja tavoissa, millä lasta kuvataan? Kiinnostuksen kohteeni on lapsi sosiaalityöntekijän tekemien retoristen valintojen kautta.
Kuvauksen tasolla vuoden 1985 huoltosuunnitelmissa nuorempien lasten mielipiteen kirjaus on niukempaa kuin myöhemmin laadituissa suunnitelmissa. Vielä vuonna 2005 nuorten lasten osalta suunnitelmassa mainittiin vain lapsen ikä ja kehitystaso ilman erillistä luonnehdintaa lapsesta. Kodin lasta vaarantavia tekijöitä on kuvattu eniten uusimmissa dokumenteissa. Lapsen etua on perusteltu kaikissa huoltosuunnitelmissa. Lähes kaikkien suunnitelmien liitteenä oli erilaisia asiantuntijalausuntoja, erityisesti vanhempien huoltosuunnitelmien liitteenä. Pienten lasten osalta sosiaalityöntekijät eivät ole juurikaan käyttäneet havainnointia informaation keräystapana. Päihteiden käyttö sekä nuorten että vanhempien osalta on säilynyt vuodesta toiseen sijoitukseen johtavana syynä. Vuonna 2005 laadituissa suunnitelmissa on ensimmäisen kerran mainittu huumeet pääpäihteenä. Lapsen ja vanhempien yhteydenpitoon liittyviä sopimuksia ei juuri löytynyt vuoden 1985 suunnitelmista. Eniten yhteydenpidosta oli kirjattu vuoden 2005 suunnitelmiin.
Prosessin analyysissa lasten ja perheiden tilanteet näyttäytyvät negatiivisessa valossa. Vahvuuksien ja voimavarojen kuvaukset puuttuvat lähes täysin. 2000-luvun suunnitelmissa on enemmän nuorten omaa puhetta. Vanhemmat lapset saavat äänensä nuorempia paremmin kuuluville. Pienten lasten mielipiteen selvittäminen on haaste sosiaalityöntekijöille. Vaikka lapsen kanssa on keskusteltu huostaanotosta ja sijoituksesta, eivät nuoretkaan ymmärrä niiden tarkoitusta. Tapa kirjoittaa lapsesta on säilynyt hyvin samanlaisten koko tutkimusjakson ajan.
Avainsanat: huoltosuunnitelma, lapsen osallisuus, lapsen etu, kodin olosuhteet
Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi, jossa oleellinen tutkimusmetodologinen ratkaisu on sisällyttää tutkimusprosessin ja –tulosten yhteyteen reflektio tutkijoiden ja käytännön kesken. Sovellan tutkimuksessani Norman Fairclough´n (1997) kolmiportaista mallia. Fairclough`n mukaan kriittinen diskurssianalyysi tarkastelee erityisesti kielenkäytön eri ulottuvuuksien välisiä jännitteitä.
Tutkimukseni tehtävänä on tarkastella 1) Miten lapsi kirjoitetaan näkyväksi huoltosuunnitelmaan? Onko kirjaamistavoissa nähtävissä eroja eri vuosikymmeninä laadituissa suunnitelmissa? Ovatko lapsi ja hänen mielipiteensä löydettävissä huoltosuunnitelmasta? Kiinnostukseni kohde on myös se, 2) Mitä sosiaalityöntekijä kirjoittaa lapsesta huoltosuunnitelmaan? Miten lapsen mielipide asiastaan näkyy dokumentissa vai onko lapsi kirjoitettu näkyviin työntekijän huomioiden kautta? Mikäli lapsen mielipide ei näy, mitä sen voidaan tulkita merkitsevän sosiaalityön kentässä? Onko tutkimuksesta löydettävissä toistuvia teemoja vai onko huoltosuunnitelman laatiminen persoonakohtainen, tilannesidonnainen sosiaalityöntekijän valinta? Onko eri vuosikymmenillä kirjatuissa suunnitelmissa nähtävissä eroja tavoissa, millä lasta kuvataan? Kiinnostuksen kohteeni on lapsi sosiaalityöntekijän tekemien retoristen valintojen kautta.
Kuvauksen tasolla vuoden 1985 huoltosuunnitelmissa nuorempien lasten mielipiteen kirjaus on niukempaa kuin myöhemmin laadituissa suunnitelmissa. Vielä vuonna 2005 nuorten lasten osalta suunnitelmassa mainittiin vain lapsen ikä ja kehitystaso ilman erillistä luonnehdintaa lapsesta. Kodin lasta vaarantavia tekijöitä on kuvattu eniten uusimmissa dokumenteissa. Lapsen etua on perusteltu kaikissa huoltosuunnitelmissa. Lähes kaikkien suunnitelmien liitteenä oli erilaisia asiantuntijalausuntoja, erityisesti vanhempien huoltosuunnitelmien liitteenä. Pienten lasten osalta sosiaalityöntekijät eivät ole juurikaan käyttäneet havainnointia informaation keräystapana. Päihteiden käyttö sekä nuorten että vanhempien osalta on säilynyt vuodesta toiseen sijoitukseen johtavana syynä. Vuonna 2005 laadituissa suunnitelmissa on ensimmäisen kerran mainittu huumeet pääpäihteenä. Lapsen ja vanhempien yhteydenpitoon liittyviä sopimuksia ei juuri löytynyt vuoden 1985 suunnitelmista. Eniten yhteydenpidosta oli kirjattu vuoden 2005 suunnitelmiin.
Prosessin analyysissa lasten ja perheiden tilanteet näyttäytyvät negatiivisessa valossa. Vahvuuksien ja voimavarojen kuvaukset puuttuvat lähes täysin. 2000-luvun suunnitelmissa on enemmän nuorten omaa puhetta. Vanhemmat lapset saavat äänensä nuorempia paremmin kuuluville. Pienten lasten mielipiteen selvittäminen on haaste sosiaalityöntekijöille. Vaikka lapsen kanssa on keskusteltu huostaanotosta ja sijoituksesta, eivät nuoretkaan ymmärrä niiden tarkoitusta. Tapa kirjoittaa lapsesta on säilynyt hyvin samanlaisten koko tutkimusjakson ajan.
Avainsanat: huoltosuunnitelma, lapsen osallisuus, lapsen etu, kodin olosuhteet