Happiness Doesn't Seem to Have Much to Do with It - The Catholic Faith in Evelyn Waugh's Brideshead Revisited
LAITINEN, SIRKKA (2008)
LAITINEN, SIRKKA
2008
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18827
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18827
Tiivistelmä
Tutkielmani aiheena on katolisuus Evelyn Waugh:n romaanissa Brideshead Revisited (1945, suom. Mennyt maailma). Lähtökohtana tutkimukselleni oli ihmetys siitä, että kyseistä teosta pidetään yleisesti katolista uskoa puolustavana ns. katolisena romaanina, kun taas oman tulkintani mukaan katolisuus esitetään tässä romaanissa enimmäkseen negatiivisena. Näkökulmani on agnostinen/evankelisluterilainen. Tarkoitukseni oli myös selvittää onko tässä romaanissa piirteitä muista kirjallisuuden lajityypeistä - esimerkkeinä "Künstlerroman" ja "gay literature". Analysoin myös muita romaanissa olevia teemoja kuten alkoholismia ja taiteilijuutta. Aluksi tarkastelen katolista romaania lajityyppinä. Erittelen myös joitakin roomalaiskatolisia opinkappaleita verraten niitä mm. luterilaisuuteen. Poikkeavuutta ilmenee mm. pyhimysopissa ja sakramenteissa.
Analysoin sitä millaisena katolisuus näyttäytyy nykylukijalle romaanihenkilöiden kautta työkaluinani käsitteet "negatiivinen" ja "positiivinen" katolisuus, joita Annette Wirth on käyttänyt Brideshead Revisited-tutkimuksessaan. Romaanihenkilöt Lady Marchmain ja hänen vanhin poikansa Lord Brideshead on usein tulkittu dogmaattisiksi, tekopyhiksi katolisiksi. He vaikuttavatkin monin tavoin manipulatiivisesti muihin perheenjäseniinsä, jotka pyristelevät toisaalta maallisten intohimojensa ja toisaalta katolisen omatuntonsa asettamien vaatimusten välillä. Etenkin nuorin poika Sebastian kärsii äitinsä ankaruudesta ja ajautuu alkoholismiin. Yhden katolisen tulkinnan mukaan pahasti alkoholisoitunut Sebastian päätyy pyhäksi olennoksi luostarin porteille, toiset katoliset näkevät hänen saavan rangaistuksen synneistään. Maallisemman tulkinnan - ja myös oman tulkintani mukaan - hän päätyy sairaaksi ja rakkaudessa pettyneeksi ihmisraunioksi, joka olisi voinut olla onnellinen ilman äitinsä istuttamaa katolista syyllisyydentunnetta. Julia-tytär puolestaan kokee syyllisyyttä "syntisestä" avioliitostaan eronneen miehen kanssa. Positiivista katolisuutta - eli kristillisyyden henkeä - edustavat mielestäni nuorin tytär Cordelia sekä lähes perheenjäsen, iäkäs lastenhoitaja Nanny Hawkins.
Käsittelen myös kertojaminä Charles Ryderin taiteilijuutta ja hänen suhteitaan Sebastianiin ja tämän sisareen Juliaan. Rakkaus Charlesiin lisää Julian syyllisyyttä, ja suhde kariutuu Julian uudelleenkääntymykseen isänsä kuolinvuoteen äärellä. Viimeistä voitelua saava Lord Marchmain tekee voipuneen ristinmerkin, vaikka on aiemmin ollut kiihkeä katolisen kirkon vastustaja. Waugh itse tarkoitti kuolinvuodekohtauksen ihmeeksi,joka käännyttää agnostikko Charlesin. Mielestäni tämä tulkinta on yksipuolinen, ja sen vuoksi pohdin kirjallisuudessa esiintyvän uskonnollisen ihmeen problematiikkaa eri näkökulmilta.
Avainsanat: katolisuus, katolinen romaani, alkoholismi, gay literature, Künstlerroman, nostalgia
Analysoin sitä millaisena katolisuus näyttäytyy nykylukijalle romaanihenkilöiden kautta työkaluinani käsitteet "negatiivinen" ja "positiivinen" katolisuus, joita Annette Wirth on käyttänyt Brideshead Revisited-tutkimuksessaan. Romaanihenkilöt Lady Marchmain ja hänen vanhin poikansa Lord Brideshead on usein tulkittu dogmaattisiksi, tekopyhiksi katolisiksi. He vaikuttavatkin monin tavoin manipulatiivisesti muihin perheenjäseniinsä, jotka pyristelevät toisaalta maallisten intohimojensa ja toisaalta katolisen omatuntonsa asettamien vaatimusten välillä. Etenkin nuorin poika Sebastian kärsii äitinsä ankaruudesta ja ajautuu alkoholismiin. Yhden katolisen tulkinnan mukaan pahasti alkoholisoitunut Sebastian päätyy pyhäksi olennoksi luostarin porteille, toiset katoliset näkevät hänen saavan rangaistuksen synneistään. Maallisemman tulkinnan - ja myös oman tulkintani mukaan - hän päätyy sairaaksi ja rakkaudessa pettyneeksi ihmisraunioksi, joka olisi voinut olla onnellinen ilman äitinsä istuttamaa katolista syyllisyydentunnetta. Julia-tytär puolestaan kokee syyllisyyttä "syntisestä" avioliitostaan eronneen miehen kanssa. Positiivista katolisuutta - eli kristillisyyden henkeä - edustavat mielestäni nuorin tytär Cordelia sekä lähes perheenjäsen, iäkäs lastenhoitaja Nanny Hawkins.
Käsittelen myös kertojaminä Charles Ryderin taiteilijuutta ja hänen suhteitaan Sebastianiin ja tämän sisareen Juliaan. Rakkaus Charlesiin lisää Julian syyllisyyttä, ja suhde kariutuu Julian uudelleenkääntymykseen isänsä kuolinvuoteen äärellä. Viimeistä voitelua saava Lord Marchmain tekee voipuneen ristinmerkin, vaikka on aiemmin ollut kiihkeä katolisen kirkon vastustaja. Waugh itse tarkoitti kuolinvuodekohtauksen ihmeeksi,joka käännyttää agnostikko Charlesin. Mielestäni tämä tulkinta on yksipuolinen, ja sen vuoksi pohdin kirjallisuudessa esiintyvän uskonnollisen ihmeen problematiikkaa eri näkökulmilta.
Avainsanat: katolisuus, katolinen romaani, alkoholismi, gay literature, Künstlerroman, nostalgia