Hyvä, suomalainen perhe - Perheen kategorian rakentuminen poliittisessa retoriikassa
VOUTILAINEN, MARI (2008)
VOUTILAINEN, MARI
2008
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18722
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18722
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan perheen rakentumista poliittisessa keskustelussa, ja pyritään löytämään niitä ulottuvuuksia, joiden puitteissa hyväksyttävää, suomalaista perhettä määritellään lainsäätäjän näkökulmasta. Tutkimuksen aineistona ovat vuonna 2006 Hallituksen esityksestä laeiksi hedelmöityshoidoista ja isyyslain muuttamisesta (HE 3/2006) käydyt Suomen eduskunnan täysistuntokeskustelut.
Tutkimuksessa hedelmöityshoitoja koskeva poliittinen keskustelu nähdään tilanteena, jossa usein itsestäänselvyytenä pidetty perheen kategoria joutuu uudelleenarvioinnin kohteeksi. Tutkimuksessa tarkastellaan perheen kategorian rakentumista etnometodologiaan ja jäsenyyskategorisoinnin analyysiin perustuvan näkökulman kautta. Perheen kategorian rakentuminen nähdään vuorovaikutuksellisena, retorisena, tilannesidonnaisena toimintana, jossa perheeseen liittyvää moraalista järjestystä tuotetaan.
Hedelmöityshoitolakia koskevissa täysistuntokeskusteluissa nousivat vastakkain kaksi erilaista käsitystä hyvästä perheestä. Toisaalta keskusteluissa esiintyi näkemys perinteisen ydinperhemallin mukaisesta, miehen ja naisen väliseen parisuhteeseen perustuvasta perhemallista, joka koettiin yhteiskunnan arvoja parhaiten heijastavaksi perhemuodoksi. Miehen ja naisen väliseen avioliittoon pohjautuvan, luonnon järjestyksen mukaisen perhemallin nähtiin tarjoavan lapsen kehityksen kannalta olennaiset pitkät, vakaat ihmissuhteet ja molempien sukupuolten tarjoamat roolimallit. Toisaalta keskusteluissa nousi vahvasti esiin myös perheiden moni-muotoisuutta korostava näkökulma, jossa hyvää perhettä ei määriteltykään vanhempien luku-määrän ja sukupuolen kautta, vaan hyvä perhe nähtiin perustuvaksi rakkauteen ja huolenpitoon pohjautuvaan sosiaaliseen vanhemmuuteen.
Molemmissa näkökulmissa keskeiseksi hyvän perheen määritelmäksi nousivat lapsen oikeudet. Ydinperhemallia korostavassa näkökulmassa lapsella katsottiin olevan perustavaa laatua oleva oikeus molempia sukupuolia oleviin vanhempiin, ja tämä oikeus toteutuu parhaiten naisen ja miehen välisessä parisuhteessa. Monimuotoista perhemallia kannattavissa puheenvuoroissa puolestaan korostettiin lapsen oikeutta rakastaviin vanhempiin tai vanhempaan, ja tämä oikeus toteutuu parhaiten missä tahansa perheessä, jossa lapsi on toivottu ja odotettu.
Hyväksyttävä, suomalainen perhe näyttäytyy tämän tutkimuksen perusteella kahtiajakoisena, mutta näkemyksillä oli myös yhtymäkohtia. Hyvässä perheessä lapsen etu otetaan ensisijaiseksi, lasta rakastetaan ja hänelle turvataan tasapainoinen kasvu ja kehitys. Hyvä perhe tarjoaa lapselle pitkät, kestävät ihmissuhteet sekä tunteen siitä, että lapsi on syntynyt toivottuna. Erona näissä näkökulmissa oli kuitenkin se, minkälaisissa perheissä nämä hyvän perheen määritelmät toteutuva parhaiten.
Asiasanat: perhe, kriittinen perhetutkimus, kategorisoinnin analyysi, etnometodologia,
perhepolitiikka
Tutkimuksessa hedelmöityshoitoja koskeva poliittinen keskustelu nähdään tilanteena, jossa usein itsestäänselvyytenä pidetty perheen kategoria joutuu uudelleenarvioinnin kohteeksi. Tutkimuksessa tarkastellaan perheen kategorian rakentumista etnometodologiaan ja jäsenyyskategorisoinnin analyysiin perustuvan näkökulman kautta. Perheen kategorian rakentuminen nähdään vuorovaikutuksellisena, retorisena, tilannesidonnaisena toimintana, jossa perheeseen liittyvää moraalista järjestystä tuotetaan.
Hedelmöityshoitolakia koskevissa täysistuntokeskusteluissa nousivat vastakkain kaksi erilaista käsitystä hyvästä perheestä. Toisaalta keskusteluissa esiintyi näkemys perinteisen ydinperhemallin mukaisesta, miehen ja naisen väliseen parisuhteeseen perustuvasta perhemallista, joka koettiin yhteiskunnan arvoja parhaiten heijastavaksi perhemuodoksi. Miehen ja naisen väliseen avioliittoon pohjautuvan, luonnon järjestyksen mukaisen perhemallin nähtiin tarjoavan lapsen kehityksen kannalta olennaiset pitkät, vakaat ihmissuhteet ja molempien sukupuolten tarjoamat roolimallit. Toisaalta keskusteluissa nousi vahvasti esiin myös perheiden moni-muotoisuutta korostava näkökulma, jossa hyvää perhettä ei määriteltykään vanhempien luku-määrän ja sukupuolen kautta, vaan hyvä perhe nähtiin perustuvaksi rakkauteen ja huolenpitoon pohjautuvaan sosiaaliseen vanhemmuuteen.
Molemmissa näkökulmissa keskeiseksi hyvän perheen määritelmäksi nousivat lapsen oikeudet. Ydinperhemallia korostavassa näkökulmassa lapsella katsottiin olevan perustavaa laatua oleva oikeus molempia sukupuolia oleviin vanhempiin, ja tämä oikeus toteutuu parhaiten naisen ja miehen välisessä parisuhteessa. Monimuotoista perhemallia kannattavissa puheenvuoroissa puolestaan korostettiin lapsen oikeutta rakastaviin vanhempiin tai vanhempaan, ja tämä oikeus toteutuu parhaiten missä tahansa perheessä, jossa lapsi on toivottu ja odotettu.
Hyväksyttävä, suomalainen perhe näyttäytyy tämän tutkimuksen perusteella kahtiajakoisena, mutta näkemyksillä oli myös yhtymäkohtia. Hyvässä perheessä lapsen etu otetaan ensisijaiseksi, lasta rakastetaan ja hänelle turvataan tasapainoinen kasvu ja kehitys. Hyvä perhe tarjoaa lapselle pitkät, kestävät ihmissuhteet sekä tunteen siitä, että lapsi on syntynyt toivottuna. Erona näissä näkökulmissa oli kuitenkin se, minkälaisissa perheissä nämä hyvän perheen määritelmät toteutuva parhaiten.
Asiasanat: perhe, kriittinen perhetutkimus, kategorisoinnin analyysi, etnometodologia,
perhepolitiikka