Yhteisöllisyyttä rakentamassa. Yhteisöllisyysteema Hämeenlinnan asuntomessualueella 2007
SARKKOLA, ANNIKA (2008)
SARKKOLA, ANNIKA
2008
Aluetiede - Regional Studies
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18667
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18667
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan yhteisöllisyyttä erityisesti asumisen ja yhdyskuntasuunnittelun näkökulmista. Teoreettisen ja empiirisen aineiston perusteella hahmotetaan sitä, mitä yhteisöllisyydessä asumisessa tarkoitetaan ja miksi sitä pidetään usein yhdyskuntarakentamisessa tavoiteltavana. Lisäksi pyritään löytämään niitä asuinalueiden suunnitteluun ja rakentamiseen liittyviä keinoja, joiden ajatellaan tukevan yhteisöllisyyden muodostumista. Teoreettisen kirjallisuuskatsauksen lisäksi tutkimusongelmia lähestytään tarkastelemalla empiirisenä tutkimuskohteena Hämeenlinnan Harvoilanmäen asuinaluetta. Harvoilanmäki oli vuoden 2007 asuntomessualue, ja yhteisöllisyys oli yksi alueen suunnittelua ohjanneista teemoista. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu kymmenestä teemahaastattelusta, joissa haastateltavina oli Harvoilanmäen alueen suunnitteluun ja suunnittelun ohjaukseen osallistuneita henkilöitä.
Tutkimushaastatteluissa tuli esille se aiemmissakin yhteisöllisyystutkimuksissa havaittu seikka, että yhteisöllisyys herättää käsitteenä enimmäkseen myönteisiä mielikuvia. Siihen liitetään sellaisia määreitä kuin ihmisten yhteinen toiminta, yhteenkuuluvuuden tunne sekä turvallisuus. Kun yhteisöllisyyttä tarkastellaan alueellisessa kontekstissa, sen voidaan katsoa yhdistyvän ihmisten yksilölliseen ja yhteiseen aluetietoisuuteen. Toisaalta tutkimusta varten haastatellut henkilöt suhtautuivat yhdyskuntarakentamisen yhteisöllisyystavoitteeseen myös hieman kriittisesti. Ensinnäkin käsite on sisällöltään melko yleinen ja iskusanana kulunut. Toiseksi haastateltavat epäilivät tyypillisesti omakotiasumisen rauhasta haaveilevien suomalaisten halukkuutta yhteisölliseen asumiseen.
Jos yhdyskuntasuunnittelussa ja -rakentamisessa on tavoitteena tukea yhteisöllisyyden muodostumista, voidaan tämän tutkimuksen perusteella kiinnittää huomiota kolmijaon kaupunkirakenne–toiminnot–prosessi mukaisiin asioihin. Harvoilanmäessä kaupunkirakenteen erityisenä yhteisöllisyyttä edistävänä piirteenä voidaan pitää tiivistä, yhteistä katutilaa, joka antaa alueelle omanlaisensa luonteen ja mahdollistaa asukkaiden kohtaamisen. Kaupunkirakenne vaikuttaakin myös alueen toiminnallisiin ominaisuuksiin: siihen, missä, miksi ja miten usein ihmiset toisiaan kohtaavat. Prosessina aluerakentaminen on otollinen, jos ajatellaan rakennuttajien, suunnittelijoiden ja tulevien asukkaiden kohtauttamista. Harvoilanmäen suunnittelussa hyödynnettiin niin sanottua suhteellista suunnittelun ohjauksen menetelmää, jossa keskeistä oli asemakaavan ja rakentamistapaohjeiden melko väljien määritysten sekä niitä täydentävän ohjauksen ja suunnitteluyhteistyön avulla sovittaa vierekkäiset rakennukset yhteen niin, että tuloksena olisi yhtenäistä muttei monotonisen yksipuolista kaupunkitilaa.
Tutkimuksessa tarkastellaan edellä mainittujen tutkimuskysymysten ohella ja taustalla asuntomessurakentamisen prosessia, jossa mielenkiinnon kohteeksi nousee erityisesti teemojen määrittely.
Avainsanat: yhteisöllisyys, asuinalueet, aluesuunnittelu, asuntomessut
Tutkimushaastatteluissa tuli esille se aiemmissakin yhteisöllisyystutkimuksissa havaittu seikka, että yhteisöllisyys herättää käsitteenä enimmäkseen myönteisiä mielikuvia. Siihen liitetään sellaisia määreitä kuin ihmisten yhteinen toiminta, yhteenkuuluvuuden tunne sekä turvallisuus. Kun yhteisöllisyyttä tarkastellaan alueellisessa kontekstissa, sen voidaan katsoa yhdistyvän ihmisten yksilölliseen ja yhteiseen aluetietoisuuteen. Toisaalta tutkimusta varten haastatellut henkilöt suhtautuivat yhdyskuntarakentamisen yhteisöllisyystavoitteeseen myös hieman kriittisesti. Ensinnäkin käsite on sisällöltään melko yleinen ja iskusanana kulunut. Toiseksi haastateltavat epäilivät tyypillisesti omakotiasumisen rauhasta haaveilevien suomalaisten halukkuutta yhteisölliseen asumiseen.
Jos yhdyskuntasuunnittelussa ja -rakentamisessa on tavoitteena tukea yhteisöllisyyden muodostumista, voidaan tämän tutkimuksen perusteella kiinnittää huomiota kolmijaon kaupunkirakenne–toiminnot–prosessi mukaisiin asioihin. Harvoilanmäessä kaupunkirakenteen erityisenä yhteisöllisyyttä edistävänä piirteenä voidaan pitää tiivistä, yhteistä katutilaa, joka antaa alueelle omanlaisensa luonteen ja mahdollistaa asukkaiden kohtaamisen. Kaupunkirakenne vaikuttaakin myös alueen toiminnallisiin ominaisuuksiin: siihen, missä, miksi ja miten usein ihmiset toisiaan kohtaavat. Prosessina aluerakentaminen on otollinen, jos ajatellaan rakennuttajien, suunnittelijoiden ja tulevien asukkaiden kohtauttamista. Harvoilanmäen suunnittelussa hyödynnettiin niin sanottua suhteellista suunnittelun ohjauksen menetelmää, jossa keskeistä oli asemakaavan ja rakentamistapaohjeiden melko väljien määritysten sekä niitä täydentävän ohjauksen ja suunnitteluyhteistyön avulla sovittaa vierekkäiset rakennukset yhteen niin, että tuloksena olisi yhtenäistä muttei monotonisen yksipuolista kaupunkitilaa.
Tutkimuksessa tarkastellaan edellä mainittujen tutkimuskysymysten ohella ja taustalla asuntomessurakentamisen prosessia, jossa mielenkiinnon kohteeksi nousee erityisesti teemojen määrittely.
Avainsanat: yhteisöllisyys, asuinalueet, aluesuunnittelu, asuntomessut