Peruskoulun 2.- ja 3.-luokkalaisten spatiaalisen sanaston hallinta: Konkreettiset ja metaforiset ilmaukset
ROUTAMA, KAISA (2008)
ROUTAMA, KAISA
2008
Suomen kieli - Finnish Language
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18657
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18657
Tiivistelmä
Kognitiivisen kielitieteen alaan kuuluvassa tutkielmassa tarkastellaan, kuinka peruskoulun 2.- ja 3.-luokkalaiset hallitsevat spatiaalisia eli paikkaan liittyviä sanoja ja ilmauksia.
Spatiaalisten sanojen konkreettisiin merkityksiin lukeutuvat deiktiset ja topologiset suhteet sekä sisäisen, relatiivisen ja absoluuttisen viitekehyksen avulla ilmaistut suhteet. Metaforiset ilmaukset on jaoteltu aikaan liittyviin spatiaalisiin metaforiin sekä idiomaattisiin ilmauksiin.
Tutkielmassa tarkastellaan, onko luokkien ja sukupuolten välisessä osaamisessa eroja. Koska suomenkielisten kouluikäisten sanastonhallinnasta ei juuri ole ajantasaista tietoa, tuloksia verrataan kansainväliseen tutkimukseen lasten spatiaalisen sanaston kehityksestä. Tutkimustuloksia verrataan hieman myös lapsen kognitiivisen kehityksen tutkimustuloksiin.
Tutkielman aineistona on testilomake, jonka on täyttänyt yhteensä 49 2.- ja 3.-luokkalaista. Testilomakkeen tehtävät ovat pääosin sanallisia tai kuvaa apuna käyttäviä monivalintatehtäviä. Lisäksi mukana on joitakin aukkotäydennysmuotoisia tehtäviä. Aineistona on myös ennen testiä suoritettu pilotti, johon osallistui 13 2.-luokkalaista.
Testiin osallistuneet 3.-luokkalaiset osasivat spatiaalisia ilmauksia 2.-luokkalaisia paremmin. Opetushallituksen oppimistulosarvioinneissa käytettyjen kriteerien mukaan 3.-luokkalaiset osasivat ilmauksia keskimäärin paremmin kuin tyydyttävästi ja 2.-luokkalaiset tyydyttävästi. Testin vastaajat oli tulosten mukaan jaettu myös kvartiileihin. Testin paras kvartiili osasi ilmauksia keskimäärin selvästi paremmin kuin tyydyttävästi, mutta heikoimman kvartiilin osaaminen oli keskimäärin heikompaa kuin tyydyttävää. Mielenkiintoista oli, että testissä parhaiten menestynyt ryhmä oli 3. luokan tytöt, kun taas heikoiten menestynyt ryhmä oli 2. luokan tytöt. Poikien osaaminen oli melko tasaista.
Vertailu kansainvälisiin tutkimuksiin osoitti, että arviot ilmausten oppimisi’istä ovat suomen kielen osalta jossain määrin liian optimistisia. Deiktiset ja topologiset spatiaaliset suhteet sekä yksinkertaisemmat sisäisen viitekehyksen ilmaukset ja aikaan liittyvät spatiaaliset metaforat osattiin melko hyvin tai hyvin. Sen sijaan relatiivinen ja absoluuttinen viitekehys sekä spatiaalisten sanojen konkreettisen ja abstraktin merkityksen erottaminen tuottivat osalle vaikeuksia. Tytöillä ja pojilla vaikutti olevan omat vahvuutensa ja heikkoutensa: pojat hallitsivat paremmin ilmansuuntiin ja relatiiviseen viitekehykseen liittyviä ilmauksia, kun taas tyttöjen vahvuutena olivat metaforiset ilmaukset. Kaikille ryhmille tuotti jossain määrin vaikeuksia tehdä sanallisissa tehtävissä loogisia päätelmiä entiteettien suhteita ilmaisevien spatiaalisten sanojen avulla. Kun tuloksia vertailtiin kognitiivisen tutkimuksen tuloksiin, vaikutti siltä, että lasten päättelykyky sanojen avulla ei välttämättä ole yhtä hyvää kuin oletetaan.
Asiasanat: kouluikäisen kielenkehitys, sanastonhallinta, spatiaalisuus, deiksis, topologia, viitekehykset, metaforia, kognitiivinen kehitys
Spatiaalisten sanojen konkreettisiin merkityksiin lukeutuvat deiktiset ja topologiset suhteet sekä sisäisen, relatiivisen ja absoluuttisen viitekehyksen avulla ilmaistut suhteet. Metaforiset ilmaukset on jaoteltu aikaan liittyviin spatiaalisiin metaforiin sekä idiomaattisiin ilmauksiin.
Tutkielmassa tarkastellaan, onko luokkien ja sukupuolten välisessä osaamisessa eroja. Koska suomenkielisten kouluikäisten sanastonhallinnasta ei juuri ole ajantasaista tietoa, tuloksia verrataan kansainväliseen tutkimukseen lasten spatiaalisen sanaston kehityksestä. Tutkimustuloksia verrataan hieman myös lapsen kognitiivisen kehityksen tutkimustuloksiin.
Tutkielman aineistona on testilomake, jonka on täyttänyt yhteensä 49 2.- ja 3.-luokkalaista. Testilomakkeen tehtävät ovat pääosin sanallisia tai kuvaa apuna käyttäviä monivalintatehtäviä. Lisäksi mukana on joitakin aukkotäydennysmuotoisia tehtäviä. Aineistona on myös ennen testiä suoritettu pilotti, johon osallistui 13 2.-luokkalaista.
Testiin osallistuneet 3.-luokkalaiset osasivat spatiaalisia ilmauksia 2.-luokkalaisia paremmin. Opetushallituksen oppimistulosarvioinneissa käytettyjen kriteerien mukaan 3.-luokkalaiset osasivat ilmauksia keskimäärin paremmin kuin tyydyttävästi ja 2.-luokkalaiset tyydyttävästi. Testin vastaajat oli tulosten mukaan jaettu myös kvartiileihin. Testin paras kvartiili osasi ilmauksia keskimäärin selvästi paremmin kuin tyydyttävästi, mutta heikoimman kvartiilin osaaminen oli keskimäärin heikompaa kuin tyydyttävää. Mielenkiintoista oli, että testissä parhaiten menestynyt ryhmä oli 3. luokan tytöt, kun taas heikoiten menestynyt ryhmä oli 2. luokan tytöt. Poikien osaaminen oli melko tasaista.
Vertailu kansainvälisiin tutkimuksiin osoitti, että arviot ilmausten oppimisi’istä ovat suomen kielen osalta jossain määrin liian optimistisia. Deiktiset ja topologiset spatiaaliset suhteet sekä yksinkertaisemmat sisäisen viitekehyksen ilmaukset ja aikaan liittyvät spatiaaliset metaforat osattiin melko hyvin tai hyvin. Sen sijaan relatiivinen ja absoluuttinen viitekehys sekä spatiaalisten sanojen konkreettisen ja abstraktin merkityksen erottaminen tuottivat osalle vaikeuksia. Tytöillä ja pojilla vaikutti olevan omat vahvuutensa ja heikkoutensa: pojat hallitsivat paremmin ilmansuuntiin ja relatiiviseen viitekehykseen liittyviä ilmauksia, kun taas tyttöjen vahvuutena olivat metaforiset ilmaukset. Kaikille ryhmille tuotti jossain määrin vaikeuksia tehdä sanallisissa tehtävissä loogisia päätelmiä entiteettien suhteita ilmaisevien spatiaalisten sanojen avulla. Kun tuloksia vertailtiin kognitiivisen tutkimuksen tuloksiin, vaikutti siltä, että lasten päättelykyky sanojen avulla ei välttämättä ole yhtä hyvää kuin oletetaan.
Asiasanat: kouluikäisen kielenkehitys, sanastonhallinta, spatiaalisuus, deiksis, topologia, viitekehykset, metaforia, kognitiivinen kehitys