Toista mieltä. Vanhat kaksoisolennot uusien peileissä - ja päinvastoin
RASSI, MIKA (2008)
RASSI, MIKA
2008
Yleinen kirjallisuustiede - Comparative Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18648
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18648
Tiivistelmä
Tutkielmassa vertaillaan keskenään kolmea klassista kaksoisolentotekstiä – E.T.A. Hoffmannin Paholaisen eliksiirejä, Edgar Allan Poen ”William Wilsonia” ja Fjodor Dostojevskin Kaksoisolentoa – ja kahta uudempaa – Julio Cortázarin novelleja ”Kaukainen” ja ”Salaiset aseet”. Vertailun kaksi pääasiallista suuntaa ovat vanhoista uusiin ja uusista vanhoihin. Ensisijaisena tutkimusongelmana on Cortázarin 1950-luvulla kirjoitettujen novellien yhteys edeltävään traditioon (voidaanko niiden katsoa kuuluvan kaksoisolennon piiriin) ja keskeiset erot perinteeseen verrattuna (kuinka kaksoisolento on muuttunut). Lisäksi työ peilaa vanhojen tekstien uutta asemoitumista, uusia tulkintamahdollisuuksia eteenpäin kulkeneen tradition valossa.
Teoreettista keskustelua käydään Dostojevskin, Hoffmannin ja Poen kohdalla enimmäkseen kaksoisolennon aihehistoriallisten tutkimusten kanssa. Valtavasti tutkittujen kirjailijoiden kohdalla tämä keskustelunrajaus palvelee kaksoisolennon kohtaamisessa aiemmin käytetyn metodiikan ja edeltävien tulkintojen esittelemistä, mutta myös omien tulkintojen tekemistä. Cortázar-tulkintoja heijastan kahdesta kohdetekstistäni tehtyjen tuoreehkojen kotimaisten opinnäytteiden kautta.
Lisäksi työ lähestyy kaikkia kohdetekstejä subtekstin käsitteen kautta. Subtekstin ohuet ääriviivat piirtyvät työn alussa yhtäällä intertekstuaalisuuteen ja toisaalla tekstin tiedostamattomaan, kätkettyyn sisältöön. Jokainen käsitellyistä teksteistä muokkaa käsitettä omalla tavallaan. Kaksoisolentoa ei työssä ymmärretä pelkkänä motiivina, vaan tilannekohtaisesti hedelmällisenä lukutapana, joka avaa monimutkaisiin teksteihin mielekkyyttä. Ilmiö laajenee tekstin ja kielen tapaan sisältää toisia merkityksiä. Työ siis etsii kautta linjan toista mieltä.
Näennäisen selkeä vertailumetodi alkaa työn edetessä paljastua valmiiksi ristiinluettujen tekstien yhteistulkinnan esittämisen julkisivuksi. Avatessaan omaa subtekstiään työ osoittaa akateemisen opinnäytteen kompositionaalisuuden. Tämä ei tarkoita työn rakenteen hajoamista, vaan metodiseen tiedostavuuteen tähtäävää ankaruutta itse rakenteessa, ja tätä kautta nöyryyttä todellisen lukuprosessin selventyneen luonteen edessä.
Avainsanoja: kaksoisolento, subteksti, intertekstuaalisuus, allegoria, fiktiivinen mieli, Cortázar, Dostojevski, Hoffmann, Poe.
Teoreettista keskustelua käydään Dostojevskin, Hoffmannin ja Poen kohdalla enimmäkseen kaksoisolennon aihehistoriallisten tutkimusten kanssa. Valtavasti tutkittujen kirjailijoiden kohdalla tämä keskustelunrajaus palvelee kaksoisolennon kohtaamisessa aiemmin käytetyn metodiikan ja edeltävien tulkintojen esittelemistä, mutta myös omien tulkintojen tekemistä. Cortázar-tulkintoja heijastan kahdesta kohdetekstistäni tehtyjen tuoreehkojen kotimaisten opinnäytteiden kautta.
Lisäksi työ lähestyy kaikkia kohdetekstejä subtekstin käsitteen kautta. Subtekstin ohuet ääriviivat piirtyvät työn alussa yhtäällä intertekstuaalisuuteen ja toisaalla tekstin tiedostamattomaan, kätkettyyn sisältöön. Jokainen käsitellyistä teksteistä muokkaa käsitettä omalla tavallaan. Kaksoisolentoa ei työssä ymmärretä pelkkänä motiivina, vaan tilannekohtaisesti hedelmällisenä lukutapana, joka avaa monimutkaisiin teksteihin mielekkyyttä. Ilmiö laajenee tekstin ja kielen tapaan sisältää toisia merkityksiä. Työ siis etsii kautta linjan toista mieltä.
Näennäisen selkeä vertailumetodi alkaa työn edetessä paljastua valmiiksi ristiinluettujen tekstien yhteistulkinnan esittämisen julkisivuksi. Avatessaan omaa subtekstiään työ osoittaa akateemisen opinnäytteen kompositionaalisuuden. Tämä ei tarkoita työn rakenteen hajoamista, vaan metodiseen tiedostavuuteen tähtäävää ankaruutta itse rakenteessa, ja tätä kautta nöyryyttä todellisen lukuprosessin selventyneen luonteen edessä.
Avainsanoja: kaksoisolento, subteksti, intertekstuaalisuus, allegoria, fiktiivinen mieli, Cortázar, Dostojevski, Hoffmann, Poe.