Alakouluikäiset lapset elokuvakäännösten vastaanottajina
PIHLAJAKOSKI, MINNA (2008)
PIHLAJAKOSKI, MINNA
2008
Käännöstiede (englanti) - Translation Studies (English)
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18633
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18633
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan alakouluikäisiä lapsia animaatioelokuvan vastaanottajina. Tarkoituksena on selvittää, vaikuttaako elokuvan erilainen käännösmetodi elokuvan vastaanottoon. Teoreettisena taustana tutkimuksella on lapsikäsitys ja sen vaikutus kääntäjän työhön, sekä lasten medialukutaito. Tutkimus toteutettiin kokoamalla pieni lapsiryhmä, jotka katselivat ensin animaatioelokuva Shrekin jälkiäänitetyn ja viisi päivää myöhemmin saman elokuvan tekstitetyn version. Molemmat katselukerrat tallennettiin ja myöhemmin tallenteista etsittiin erilaisia reaktioita elokuvan tapahtumiin. Tarkoituksena oli löytää mahdollisia eroavaisuuksia elokuvan vastaanotossa. Niitä ei kuitenkaan juuri ollut, yleensä ottaen lapset reagoivat melko maltillisesti molempiin elokuviin, ja vaikka tutkija nimenomaan toivoi että he olisivat kommentoineet elokuvan tapahtumia sekä jälkiäänitystä ja tekstitystä ääneen, lapset olivat vaiteliaita tai puhuivat enimmäkseen muista asioista kuin elokuvasta tai sen suomennoksista. Lapsille jaettiin myös kyselylomakkeet elokuvan katselun jälkeen ja heitä pyydettiin täyttämään ne yksin, ilman muiden apua. Näitä lomakkeita analysoitiin, jotta voitiin saada jotain käsitystä lasten katselukokemuksesta sekä siitä, oliko eri suomennosversioissa sanoja joita heidän oli vaikea ymmärtää.
Analyysin aikana ilmeni selvää ristiriitaa yleisen oletuksen – jälkiäänitys lapsille, tekstitys aikuisille – suhteen. Elokuvien katselukokemukset sinänsä eivät juurikaan tuntuneet lapsista erilaisilta, vaikka he totesivatkin ”suomeksi puhutun” olevan parempi. Joitain eroja silti ilmeni ja kenties yllättäenkin tekstitetty suomennos vaikutti ”lapsiystävällisemmältä” kuin jälkiäänitetty suomennos. Tämä herätti ajatuksia siitä, pitääkö yleinen käsitys jälkiäänitettyjen käännösten kohderyhmistä paikkaansa. Yleensähän Suomessa ajatellaan, että jälkiäänitetyt elokuvat on suunnattu alle kymmenvuotiaille katsojille, ja tekstitetyt elokuvat vanhemmille katsojille. Tämän tutkimuksen perusteella näin ei kuitenkaan voida sanoa. Toisaalta kyse voi myös olla nykyajan lapsikäsityksestä ja yksittäisen kääntäjän lapsikuvasta, jotka vaikuttavat kääntäjän käännösstrategian valintaan ja muihin yksittäisiin ratkaisuihin.
Avainsanat: lapsille kääntäminen, audiovisuaalinen kääntäminen, tekstitys, jälkiäänitys, dubbaus, vastaanottotutkimus, medialukutaito
Analyysin aikana ilmeni selvää ristiriitaa yleisen oletuksen – jälkiäänitys lapsille, tekstitys aikuisille – suhteen. Elokuvien katselukokemukset sinänsä eivät juurikaan tuntuneet lapsista erilaisilta, vaikka he totesivatkin ”suomeksi puhutun” olevan parempi. Joitain eroja silti ilmeni ja kenties yllättäenkin tekstitetty suomennos vaikutti ”lapsiystävällisemmältä” kuin jälkiäänitetty suomennos. Tämä herätti ajatuksia siitä, pitääkö yleinen käsitys jälkiäänitettyjen käännösten kohderyhmistä paikkaansa. Yleensähän Suomessa ajatellaan, että jälkiäänitetyt elokuvat on suunnattu alle kymmenvuotiaille katsojille, ja tekstitetyt elokuvat vanhemmille katsojille. Tämän tutkimuksen perusteella näin ei kuitenkaan voida sanoa. Toisaalta kyse voi myös olla nykyajan lapsikäsityksestä ja yksittäisen kääntäjän lapsikuvasta, jotka vaikuttavat kääntäjän käännösstrategian valintaan ja muihin yksittäisiin ratkaisuihin.
Avainsanat: lapsille kääntäminen, audiovisuaalinen kääntäminen, tekstitys, jälkiäänitys, dubbaus, vastaanottotutkimus, medialukutaito