Koulukaappauksen monet kasvot – Beslanin koulukaappauksen kehystäminen Helsingin Sanomissa ja Iltalehdessä
PALOMAA, ANTTI (2008)
PALOMAA, ANTTI
2008
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18622
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18622
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tutkimuskohteena on Beslanin koulukaappauksen uutisointi Helsingin Sanomissa ja Iltalehdessä. Työn tavoitteena on tutkia, millaisen kuvan nämä suomalaislehdet luovat etelävenäläisessä pikkukaupungissa syksyllä 2004 tapahtuneesta kaappauksesta.
Lehtien Beslan-uutisointia tutkitaan kehysanalyysin keinoin. Lehdistä eritellään koulukaappauksen hahmottamiseen käytettyjä erilaisia kehyksiä. Kehysten analysoiminen on keino tuoda näkyviin journalismin piirissä merkityksistä käytävää kamppailua. Kehyksen käsite on peräisin sosiologi Erving Goffmanilta. Hän tarkoittaa käsitteellä tulkintakehystä, jonka avulla ihmiset havainnoivat, tunnistavat ja nimeävät asioita ja tapahtumia. Yksittäinen asia voidaan ympäröidä vaihtoehtoisesti erilaisilla kehyksillä, jolloin sen luonne määrittyy erilaiseksi. Suuntaviivoja kehysanalyysiin on haettu muun muassa Robert M. Entmanilta ja William A. Gamsonilta sekä Andre Modiglianilta. Tärkeitä suomalaisia lähteitä ovat olleet Esa Väliverrosen, Erkki Karvosen ja Karina Horstin tekstit.
Analyysia pohjustetaan katsauksella aiempaan terrorismin ja median välistä suhdetta käsitelleeseen tutkimukseen. Työssä tutustutaan muun muassa käsitykseen terrorismista kommunikaationa ja keskusteluun tiedotusvälineiden vastuusta. Tärkeimpiä lähteitä aiemmasta viestinnällisestä terrorismintutkimuksesta ovat olleet Robert G. Picardin ja Alex P. Schmidin sekä Janny de Graafin teokset. Hyödyllisiä ovat olleet myös Paavo Raution pohdinnat terrorismin ja nykyaikaisen suoritusjulkisuuden suhteesta.
Analyysia tukee Venäjän ja Tšetšenian välisen pitkään jatkuneen konfliktin historian tarkastelu. Beslanin tapahtumia tarkastellaan suhteessa vuosisatojen mittaan toistuvasti väkivaltaiseksi yltyneeseen venäläisten ja tšetšeenien vihanpitoon. Tärkeitä oppaita Tšetšenian konfliktin taustoihin ovat olleet Matthew Evangelistan ja Dmitri V. Treninin sekä Aleksei V. Malašenkon teokset.
Kehysanalyysi tuottaa suomalaislehtien Beslan-uutisoinnista viisi kehystä: Tšetšenian sodan kehyksen, kansainvälisen terrorismin kehyksen, inhimillisen tragedian kehyksen, turvallisuuskehyksen ja demokratia-kehyksen. Työn lopuksi kehykset kootaan yhteen ja luodaan kokonaiskuva Beslanin koulukaappauksen ympärille muodostuvasta julkisuudesta. Kehysten suhteiden analysoimiseen käytetään hyväksi ns. Kööpenhaminan koulukunnan sekuritisaation teoriaa eli teoriaa turvallisuuteen liittyvästä puheesta. Beslanin koulukaappauksen uutisoinnista Helsingin Sanomissa ja Iltalehdessä muodostuu kokonaiskuva, joka rakentuu kolmesta julkisuuden muodosta: suoritusjulkisuudesta, arvostelujulkisuudesta ja myötätuntojulkisuudesta.
Lehtien Beslan-uutisointia tutkitaan kehysanalyysin keinoin. Lehdistä eritellään koulukaappauksen hahmottamiseen käytettyjä erilaisia kehyksiä. Kehysten analysoiminen on keino tuoda näkyviin journalismin piirissä merkityksistä käytävää kamppailua. Kehyksen käsite on peräisin sosiologi Erving Goffmanilta. Hän tarkoittaa käsitteellä tulkintakehystä, jonka avulla ihmiset havainnoivat, tunnistavat ja nimeävät asioita ja tapahtumia. Yksittäinen asia voidaan ympäröidä vaihtoehtoisesti erilaisilla kehyksillä, jolloin sen luonne määrittyy erilaiseksi. Suuntaviivoja kehysanalyysiin on haettu muun muassa Robert M. Entmanilta ja William A. Gamsonilta sekä Andre Modiglianilta. Tärkeitä suomalaisia lähteitä ovat olleet Esa Väliverrosen, Erkki Karvosen ja Karina Horstin tekstit.
Analyysia pohjustetaan katsauksella aiempaan terrorismin ja median välistä suhdetta käsitelleeseen tutkimukseen. Työssä tutustutaan muun muassa käsitykseen terrorismista kommunikaationa ja keskusteluun tiedotusvälineiden vastuusta. Tärkeimpiä lähteitä aiemmasta viestinnällisestä terrorismintutkimuksesta ovat olleet Robert G. Picardin ja Alex P. Schmidin sekä Janny de Graafin teokset. Hyödyllisiä ovat olleet myös Paavo Raution pohdinnat terrorismin ja nykyaikaisen suoritusjulkisuuden suhteesta.
Analyysia tukee Venäjän ja Tšetšenian välisen pitkään jatkuneen konfliktin historian tarkastelu. Beslanin tapahtumia tarkastellaan suhteessa vuosisatojen mittaan toistuvasti väkivaltaiseksi yltyneeseen venäläisten ja tšetšeenien vihanpitoon. Tärkeitä oppaita Tšetšenian konfliktin taustoihin ovat olleet Matthew Evangelistan ja Dmitri V. Treninin sekä Aleksei V. Malašenkon teokset.
Kehysanalyysi tuottaa suomalaislehtien Beslan-uutisoinnista viisi kehystä: Tšetšenian sodan kehyksen, kansainvälisen terrorismin kehyksen, inhimillisen tragedian kehyksen, turvallisuuskehyksen ja demokratia-kehyksen. Työn lopuksi kehykset kootaan yhteen ja luodaan kokonaiskuva Beslanin koulukaappauksen ympärille muodostuvasta julkisuudesta. Kehysten suhteiden analysoimiseen käytetään hyväksi ns. Kööpenhaminan koulukunnan sekuritisaation teoriaa eli teoriaa turvallisuuteen liittyvästä puheesta. Beslanin koulukaappauksen uutisoinnista Helsingin Sanomissa ja Iltalehdessä muodostuu kokonaiskuva, joka rakentuu kolmesta julkisuuden muodosta: suoritusjulkisuudesta, arvostelujulkisuudesta ja myötätuntojulkisuudesta.