Lainlaatijan haasteet ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa
PALANDER, JAANA (2008)
PALANDER, JAANA
2008
Julkisoikeus - Public Law
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18621
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18621
Tiivistelmä
Tämän oikeuspoliittisen pro gradu -tutkielman aiheena on tehokkaan ihmiskaupan vastaisen toiminnan toteuttaminen lainsäädännön avulla. Ihmiskauppa on vahvasti arvo- ja kulttuurisidonnainen ilmiö, joten sen sääntely on haasteellista. Tutkielmassa etsitään keinoja lainlaadinnan laadun parantamiseksi. Keskeisenä ongelmana on tasapainon löytäminen ensinnäkin uhrin suojelun ja auttamisen sekä toiseksi rikosoikeudellisen tehokkuuden välillä. Työssä keskitytään erityisesti ihmiskaupan uhrin tehokkaan suojelun toteuttamiseen eli perus- ja ihmisoikeuksiin. Perus- ja ihmisoikeusnäkökulma ihmiskauppalainsäädännön valmistelussa tuo esille ensinnäkin uhrin oikeuksien suojelemisen ja toiseksi ihmiskauppailmiöön liittyvät moraali- ja arvokysymykset.
Ihmiskauppa voidaan nähdä niin ihmisoikeudellisena kuin rikosoikeudellisenakin ongelmana. Julkisoikeudellisen tästä tutkimuksesta kuitenkin tekee päätutkimustehtävänä oleva lainvalmistelun tarkastelu. Ensisijaisena aineistona tutkin ihmiskauppaan liittyvää lainsäädäntöä ja erityisesti hallituksen esityksiä ja muita lainvalmisteluasiakirjoja. Nykyään ihmiskaupan estämisen kansainvälinen yhteistyö on keskittynyt rikosoikeudellisen yhteistyön ja harmonisoinnin alalle. Yksi tutkimustehtävistä on selvittää yhtäältä tällaisen lainsäädännön mahdollisuuksia ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa ja toisaalta sen asettamia vaatimuksia kansallisessa täytäntöönpanossa.
Tutkimusmenetelmänä on käytetty tekstianalyysiä, koska empiiriseen tutkimukseen tarvittavaa luotettavaa tilastotietoa ei ole ihmiskaupasta saatavissa. Tärkeimpinä oikeustieteellisinä lähteinä on Jyrki Talan ja Tuomas Ojasen teoksia. Tala on tutkinut lakien laadintaa ja laadun parantamista sekä Ojanen puolestaan ihmisoikeuksia ja EY-oikeutta. Tutkimuksessa on käytetty metodeina pääasiassa oikeuspoliittista ja oikeusfilosofista tarkastelua. Näiden kahden päämetodin lisäksi tutkielmassa on tietyissä kohdissa käytetty myös oikeushistoriallista ja oikeusdogmaattista tarkastelua.
Tutkimuksessa tulee ilmi monta ihmiskaupan sääntelyyn liittyvää ristiriitaisuutta ja haastetta. Tutkimustulosten perusteella ongelmatilanteisiin voi soveltaa perus- ja ihmisoikeusmyönteistä lähestymistapaa ja ratkaista näin vallitseva ristiriita. Lainsäädännön tehokkuus ja oikeudenmukaisuus vaativat huolellista arvopohdintaa lainsäädäntövaiheessa. Lainlaatijan tulisi myös käyttää harkintamarginaalia mahdollisimman laajasti huomioiden kansalliset erityispiirteet täytäntöönpannessaan kansainvälisiä tai ylikansallisia sopimusvelvoitteita. Hallituksen esityksessä tulisi ennakoida ja kommentoida mahdollisia arvoristiriitatilanteita, joita lainsäädännön toimeenpanossa viranomainen voi kohdata. Tuomioistuinten tulee puolestaan huomioida arvo- ja kulttuurierot, mutta tuomita kuitenkin kotimaisen arvomaailman mukaan. Valintatilanteissa ohjeena tosiaan on perus- ja ihmisoikeusmyönteinen tulkinta.
Asiasanat: ihmiskauppa, lainlaadinta, arvot, vapaus, perusoikeus, ihmisoikeus, harkintamarginaali, täytäntöönpano.
Ihmiskauppa voidaan nähdä niin ihmisoikeudellisena kuin rikosoikeudellisenakin ongelmana. Julkisoikeudellisen tästä tutkimuksesta kuitenkin tekee päätutkimustehtävänä oleva lainvalmistelun tarkastelu. Ensisijaisena aineistona tutkin ihmiskauppaan liittyvää lainsäädäntöä ja erityisesti hallituksen esityksiä ja muita lainvalmisteluasiakirjoja. Nykyään ihmiskaupan estämisen kansainvälinen yhteistyö on keskittynyt rikosoikeudellisen yhteistyön ja harmonisoinnin alalle. Yksi tutkimustehtävistä on selvittää yhtäältä tällaisen lainsäädännön mahdollisuuksia ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa ja toisaalta sen asettamia vaatimuksia kansallisessa täytäntöönpanossa.
Tutkimusmenetelmänä on käytetty tekstianalyysiä, koska empiiriseen tutkimukseen tarvittavaa luotettavaa tilastotietoa ei ole ihmiskaupasta saatavissa. Tärkeimpinä oikeustieteellisinä lähteinä on Jyrki Talan ja Tuomas Ojasen teoksia. Tala on tutkinut lakien laadintaa ja laadun parantamista sekä Ojanen puolestaan ihmisoikeuksia ja EY-oikeutta. Tutkimuksessa on käytetty metodeina pääasiassa oikeuspoliittista ja oikeusfilosofista tarkastelua. Näiden kahden päämetodin lisäksi tutkielmassa on tietyissä kohdissa käytetty myös oikeushistoriallista ja oikeusdogmaattista tarkastelua.
Tutkimuksessa tulee ilmi monta ihmiskaupan sääntelyyn liittyvää ristiriitaisuutta ja haastetta. Tutkimustulosten perusteella ongelmatilanteisiin voi soveltaa perus- ja ihmisoikeusmyönteistä lähestymistapaa ja ratkaista näin vallitseva ristiriita. Lainsäädännön tehokkuus ja oikeudenmukaisuus vaativat huolellista arvopohdintaa lainsäädäntövaiheessa. Lainlaatijan tulisi myös käyttää harkintamarginaalia mahdollisimman laajasti huomioiden kansalliset erityispiirteet täytäntöönpannessaan kansainvälisiä tai ylikansallisia sopimusvelvoitteita. Hallituksen esityksessä tulisi ennakoida ja kommentoida mahdollisia arvoristiriitatilanteita, joita lainsäädännön toimeenpanossa viranomainen voi kohdata. Tuomioistuinten tulee puolestaan huomioida arvo- ja kulttuurierot, mutta tuomita kuitenkin kotimaisen arvomaailman mukaan. Valintatilanteissa ohjeena tosiaan on perus- ja ihmisoikeusmyönteinen tulkinta.
Asiasanat: ihmiskauppa, lainlaadinta, arvot, vapaus, perusoikeus, ihmisoikeus, harkintamarginaali, täytäntöönpano.