Lasten kaltoinkohtelun tunnistaminen ja siihen puuttuminen – Yhteistyötä yli ammattirajojen
LEHTIMÄKI, SUSANNA (2008)
LEHTIMÄKI, SUSANNA
2008
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18580
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18580
Tiivistelmä
Lasten kaltoinkohtelu on moniulotteinen ilmiö, jonka hoitaminen vaatii monenlaista asiantuntemusta, jolloin yhteistyö eri ammattiryhmien välillä on perusteltua ja tarpeellista. Tämä tutkimus on osa Suomen Akatemian rahoittamaa perheväkivaltatutkimusta Tampereen yliopiston hoitotieteen laitoksella. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata lasten kanssa työskentelevien eri ammattilaisten kokemuksia lasten kaltoinkohtelun tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen liittyvästä moniammatillisesta yhteistyöstä.
Tutkimuksen aineistona käytettiin valmista, ryhmähaastattelumenetelmällä kerättyä laadullista aineistoa. Haastatteluryhmiä oli kuusi, ja tiedonantajia ryhmissä yhteensä 23 (n=23). Ryhmiin osallistui kahdesta kahdeksaan lasten parissa työskentelevää eri ammattilaista, ja ryhmät oli muodostettu niin, että kussakin ryhmässä saattoi olla saman toimialan edustajia eri työpaikoista. Aineisto analysoitiin laadullisella aineistolähtöisellä sisällön analyysillä.
Tutkimustulosten mukaan lasten kaltoinkohtelun tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen liittyvä moniammatillinen yhteistyö muodostuu yhteistyön käynnistymisestä, yhteistyön käytännön toteutuksesta sekä yhteistyöhön yhteydessä olevista tekijöistä. Jotta yhteistyö voisi käynnistyä, on kaltoinkohtelu osattava ensin tunnistaa. Lapseen ja vanhempiin liittyvien tunnusmerkkien tietäminen helpottaa tulosten mukaan kaltoinkohtelun tunnistamista.
Yhteistyön käytännön toteutus riippuu tiedonantajien mukaan kaltoinkohtelun muodosta, mutta vastavuoroisen tiedon kulun merkitys yhteistyön käytännön toteutuksessa korostuu. Samoin erilaisten yhteistyöryhmien katsotaan olevan yhteistyössä tukena. Toisaalta tuloksissa nousee esiin myös yhteistyötahojen eriytyneet roolit kaltoinkohteluun puuttumisessa. Tutkimustulosten mukaan yhteistyöhön on yhteydessä monia eri työntekijään, rakenteisiin sekä toimintaan liittyviä tekijöitä, jotka omalta osaltaan vaikuttavat joko positiivisesti tai negatiivisesti yhteistyön muodostumiseen.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä moniammatillisen yhteistyön käytäntöjä, jotta lasten kaltoinkohtelun tunnistaminen ja siihen puuttuminen mahdollistuisi ja kaltoinkohdeltuja lapsia perheineen voitaisiin auttaa jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Jatkossa tulisi keskittyä tutkimaan ja vahvistamaan vielä enemmän eri yhteistyötahojen yhteisiä toimintoja, jotta yhteistyö yli ammatti- ja organisaatiorajojen mahdollistuisi.
Avainsanat: lasten kaltoinkohtelu, tunnistaminen, moniammatillinen yhteistyö
Tutkimuksen aineistona käytettiin valmista, ryhmähaastattelumenetelmällä kerättyä laadullista aineistoa. Haastatteluryhmiä oli kuusi, ja tiedonantajia ryhmissä yhteensä 23 (n=23). Ryhmiin osallistui kahdesta kahdeksaan lasten parissa työskentelevää eri ammattilaista, ja ryhmät oli muodostettu niin, että kussakin ryhmässä saattoi olla saman toimialan edustajia eri työpaikoista. Aineisto analysoitiin laadullisella aineistolähtöisellä sisällön analyysillä.
Tutkimustulosten mukaan lasten kaltoinkohtelun tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen liittyvä moniammatillinen yhteistyö muodostuu yhteistyön käynnistymisestä, yhteistyön käytännön toteutuksesta sekä yhteistyöhön yhteydessä olevista tekijöistä. Jotta yhteistyö voisi käynnistyä, on kaltoinkohtelu osattava ensin tunnistaa. Lapseen ja vanhempiin liittyvien tunnusmerkkien tietäminen helpottaa tulosten mukaan kaltoinkohtelun tunnistamista.
Yhteistyön käytännön toteutus riippuu tiedonantajien mukaan kaltoinkohtelun muodosta, mutta vastavuoroisen tiedon kulun merkitys yhteistyön käytännön toteutuksessa korostuu. Samoin erilaisten yhteistyöryhmien katsotaan olevan yhteistyössä tukena. Toisaalta tuloksissa nousee esiin myös yhteistyötahojen eriytyneet roolit kaltoinkohteluun puuttumisessa. Tutkimustulosten mukaan yhteistyöhön on yhteydessä monia eri työntekijään, rakenteisiin sekä toimintaan liittyviä tekijöitä, jotka omalta osaltaan vaikuttavat joko positiivisesti tai negatiivisesti yhteistyön muodostumiseen.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä moniammatillisen yhteistyön käytäntöjä, jotta lasten kaltoinkohtelun tunnistaminen ja siihen puuttuminen mahdollistuisi ja kaltoinkohdeltuja lapsia perheineen voitaisiin auttaa jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Jatkossa tulisi keskittyä tutkimaan ja vahvistamaan vielä enemmän eri yhteistyötahojen yhteisiä toimintoja, jotta yhteistyö yli ammatti- ja organisaatiorajojen mahdollistuisi.
Avainsanat: lasten kaltoinkohtelu, tunnistaminen, moniammatillinen yhteistyö