SUUTAREITA JA TEOLLISUUSJOHTAJIA - Suomalaisen kenkäteollisuuden muotoutuminen 1800-luvun lopulta 1920-luvulle uuden institutionaalisen taloushistorian valossa
HYTÖNEN, PYRY (2008)
HYTÖNEN, PYRY
2008
Historia - History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18520
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18520
Tiivistelmä
Tutkin työssäni suomalaisen kenkäteollisuuden kehitystä 1800-luvun lopusta 1920-luvulle. Keskeistä työssäni on tarkastella niitä institutionaalisia ehtoja, joiden vallitessa suomalainen kenkäteollisuus syntyi. Taloushistorian tutkimuksessa instituutioita on tutkittu, mutta uusi institutionaalinen taloushistorian teoria on laajentanut näkemystämme instituutioista. Myös instituutioiden ja organisaatioiden vuorovaikutus on teoriassa keskeisellä sijalla. Uutta institutionaalista taloushistoriaa on käytetty vain vähän taloushistoriallisessa tutkimuksessa Suomessa. Perinteisesti huomiotta ovat usein jääneet muun muassa asenteiden ja arvojen vaikutus taloudellisiin valintoihin ja sitä kautta myös taloudelliseen kehitykseen. Uusi institutionaalinen taloushistoria näkee myös valtion erilaisten toimijoiden kenttänä.
Kenkäteollisuus syntyi suomessa eurooppalaisittain myöhään. Hitaan kehityksen selityksiä on haettu kysynnän vähyydestä, tullisuojan puuttumisesta tai Suomen agraarisuudesta. Olen tutkimuksessani etsinyt uuden institutionaalisen taloushistorian teorian avulla lisäsyitä tähän kehitykseen. Keskeisellä sijalla ovat epäviralliset instituutiot eli asenteet, arvot ja uskomusjärjestelmät sekä niiden vaikutus talouteen. Uusi institutionaalinen taloushistoria ei pyri kumoamaan vanhoja tulkintoja vaan tarkentamaan taloudellisen kehityksen selittämistä. Esimerkiksi lainsäädännön merkitys kenkäteollisuuden kehityksessä on vain osittainen. Uusi institutionaalinen taloushistorian teoria on vaikuttanut myös työni rakenteeseen. Teorian vahvuus on talouden ja taloudellisen toiminnan näkeminen osana yhteiskunnan inhimillistä kulttuuria. Näkökulma poikkeaa perinteisestä taloushistorian näkökulmasta ja mahdollistaa talouden tarkastelun laajemmin kuin vain markkinoina, joilla kysynnän ja tarjonnan sekä koneellistumisen ja pääoman kasaantumisen seurauksena syntyi teollisuutta.
Lähdemateriaali kostuu arkistomateriaaleista, jotka käsittävät käsityö- ja tehdasyhdistysten pöytäkirjoja ja Suomen Virallista Tilastoa varten koottuja teollisuus- ja käsityötilaston alkuperäismateriaaleja. Käytän tutkimuksessani myös Suomen teollisuuslehden artikkeleita kenkäteollisuudesta 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Teollisuus- ja käsityötilastojen avulla on tehty analyysiä kenkäalan taloudellisesta kehityksestä. Käsityö- ja tehdasyhdistysten kokouspöytäkirjojen ja Suomen teollisuuslehden kirjoitusten avulla on tuotu esille käsityöläisten ja suutarien suhtautumista teollisuuteen, teollisuustuotteisiin ja uuteen taloudelliseen vapauteen. Tämä on tärkeää pyrittäessä ymmärtämään epävirallisten instituutioiden vaikutusta talouteen ja taloudellisiin ratkaisuihin.
Tutkimusaineiston perusteella voidaan sanoa, että käsityöläiset ja suutarit vastustivat teollisuutta ja katsoivat kenkäalan ja ammatin arvostuksen kärsivän vapaasta kilpailusta. Suomen teollisuuslehdessä tuotiin esille kenkäteollisuuden kehitystä muualla maailmassa ja teollisuuden tuomia etuja tuotannossa. Ongelmaksi kirjoittelussa muodostui voimakas epäusko kenkäteollisuuden mahdollisuuksiin menestyä Suomessa. Tällä on ollut vaikutusta kenkäalan toimijoiden asenteisiin ja valintoihin. Liberaalin lainsäädännön merkitystä teollistumisessa on korostettu, mutta ympäröivän yhteiskunnan asenteilla näyttää olevan vähintäänkin yhtä suuri merkitys. Epäviralliset instituutiot vaikuttivat esimerkiksi teknologian käyttöönottoon, jolla on keskeinen merkitys teollistumisessa ja modernisaatiossa. Suutareiden ja käsityöläisten teollisuusvastaisuus on tiedetty, mutta vasta käsityöläisten ajattelua tarkastelemalla voidaan varmasti sanoa, mitä vastustettiin ja mihin oikeasti uskottiin. Huomionarvoista teollisuuden kehitystä ja toimintamahdollisuuksia tarkasteltaessa on, että yhteiskunnassa yleisesti vastustettiin liian nopeaa modernisaatioita ja jopa teknologista koulutusta. Teollistumisen ongelma olisikin tässä valossa ollut talouslainsäädännön ja yhteiskuntajärjestyksen ja asenteiden yhteensopimattomuus ainakin 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa.
Kenkäteollisuuden kehityksessä voidaan nähdä koko suomalaisen yhteiskunnan ja asenteiden muutos. Ristiriitainen tilanne vaikutti kenkäalan ihmisten mahdollisuuksiin ja haluun ryhtyä teollisuuden harjoittajiksi. Uusi institutionaalinen taloushistorian teoria on tuonut tutkimukseeni oleellisena toimintaympäristön tarkastelun kokonaisuutena ja sen vaikutukset motivaation kehittymiseen. Motivaatiolla on keskeinen merkitys kenkäteollisuuteen siirtymisessä. Kenkäteollisuudesta tuli suurteollisuutta vasta 1920-luvulla, kun taylorismi ja rationalismi muuttivat käsityksiä siitä, millainen toimintaympäristön ja yhteiskunnan tulisi olla. Ajatusmalleina ne myös vaikuttivat siihen, miten työn ja koulutuksen merkitys nähtiin.
Kenkäteollisuus syntyi suomessa eurooppalaisittain myöhään. Hitaan kehityksen selityksiä on haettu kysynnän vähyydestä, tullisuojan puuttumisesta tai Suomen agraarisuudesta. Olen tutkimuksessani etsinyt uuden institutionaalisen taloushistorian teorian avulla lisäsyitä tähän kehitykseen. Keskeisellä sijalla ovat epäviralliset instituutiot eli asenteet, arvot ja uskomusjärjestelmät sekä niiden vaikutus talouteen. Uusi institutionaalinen taloushistoria ei pyri kumoamaan vanhoja tulkintoja vaan tarkentamaan taloudellisen kehityksen selittämistä. Esimerkiksi lainsäädännön merkitys kenkäteollisuuden kehityksessä on vain osittainen. Uusi institutionaalinen taloushistorian teoria on vaikuttanut myös työni rakenteeseen. Teorian vahvuus on talouden ja taloudellisen toiminnan näkeminen osana yhteiskunnan inhimillistä kulttuuria. Näkökulma poikkeaa perinteisestä taloushistorian näkökulmasta ja mahdollistaa talouden tarkastelun laajemmin kuin vain markkinoina, joilla kysynnän ja tarjonnan sekä koneellistumisen ja pääoman kasaantumisen seurauksena syntyi teollisuutta.
Lähdemateriaali kostuu arkistomateriaaleista, jotka käsittävät käsityö- ja tehdasyhdistysten pöytäkirjoja ja Suomen Virallista Tilastoa varten koottuja teollisuus- ja käsityötilaston alkuperäismateriaaleja. Käytän tutkimuksessani myös Suomen teollisuuslehden artikkeleita kenkäteollisuudesta 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Teollisuus- ja käsityötilastojen avulla on tehty analyysiä kenkäalan taloudellisesta kehityksestä. Käsityö- ja tehdasyhdistysten kokouspöytäkirjojen ja Suomen teollisuuslehden kirjoitusten avulla on tuotu esille käsityöläisten ja suutarien suhtautumista teollisuuteen, teollisuustuotteisiin ja uuteen taloudelliseen vapauteen. Tämä on tärkeää pyrittäessä ymmärtämään epävirallisten instituutioiden vaikutusta talouteen ja taloudellisiin ratkaisuihin.
Tutkimusaineiston perusteella voidaan sanoa, että käsityöläiset ja suutarit vastustivat teollisuutta ja katsoivat kenkäalan ja ammatin arvostuksen kärsivän vapaasta kilpailusta. Suomen teollisuuslehdessä tuotiin esille kenkäteollisuuden kehitystä muualla maailmassa ja teollisuuden tuomia etuja tuotannossa. Ongelmaksi kirjoittelussa muodostui voimakas epäusko kenkäteollisuuden mahdollisuuksiin menestyä Suomessa. Tällä on ollut vaikutusta kenkäalan toimijoiden asenteisiin ja valintoihin. Liberaalin lainsäädännön merkitystä teollistumisessa on korostettu, mutta ympäröivän yhteiskunnan asenteilla näyttää olevan vähintäänkin yhtä suuri merkitys. Epäviralliset instituutiot vaikuttivat esimerkiksi teknologian käyttöönottoon, jolla on keskeinen merkitys teollistumisessa ja modernisaatiossa. Suutareiden ja käsityöläisten teollisuusvastaisuus on tiedetty, mutta vasta käsityöläisten ajattelua tarkastelemalla voidaan varmasti sanoa, mitä vastustettiin ja mihin oikeasti uskottiin. Huomionarvoista teollisuuden kehitystä ja toimintamahdollisuuksia tarkasteltaessa on, että yhteiskunnassa yleisesti vastustettiin liian nopeaa modernisaatioita ja jopa teknologista koulutusta. Teollistumisen ongelma olisikin tässä valossa ollut talouslainsäädännön ja yhteiskuntajärjestyksen ja asenteiden yhteensopimattomuus ainakin 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa.
Kenkäteollisuuden kehityksessä voidaan nähdä koko suomalaisen yhteiskunnan ja asenteiden muutos. Ristiriitainen tilanne vaikutti kenkäalan ihmisten mahdollisuuksiin ja haluun ryhtyä teollisuuden harjoittajiksi. Uusi institutionaalinen taloushistorian teoria on tuonut tutkimukseeni oleellisena toimintaympäristön tarkastelun kokonaisuutena ja sen vaikutukset motivaation kehittymiseen. Motivaatiolla on keskeinen merkitys kenkäteollisuuteen siirtymisessä. Kenkäteollisuudesta tuli suurteollisuutta vasta 1920-luvulla, kun taylorismi ja rationalismi muuttivat käsityksiä siitä, millainen toimintaympäristön ja yhteiskunnan tulisi olla. Ajatusmalleina ne myös vaikuttivat siihen, miten työn ja koulutuksen merkitys nähtiin.