Från Bonniers Kokbok till Tammen keittokirja – översättningsstrategier och funktionalitet
YLI-KNUUTTILA, JENNA (2008)
YLI-KNUUTTILA, JENNA
2008
Pohjoismaiset kielet - Scandinavian Languages
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-05-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18484
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18484
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen sitä, miten ruotsalainen keittokirja Bonniers Kokbok on käännetty suomen kielelle Tammen keittokirjaksi. Tutkimuksessani otan selvää siitä, millaisia käännösstrategioita kääntäjät ovat suomennustyössään käyttäneet. Pohdin myös syitä strategioiden valintaan ja arvioin valintojen toimivuutta. Tarkoituksenani on siis selvittää, miten lähdeteksti on muokattu niin, että siitä tulee käytettävä suomalaisessa kohdekulttuurissa. Käännöksen tulisi toimia kohdekulttuurissa yhtä hyvin kuin alkuperäinen keittokirja lähdekulttuurissa. Arvioin myös käännetyn keittokirjan toimivuutta kohdekulttuurissa ja nostan esille sen vahvuuksia ja heikkouksia.
Keittokirjan tärkeimpänä ominaisuutena voidaan pitää sen toimivuutta ja käytettävyyttä. Keittokirja, kuten mikä tahansa teksti, heijastaa kuitenkin aina sitä kulttuuria, jossa se on syntynyt. Tämä saattaa merkitä, että suoraan käännetty keittokirja ei välttämättä toimi kohdekulttuurissa. Keittokirjojen kääntämisessä kulttuurisidonnaisten sanojen ja käsitteiden kääntämisellä on tärkeä osa, koska resepteissä ja muussa tekstissä esiintyy paljon sellaista lähdekulttuuriin kuuluvaa, jolle ei ole olemassa suoraa vastinetta kohdekulttuurissa eikä kielessä. Siksi erityisenä kiinnostuksenkohteenani on kulttuurisidonnaisten sanojen kääntäminen.
Käännösstrategioita voidaan hahmottaa monilla eri tavoilla ja jakaa useisiin erilaisiin kategorioihin. Franzon (2006) on luokitellut strategiat neljään ryhmään: vieraannuttaminen, kotouttaminen, selventäminen ja yleistys. Tammen keittokirjassa on havaittavissa esimerkkejä kaikista näistä strategioista, mutta erityisesti kotouttamista esiintyy huomattavan paljon. Kääntäjät ovat usein myös selventäneet ja yleistäneet, kun taas vieraannuttamisstrategiaa he ovat käyttäneet selvästi harvemmin. Lähdetekstin ruotsalainen alkuperä ja vieraus on siis suurelta osin pyritty häivyttämään käännöksestä, ja siitä on haluttu tehdä hyvin pitkälti kotoutettu ja suomalaisiin oloihin sovitettu. Voidaan siis sanoa, että kääntäminen on kohdetekstisuuntautunutta ja lähtökohtana siinä on ollut kohdeyleisön huomioonottaminen. Monet lähdetekstin kohdat on ollut luonnollista tai jopa välttämätöntä mukauttaa, jotta käännöksestä tulisi toimiva. Mitään selkeää logiikkaa käännösstrategian valinnassa ei sen sijaan ole havaittavissa; strategian valinta voi riippua käännettävän elementin lisäksi myös tilanteesta tai kääntäjästä.
Käännetyn keittokirjan toimivuutta tutkiessani käy ilmi, että kääntäjät ovat tehneet monia lukijan ymmärtämistä ja muun muassa raaka-aineiden saatavuutta helpottavia tarkennuksia ja jopa korjauksia, mutta toisaalta käännöksen toimivuutta heikentävät muutamat epätarkkuudet ja virheet.
Avainsanat: kokböcker, översättning, översättningsstrategier, kulturrelaterade ord och uttryck, funktionalitet
Keittokirjan tärkeimpänä ominaisuutena voidaan pitää sen toimivuutta ja käytettävyyttä. Keittokirja, kuten mikä tahansa teksti, heijastaa kuitenkin aina sitä kulttuuria, jossa se on syntynyt. Tämä saattaa merkitä, että suoraan käännetty keittokirja ei välttämättä toimi kohdekulttuurissa. Keittokirjojen kääntämisessä kulttuurisidonnaisten sanojen ja käsitteiden kääntämisellä on tärkeä osa, koska resepteissä ja muussa tekstissä esiintyy paljon sellaista lähdekulttuuriin kuuluvaa, jolle ei ole olemassa suoraa vastinetta kohdekulttuurissa eikä kielessä. Siksi erityisenä kiinnostuksenkohteenani on kulttuurisidonnaisten sanojen kääntäminen.
Käännösstrategioita voidaan hahmottaa monilla eri tavoilla ja jakaa useisiin erilaisiin kategorioihin. Franzon (2006) on luokitellut strategiat neljään ryhmään: vieraannuttaminen, kotouttaminen, selventäminen ja yleistys. Tammen keittokirjassa on havaittavissa esimerkkejä kaikista näistä strategioista, mutta erityisesti kotouttamista esiintyy huomattavan paljon. Kääntäjät ovat usein myös selventäneet ja yleistäneet, kun taas vieraannuttamisstrategiaa he ovat käyttäneet selvästi harvemmin. Lähdetekstin ruotsalainen alkuperä ja vieraus on siis suurelta osin pyritty häivyttämään käännöksestä, ja siitä on haluttu tehdä hyvin pitkälti kotoutettu ja suomalaisiin oloihin sovitettu. Voidaan siis sanoa, että kääntäminen on kohdetekstisuuntautunutta ja lähtökohtana siinä on ollut kohdeyleisön huomioonottaminen. Monet lähdetekstin kohdat on ollut luonnollista tai jopa välttämätöntä mukauttaa, jotta käännöksestä tulisi toimiva. Mitään selkeää logiikkaa käännösstrategian valinnassa ei sen sijaan ole havaittavissa; strategian valinta voi riippua käännettävän elementin lisäksi myös tilanteesta tai kääntäjästä.
Käännetyn keittokirjan toimivuutta tutkiessani käy ilmi, että kääntäjät ovat tehneet monia lukijan ymmärtämistä ja muun muassa raaka-aineiden saatavuutta helpottavia tarkennuksia ja jopa korjauksia, mutta toisaalta käännöksen toimivuutta heikentävät muutamat epätarkkuudet ja virheet.
Avainsanat: kokböcker, översättning, översättningsstrategier, kulturrelaterade ord och uttryck, funktionalitet