Aivoverenkiertohäiriöt, sairastunut ja tieto - Sairastuneiden kokemuksia sairautta koskevan tiedon saamisesta ja hankkimisesta
TUUSA, RIITTA (2008)
TUUSA, RIITTA
2008
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-05-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18468
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18468
Tiivistelmä
Sairautta, sen syitä, seurauksia ja kuntoutumista koskeva tieto on sairastuneelle tärkeää, jotta hän pystyisi orientoitumaan tulevaisuuteen, saavuttaisi hallinnan tunteen, motivoituisi kuntoutukseen ja toimisi tavalla, jolla hän ehkäisee mahdollisuuksien mukaan uuden sairastumisen. Aivoverenkiertohäiriön (AVH) sairastaneet ovat useissa ulkomaisissa tutkimuksissa tuoneet esiin, että he ovat saaneet liian vähän tietoa sairaalassa ja kuntoutusaikana. Tässä tutkimuksessa on selvitetty suomalaisten työikäisten AVH:n sairastaneiden käsityksiä tiedonsaannista ja omasta sairaustiedon hankkimisesta.
Kohderyhmänä olivat kaikki Länsi-Suomen läänissä asuvat alle 55 -vuotiaat Aivohalvaus- ja dysfasialiitto ry:n jäsenyhdistysten jäsenet, jotka ovat sairastaneet aivohalvauksen (n = 245). Tutkimus tehtiin lomakekyselynä. Lomakkeen palautti 61 % kohderyhmästä.
Useimmat vastanneet kokivat saaneensa sairautta ja kuntoutumista käsittelevää tietoa sairaalassa jonkin verran. Kuntoutuksessa tietoa oli saatu merkittävästi enemmän kaikilla kysytyillä osa-alueilla. Se, että vastaaja oli kokenut helpoksi kysyä sairauttaan koskevia asioita henkilökunnalta ja se, että lääkäri oli ollut tärkeä tiedon lähde, olivat yhteydessä suurempaan saadun tiedon määrään. Hoitaja tärkeänä tiedon lähteenä oli yhteydessä siihen, että sairastunut oli saanut paljon tietoa kotona selviytymisestä. Havaintomateriaalin käyttö ohjaamisen yhteydessä ja jaettu kirjallinen materiaali liittyivät suurempaan saadun tiedon määrään.
Sairastuneet olivat itse hakeneet sairaustietoa eniten potilasjärjestön lehdestä, internetistä ja opaskirjasista. Internetin suosio tietolähteenä on kasvanut. Tärkeimmät aiheet, joista sairastuneiden kanssa olisi pitänyt puhua enemmän, olivat psyykkinen jaksaminen elämänmuutoksessa, sairastumisen vaikutus ihmissuhteisiin sekä kuntoutumisen kesto ja ennuste. Lähes viidesosa vastaajista oli sitä mieltä, että sairaalassa ja kuntoutuksessa puhutaan ylipäätään liian vähän sairastuneen kanssa tämän sairastumisesta ja kuntoutumisesta.
Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että vaikka sairastuneet kokevat saaneensa varsinkin sairaalassa liian vähän sairauttaan koskevaa tietoa, vaikeinta heille on ollut se, että he ovat jääneet psyykkisessä kriisissä yksin, eikä heille ole annettu sellaista tietoa, joka olisi auttanut heitä orientoitumaan tulevaisuuteen. Tarvitaan lisäselvitystä siitä, miten terveydenhuollossa käytännössä annetaan sairautta ja kuntoutumista koskevaa tietoa työikäisille aivohalvauksen sairastaneille, ja tarvitaan uusia, olemassa oleviin teorioihin ja käytännön kokemuksiin perustuvia interventioita sairastuneiden jaksamisen ja tiedonsaannin tukemiseksi.
AVAINSANAT: aivoverenkiertohäiriöt, työikäiset, kuntoutuminen, sairaustieto, kyselytutkimus
Kohderyhmänä olivat kaikki Länsi-Suomen läänissä asuvat alle 55 -vuotiaat Aivohalvaus- ja dysfasialiitto ry:n jäsenyhdistysten jäsenet, jotka ovat sairastaneet aivohalvauksen (n = 245). Tutkimus tehtiin lomakekyselynä. Lomakkeen palautti 61 % kohderyhmästä.
Useimmat vastanneet kokivat saaneensa sairautta ja kuntoutumista käsittelevää tietoa sairaalassa jonkin verran. Kuntoutuksessa tietoa oli saatu merkittävästi enemmän kaikilla kysytyillä osa-alueilla. Se, että vastaaja oli kokenut helpoksi kysyä sairauttaan koskevia asioita henkilökunnalta ja se, että lääkäri oli ollut tärkeä tiedon lähde, olivat yhteydessä suurempaan saadun tiedon määrään. Hoitaja tärkeänä tiedon lähteenä oli yhteydessä siihen, että sairastunut oli saanut paljon tietoa kotona selviytymisestä. Havaintomateriaalin käyttö ohjaamisen yhteydessä ja jaettu kirjallinen materiaali liittyivät suurempaan saadun tiedon määrään.
Sairastuneet olivat itse hakeneet sairaustietoa eniten potilasjärjestön lehdestä, internetistä ja opaskirjasista. Internetin suosio tietolähteenä on kasvanut. Tärkeimmät aiheet, joista sairastuneiden kanssa olisi pitänyt puhua enemmän, olivat psyykkinen jaksaminen elämänmuutoksessa, sairastumisen vaikutus ihmissuhteisiin sekä kuntoutumisen kesto ja ennuste. Lähes viidesosa vastaajista oli sitä mieltä, että sairaalassa ja kuntoutuksessa puhutaan ylipäätään liian vähän sairastuneen kanssa tämän sairastumisesta ja kuntoutumisesta.
Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että vaikka sairastuneet kokevat saaneensa varsinkin sairaalassa liian vähän sairauttaan koskevaa tietoa, vaikeinta heille on ollut se, että he ovat jääneet psyykkisessä kriisissä yksin, eikä heille ole annettu sellaista tietoa, joka olisi auttanut heitä orientoitumaan tulevaisuuteen. Tarvitaan lisäselvitystä siitä, miten terveydenhuollossa käytännössä annetaan sairautta ja kuntoutumista koskevaa tietoa työikäisille aivohalvauksen sairastaneille, ja tarvitaan uusia, olemassa oleviin teorioihin ja käytännön kokemuksiin perustuvia interventioita sairastuneiden jaksamisen ja tiedonsaannin tukemiseksi.
AVAINSANAT: aivoverenkiertohäiriöt, työikäiset, kuntoutuminen, sairaustieto, kyselytutkimus