Tietokonesovelteiset keksinnöt – Euroopan patenttiviraston ratkaisulinja ja oikeuskäytännön ongelmakohtia
SALIN, KALLE (2008)
SALIN, KALLE
2008
Yritysjuridiikka - Business Law
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-05-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18443
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18443
Tiivistelmä
Ohjelmistoteollisuuden merkityksen kasvaessa kiinnostus tietokoneohjelmien ja tietokonesovelteisten keksintöjen patentointiin on lisääntynyt. Euroopassa Euroopan patenttisopimus on yhtenäistänyt patentoitavuuskriteerit. Patenttisopimuksen toimeenpanevana elimenä toimii patenttivirasto. Patenttisopimuksen perusteella tietokoneohjelmat sellaisenaan (as such) eivät ole keksintöjä eikä niitä voi
patentoida. Rajoituksen merkityssisältö on tarkentunut patenttiviraston oikeuskäytännön kautta. Työn tarkoituksena on tutkia, millä edellytyksin tietokoneohjelmia voi Euroopan patenttivirastossa patentoida.
Euroopan patenttisopimuksen säädöstuki oikeuskäytännölle on niukka. Tietokoneohjelmat nähtiin alunperin marginaalisena ryhmänä patenttioikeuden kannalta. Tietokoneohjelmien patentointi on sittemmin aiheuttanut oikeusepävarmuutta ja erilaisia tulkintaepäselvyyksiä. Ohjelmistoteollisuudessa patentteihin liittyvät varallisuusarvot voivat silti olla huomattavia. Yhä tavallisempaa on käyttää patentteja osana yrityksen kokonaisvaltaista kilpailustrategiaa. Oikeuskäytännön nykytila ei ole tästä johtuen patenttioikeuden sivuseikka vailla suurempaa merkitystä.
Työssä tutkitaan patenttiviraston ylimmän oikeusasteen, valituslautakuntien, oikeuskäytännön merkittäviä prejudikaatteja. Tavoitteena on muodostaa yleiskuva patentoinnin ratkaisulinjasta, nykytilasta ja havaituista ongelmakohdista. Tutkimusmenetelmäksi on valittu valituslautakuntien ratkaisujen perusteluiden semanttinen analysointi.
Työssä havaittiin, että tietokoneohjelmat ovat tuoneet mukanaan uusia ongelmia, joihin patenttijärjestelmä ei pitkästä historiastaan huolimatta ole ollut erityisen hyvin varautunut. Tietokoneohjelmat ovat abstraktiotasoltaan perinteisiä mekaanisia keksintöjä ylemmällä tasolla. Kun mekaaniset keksinnöt määritellään käyttäen teknisiä ominaispiirteitä, tietokonesovelteisissa keksinnöissä osa piirteistä ei välttämättä liity tekniikan alueeseen lainkaan.
Patenttiviraston kantava periaate on ollut, että keksinnön pitää tuoda oma lisänsä tunnettuun tekniikan tasoon. Tämä koskee myös tietokoneohjelmia. Keksinnön epätekniset ominaispiirteet eivät tue keksinnöllisyyden olemassaoloa. Linjauksen seurauksena esimerkiksi vain liiketoiminnan alalla tehdyt edistysaskeleet jäävät patenttijärjestelmän ulkopuolelle. Sallivampi patentointilinja esimerkiksi Yhdysvalloissa asettaa kuitenkin jatkossa muutospaineita myös Euroopassa. Kehityssuunta tulevaisuudessa ja siitä seuraavat vaikutukset ovat osittain kiistanalaisia ja epäselviä.
Avainsanat: patenttioikeus, tietokoneohjelma, tietokoneohjelmien
patentointi, tietokonesovelteiset keksinnöt, Euroopan patenttivirasto
patentoida. Rajoituksen merkityssisältö on tarkentunut patenttiviraston oikeuskäytännön kautta. Työn tarkoituksena on tutkia, millä edellytyksin tietokoneohjelmia voi Euroopan patenttivirastossa patentoida.
Euroopan patenttisopimuksen säädöstuki oikeuskäytännölle on niukka. Tietokoneohjelmat nähtiin alunperin marginaalisena ryhmänä patenttioikeuden kannalta. Tietokoneohjelmien patentointi on sittemmin aiheuttanut oikeusepävarmuutta ja erilaisia tulkintaepäselvyyksiä. Ohjelmistoteollisuudessa patentteihin liittyvät varallisuusarvot voivat silti olla huomattavia. Yhä tavallisempaa on käyttää patentteja osana yrityksen kokonaisvaltaista kilpailustrategiaa. Oikeuskäytännön nykytila ei ole tästä johtuen patenttioikeuden sivuseikka vailla suurempaa merkitystä.
Työssä tutkitaan patenttiviraston ylimmän oikeusasteen, valituslautakuntien, oikeuskäytännön merkittäviä prejudikaatteja. Tavoitteena on muodostaa yleiskuva patentoinnin ratkaisulinjasta, nykytilasta ja havaituista ongelmakohdista. Tutkimusmenetelmäksi on valittu valituslautakuntien ratkaisujen perusteluiden semanttinen analysointi.
Työssä havaittiin, että tietokoneohjelmat ovat tuoneet mukanaan uusia ongelmia, joihin patenttijärjestelmä ei pitkästä historiastaan huolimatta ole ollut erityisen hyvin varautunut. Tietokoneohjelmat ovat abstraktiotasoltaan perinteisiä mekaanisia keksintöjä ylemmällä tasolla. Kun mekaaniset keksinnöt määritellään käyttäen teknisiä ominaispiirteitä, tietokonesovelteisissa keksinnöissä osa piirteistä ei välttämättä liity tekniikan alueeseen lainkaan.
Patenttiviraston kantava periaate on ollut, että keksinnön pitää tuoda oma lisänsä tunnettuun tekniikan tasoon. Tämä koskee myös tietokoneohjelmia. Keksinnön epätekniset ominaispiirteet eivät tue keksinnöllisyyden olemassaoloa. Linjauksen seurauksena esimerkiksi vain liiketoiminnan alalla tehdyt edistysaskeleet jäävät patenttijärjestelmän ulkopuolelle. Sallivampi patentointilinja esimerkiksi Yhdysvalloissa asettaa kuitenkin jatkossa muutospaineita myös Euroopassa. Kehityssuunta tulevaisuudessa ja siitä seuraavat vaikutukset ovat osittain kiistanalaisia ja epäselviä.
Avainsanat: patenttioikeus, tietokoneohjelma, tietokoneohjelmien
patentointi, tietokonesovelteiset keksinnöt, Euroopan patenttivirasto