Kehitystä ja/vai turvallisuutta? : Euroopan unionin turvallisuustodellisuuden diskursiivinen rakentuminen
RÄTY, PAULIINA (2008)
RÄTY, PAULIINA
2008
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-04-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18438
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18438
Tiivistelmä
Pro gradu- tutkielmani käsittelee Euroopan unionin turvallisuuskäsitettä sekä turvallisuuden suhdetta kehitykseen ja kehitysyhteistyöhön. Kehitysyhteistyön ja turvallisuuspolitiikan yhteys on korostunut entisestään syyskuun yhdennentoista jälkeen ja vaarana onkin se, että kehitysyhteistyötä tehdään yhä enemmän turvallisuuspoliittisien intressien sanelemana. Hypoteesina tässä työssä on se, että kehitysyhteistyön ja turvallisuuden suhteen määrittäminen riippuu oleellisesti unionin turvallisuuskäsitteen sisällöstä sekä sen sisältämien kehitys- ja turvallisuusdiskurssien keskinäisistä asemista. Väitän työssäni, että kehityksen ja turvallisuuden yhdistäminen edellyttää inhimillisen turvallisuuden näkökulmaa, sillä ilman sitä edellisten suhde ei voi olla tasapainossa.
Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostaa kansainvälisen politiikan tieteenalan turvallisuuskeskustelu. Tuon esille erilaisia tulkintoja turvallisuudesta perinteisistä kriittisempiin näkemyksiin. Teoreettinen viitekehykseni painottuu kriittisiin turvallisuussuuntauksiin, joiden avulla pohdin työni kannalta keskeisen käsitteen inhimillisen turvallisuuden merkitystä. Tutkielmani perustuu ajatukselle turvallisuuden muotoutumisesta diskursseissa sekä oletukselle siitä, että turvallisuuskäsitteen sisällön määrittymiseen vaikuttaa se, kenellä on valtaa suhteessa näihin diskursseihin. Näin ollen menetelmällisellä välineenä työssäni on diskurssianalyysi.
Tutkimustuloksissa korostuvat unionin turvallisuuskäsitteen etnosentrisyys ja rajoittuneisuus. Analyysin perusteella voidaankin sanoa, ettei unionin turvallisuuskäsite kykyne hahmottamaan muunlaisia turvallisuustodellisuuksia, eikä se anna tarpeeksi tilaa omaehtoiselle kehityksen mahdollisuudelle. Unionin hegemoninen turvallisuusdiskurssi rajoittaakin kehitysdiskurssin merkityksiä: kehitys ei saa näiden diskurssien sisällä itsenäistä asemaa, vaan se saa merkityksensä ainoastaan turvallisuuden kontekstin kautta.
Unionin hegemoninen turvallisuusdiskurssi pitääkin sisällään todellisuuden, joka ei tunnusta turvallisuussubjektien mahdollisuutta muussa kuin unionin kontekstissa. Turvattomuus kehitysmaissa ei näissä diskursseissa saa merkitystä, jollei se yhdisty unionin turvattomuuteen.
Unionin hegemoninen turvallisuusdiskurssi pääsee vaikuttamaan keskeisesti myös niihin olosuhteisiin ja ehtoihin, joiden puitteissa kehitysyhteistyöpolitiikkaa tehdään. Kehitysyhteistyöllä ei analyysin perusteella ole täysin itsenäistä asemaa suhteessa turvallisuuteen, mikä on huolestuttavaa kehitysyhteistyön omaehtoisuuden kannalta. Tämä johtuu osaltaan unionin turvallisuuskäsitteen riittämättömyydestä ja kykenemättömyydestä vastata inhimillisen turvallisuuden haasteeseen.
Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostaa kansainvälisen politiikan tieteenalan turvallisuuskeskustelu. Tuon esille erilaisia tulkintoja turvallisuudesta perinteisistä kriittisempiin näkemyksiin. Teoreettinen viitekehykseni painottuu kriittisiin turvallisuussuuntauksiin, joiden avulla pohdin työni kannalta keskeisen käsitteen inhimillisen turvallisuuden merkitystä. Tutkielmani perustuu ajatukselle turvallisuuden muotoutumisesta diskursseissa sekä oletukselle siitä, että turvallisuuskäsitteen sisällön määrittymiseen vaikuttaa se, kenellä on valtaa suhteessa näihin diskursseihin. Näin ollen menetelmällisellä välineenä työssäni on diskurssianalyysi.
Tutkimustuloksissa korostuvat unionin turvallisuuskäsitteen etnosentrisyys ja rajoittuneisuus. Analyysin perusteella voidaankin sanoa, ettei unionin turvallisuuskäsite kykyne hahmottamaan muunlaisia turvallisuustodellisuuksia, eikä se anna tarpeeksi tilaa omaehtoiselle kehityksen mahdollisuudelle. Unionin hegemoninen turvallisuusdiskurssi rajoittaakin kehitysdiskurssin merkityksiä: kehitys ei saa näiden diskurssien sisällä itsenäistä asemaa, vaan se saa merkityksensä ainoastaan turvallisuuden kontekstin kautta.
Unionin hegemoninen turvallisuusdiskurssi pitääkin sisällään todellisuuden, joka ei tunnusta turvallisuussubjektien mahdollisuutta muussa kuin unionin kontekstissa. Turvattomuus kehitysmaissa ei näissä diskursseissa saa merkitystä, jollei se yhdisty unionin turvattomuuteen.
Unionin hegemoninen turvallisuusdiskurssi pääsee vaikuttamaan keskeisesti myös niihin olosuhteisiin ja ehtoihin, joiden puitteissa kehitysyhteistyöpolitiikkaa tehdään. Kehitysyhteistyöllä ei analyysin perusteella ole täysin itsenäistä asemaa suhteessa turvallisuuteen, mikä on huolestuttavaa kehitysyhteistyön omaehtoisuuden kannalta. Tämä johtuu osaltaan unionin turvallisuuskäsitteen riittämättömyydestä ja kykenemättömyydestä vastata inhimillisen turvallisuuden haasteeseen.