"Sun pitäis sitten rajoittaa tota sun hymyilemistä." - Tutkielma opetusharjoittelun ohjauksesta Hämeenlinnan normaalikoulussa.
RAIVIO, VEERA (2008)
RAIVIO, VEERA
2008
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-05-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18427
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18427
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaista opetusharjoittelun ohjaus on Hämeenlinnan normaalikoulussa opettajaopiskelijan näkökulmasta. Tämän lisäksi pyrittiin selvittämään, onko normaalikoulun ohjaus hyvän ohjauksen kriteerien mukaista ja onko ohjaus tasapuolista vai asettaako se opiskelijat eriarvoiseen asemaan harjoittelussa ja työelämään siirryttäessä. Tutkimuksen aiheeseen päädyttiin tutkijan omien harjoittelukokemusten kautta. Tutkimusaihe tuntui tärkeältä tutkittavalta kokemusten laajan kirjon takia.
Tutkimuksen kohteena oli Tampereen yliopiston, Hämeenlinnan opettajankoulutuslaitoksen opiskelijat ja heidän saama ohjaus Hämeenlinnan normaalikoulussa opetusharjoittelun yhteydessä. Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita ainoastaan normaalikoulun luokanopettajien antamasta ohjauksesta. Vastaajia oli 23. Heistä 17 oli päättöharjoittelijoita ja kuusi praktikum II -harjoittelijoita eli PII -harjoittelijoita. Päättöharjoittelu, jota tutkimus koskee, oli keväällä 2006 ja PII -harjoittelu keväällä 2007.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisesti. Opiskelijat vastasivat harjoittelua koskeviin avokysymyksiin kirjallisesti tai sähköisesti.
Vastaukset luettiin, jonka jälkeen niitä analysoitiin ja vertailtiin keskenään. Tutkimuksen kannalta olennaisia asioita pohdittiin aiheeseen liittyvää kirjallisuutta hyödyntäen, painottaen suomalaista kirjallisuutta. Analysointi oli kuvailevaa, kartoittavaa ja luokittelevaa.
Tulosten perusteella Hämeenlinnan normaalikoulun ohjaus jaettiin neljään luokkaan: 1. korkeatasoinen ja esimerkillinen ohjaus, 2. hyvä, mutta hieman puutteellinen ohjaus, 3. yksipuolinen ja työtä karttava ohjaus ja 4. heikkotasoinen ohjaus. Suurimmaksi osaksi ohjaus oli korkeatasoista tai hyvää. Noin neljäsosa opiskelijoista jäi kuitenkin ilman hyvätasoista ohjausta.
Tulokset siitä, onko ohjaus hyvän ohjauksen kriteerien mukaista, jakautuivat kahtia. Niitä ohjauksen osa-alueita, joissa ohjaus noudatteli hyvän ohjauksen kriteerejä, oli suunnilleen saman verran kuin niitä osa-alueita, joissa ohjaus ei noudatellut kyseisiä kriteerejä. Opiskelijat eivät siis ole tasavertaisessa asemassa harjoittelussaan ohjauksen suhteen. Vaikka suurimman osan ohjauksista voi luokitella hyväksi tai melko hyväksi, niin silti yksittäisten ohjausten välillä voi olla suuriakin laatueroja.
Tutkimustulosten perusteella Hämeenlinnan normaalikoulun ohjauskäytäntöjä pitäisi yhdenmukaistaa. Ohjaajan persoona vaikuttaa luonnollisesti ohjauksen toteutukseen, mutta perusperiaatteet pitäisivät olla kaikilla samat. Ohjauksen toteutusta pitäisi kontrolloida ja ohjaajien työmotivaatiota tarkistaa säännöllisin ajoin ja tällä tavoin varmistaa mahdollisimman hyvä, innostava ja tasapuolinen ohjaus.
Avainsanat: opetusharjoittelu, ohjaus, ohjaaja, vuorovaikutus,
Tutkimuksen kohteena oli Tampereen yliopiston, Hämeenlinnan opettajankoulutuslaitoksen opiskelijat ja heidän saama ohjaus Hämeenlinnan normaalikoulussa opetusharjoittelun yhteydessä. Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita ainoastaan normaalikoulun luokanopettajien antamasta ohjauksesta. Vastaajia oli 23. Heistä 17 oli päättöharjoittelijoita ja kuusi praktikum II -harjoittelijoita eli PII -harjoittelijoita. Päättöharjoittelu, jota tutkimus koskee, oli keväällä 2006 ja PII -harjoittelu keväällä 2007.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisesti. Opiskelijat vastasivat harjoittelua koskeviin avokysymyksiin kirjallisesti tai sähköisesti.
Vastaukset luettiin, jonka jälkeen niitä analysoitiin ja vertailtiin keskenään. Tutkimuksen kannalta olennaisia asioita pohdittiin aiheeseen liittyvää kirjallisuutta hyödyntäen, painottaen suomalaista kirjallisuutta. Analysointi oli kuvailevaa, kartoittavaa ja luokittelevaa.
Tulosten perusteella Hämeenlinnan normaalikoulun ohjaus jaettiin neljään luokkaan: 1. korkeatasoinen ja esimerkillinen ohjaus, 2. hyvä, mutta hieman puutteellinen ohjaus, 3. yksipuolinen ja työtä karttava ohjaus ja 4. heikkotasoinen ohjaus. Suurimmaksi osaksi ohjaus oli korkeatasoista tai hyvää. Noin neljäsosa opiskelijoista jäi kuitenkin ilman hyvätasoista ohjausta.
Tulokset siitä, onko ohjaus hyvän ohjauksen kriteerien mukaista, jakautuivat kahtia. Niitä ohjauksen osa-alueita, joissa ohjaus noudatteli hyvän ohjauksen kriteerejä, oli suunnilleen saman verran kuin niitä osa-alueita, joissa ohjaus ei noudatellut kyseisiä kriteerejä. Opiskelijat eivät siis ole tasavertaisessa asemassa harjoittelussaan ohjauksen suhteen. Vaikka suurimman osan ohjauksista voi luokitella hyväksi tai melko hyväksi, niin silti yksittäisten ohjausten välillä voi olla suuriakin laatueroja.
Tutkimustulosten perusteella Hämeenlinnan normaalikoulun ohjauskäytäntöjä pitäisi yhdenmukaistaa. Ohjaajan persoona vaikuttaa luonnollisesti ohjauksen toteutukseen, mutta perusperiaatteet pitäisivät olla kaikilla samat. Ohjauksen toteutusta pitäisi kontrolloida ja ohjaajien työmotivaatiota tarkistaa säännöllisin ajoin ja tällä tavoin varmistaa mahdollisimman hyvä, innostava ja tasapuolinen ohjaus.
Avainsanat: opetusharjoittelu, ohjaus, ohjaaja, vuorovaikutus,