«Apprenez une nouvelle langue, obtenez une nouvelle âme.»: Les problèmes posés aux étudiants de langue par le langage ritualisé
NISKAVAARA, JOHANNA (2008)
NISKAVAARA, JOHANNA
2008
Ranskan kieli - French Language
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-05-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18407
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18407
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään, miksi sellainen ihminen, joka hallitsee hyvin jonkin vieraan kielen kieliopin ja sanaston, voi kohdata ongelmia hyvinkin arkipäiväisissä keskustelutilanteissa, kuten tervehdittäessä, kiitettäessä tai anteeksi pyydettäessä. Kyse on rituaalisesta kielenkäytöstä, joka on hyvin vahvasti sidoksissa kulttuuriin ja äidinkieleen ja on siksi joskus hankala oppia vieraalla kielellä.
Rituaalista kielenkäyttöä ovat juuri edellä mainitut tervehdykset sekä muut kohteliaisuuden ilmaukset puheessa. Rituaalinen viittaa tässä yhteydessä siihen, että näillä puheen elementeillä on melko vähän tekemistä tiedon välittämisen kanssa, mutta niiden toteuttaminen on sitäkin tärkeämpää, koska ne luovat sekä ylläpitävät sosiaalisia suhteita ja yhteiskunnan järjestystä. Lisäksi se, joka toteuttaa tällaisen rituaalin, ei keksi sitä itse, vaan se on kuin valmiiksi määritelty vuorosana, jota sekä sen esittäjä että kuulijat osaavat odottaa siinä tilanteessa. Rituaaliset kielen elementit siis toistuvat aina tietynlaisissa tilanteissa suhteellisen samanmuotoisina.
Rituaalisessa kielenkäytössä on eroja eri kielten ja kulttuurien välillä. Tässä tutkielmassa nämä erot ovat toissijaisia. Tärkeämpi kysymys on, miksi näiden rituaalisten elementtien tuottaminen vieraalla kielellä on niin vaikeaa, ja yhtälailla se, miksi rituaalinen kielenkäyttö onnistuu joiltakin paremmin kuin toisilta. Rituaalisen kielenkäytön taustalla nähdään äidinkielen ja natiivikulttuurin vaikutus. Samalla kun opimme äidinkielemme, opimme tiedostamattamme myös kulttuurimme. Opimme normeja siitä, millaista kieltä missäkin tilanteessa pitää käyttää, milloin tulisi olla hiljaa, miten ottaa puheenvuoro jne. Mielessämme on näihin normeihin perustuvia ”käsikirjoituksia”. Vieraan kielen opiskelijan voi olla helpompi ymmärtää, että on osattava opiskeltavan kielen kielioppi, jotta voi tulla ymmärretyksi, mutta rituaaliseen kielenkäyttöön liittyvien käsikirjoitusten osaamiselle ei anneta niin suurta merkitystä. Suomalaisista sanotaankin, että he osaavat kyllä tuottaa kieliopillisesti melko virheettömiä lauseita ja ilmaisuja, mutta ne ovat usein sosiokulttuurisesti sopimattomia. Väärää käsikirjoitusta käytettäessä voi täysin tahtomattaan antaa itsestään huonon vaikutelman, aiheuttaa nolon tilanteen tai jopa loukata toista.
Tutkimuksen aineisto osoitti, että vähemmän ranskalaisten kanssa kontaktissa olleet käyttivät useammin "väärää käsikirjoitusta", jossa oli usein vaikutteita äidinkielestä. Joskus käsikirjoitusta ei ollut ollenkaan. Paljon Ranskassa olleet taas käyttivät enemmän "ranskalaista käsikirjoitusta". Hyvin yleistä oli myös ”väistelevän käsikirjoituksen” käyttö; keskustelua osattiin viedä oikeaan suuntaan, vaikka sitä oikeaa repliikkiä ei löytynytkään. Paras tapa oppia vieraan kielen käsikirjoituksia ovat runsaat kontaktit natiivien ja heidän kulttuurinsa kanssa. Vieraan kielen rituaalit voivat kuitenkin olla hyvinkin erilaisia kuin äidinkielen rituaalit; esimerkiksi ranskalaisten kohteliaisuus voi suomalaisista tuntua joskus jopa yliampuvalta. Siksi rituaalisten elementtien käyttäminen vaatii lisäksi vähän näyttelemistä, matkimista ja rohkeasti rooliin heittäytymistä.
Avainsanat: rituaalinen kielenkäyttö, kielen normit, kulttuurienvälinen kommunikaatio
Rituaalista kielenkäyttöä ovat juuri edellä mainitut tervehdykset sekä muut kohteliaisuuden ilmaukset puheessa. Rituaalinen viittaa tässä yhteydessä siihen, että näillä puheen elementeillä on melko vähän tekemistä tiedon välittämisen kanssa, mutta niiden toteuttaminen on sitäkin tärkeämpää, koska ne luovat sekä ylläpitävät sosiaalisia suhteita ja yhteiskunnan järjestystä. Lisäksi se, joka toteuttaa tällaisen rituaalin, ei keksi sitä itse, vaan se on kuin valmiiksi määritelty vuorosana, jota sekä sen esittäjä että kuulijat osaavat odottaa siinä tilanteessa. Rituaaliset kielen elementit siis toistuvat aina tietynlaisissa tilanteissa suhteellisen samanmuotoisina.
Rituaalisessa kielenkäytössä on eroja eri kielten ja kulttuurien välillä. Tässä tutkielmassa nämä erot ovat toissijaisia. Tärkeämpi kysymys on, miksi näiden rituaalisten elementtien tuottaminen vieraalla kielellä on niin vaikeaa, ja yhtälailla se, miksi rituaalinen kielenkäyttö onnistuu joiltakin paremmin kuin toisilta. Rituaalisen kielenkäytön taustalla nähdään äidinkielen ja natiivikulttuurin vaikutus. Samalla kun opimme äidinkielemme, opimme tiedostamattamme myös kulttuurimme. Opimme normeja siitä, millaista kieltä missäkin tilanteessa pitää käyttää, milloin tulisi olla hiljaa, miten ottaa puheenvuoro jne. Mielessämme on näihin normeihin perustuvia ”käsikirjoituksia”. Vieraan kielen opiskelijan voi olla helpompi ymmärtää, että on osattava opiskeltavan kielen kielioppi, jotta voi tulla ymmärretyksi, mutta rituaaliseen kielenkäyttöön liittyvien käsikirjoitusten osaamiselle ei anneta niin suurta merkitystä. Suomalaisista sanotaankin, että he osaavat kyllä tuottaa kieliopillisesti melko virheettömiä lauseita ja ilmaisuja, mutta ne ovat usein sosiokulttuurisesti sopimattomia. Väärää käsikirjoitusta käytettäessä voi täysin tahtomattaan antaa itsestään huonon vaikutelman, aiheuttaa nolon tilanteen tai jopa loukata toista.
Tutkimuksen aineisto osoitti, että vähemmän ranskalaisten kanssa kontaktissa olleet käyttivät useammin "väärää käsikirjoitusta", jossa oli usein vaikutteita äidinkielestä. Joskus käsikirjoitusta ei ollut ollenkaan. Paljon Ranskassa olleet taas käyttivät enemmän "ranskalaista käsikirjoitusta". Hyvin yleistä oli myös ”väistelevän käsikirjoituksen” käyttö; keskustelua osattiin viedä oikeaan suuntaan, vaikka sitä oikeaa repliikkiä ei löytynytkään. Paras tapa oppia vieraan kielen käsikirjoituksia ovat runsaat kontaktit natiivien ja heidän kulttuurinsa kanssa. Vieraan kielen rituaalit voivat kuitenkin olla hyvinkin erilaisia kuin äidinkielen rituaalit; esimerkiksi ranskalaisten kohteliaisuus voi suomalaisista tuntua joskus jopa yliampuvalta. Siksi rituaalisten elementtien käyttäminen vaatii lisäksi vähän näyttelemistä, matkimista ja rohkeasti rooliin heittäytymistä.
Avainsanat: rituaalinen kielenkäyttö, kielen normit, kulttuurienvälinen kommunikaatio