Teoriaopintojen ja työelämäharjoittelun integraatio bioanalyytikko-opiskelijoiden ja harjoittelun ohjaajien kokemana
KEKKONEN, ANNELI (2008)
KEKKONEN, ANNELI
2008
Kasvatustiede, ammattikasvatus - Education, Vocational Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-05-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18349
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18349
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on kehittää bioanalyytikkokoulutuksen kliinisen histologian ja sytologian opetusta siten, että teoriaopetus, laboraatioopetus ja työelämäharjoittelu muodostaisivat opiskelijan ammatillisen asiantuntijuuden kehittymistä tukevan integroidun kokonaisuuden. Tavoitteena on tuottaa opetussuunnitelmamalli työelämäharjoitteluun ja kehittää kliinisen histologian ja sytologian ainedidaktiikkaa.
Tässä tutkimuksessa näkemys todellisuudesta on konstruktivistinen (subjektivistinen).
Lähestymistapa tutkittavaan ilmiöön on idiografinen ja laadullinen.
Tutkimuksessa käytetään sekä tapaustutkimuksen että toimintatutkimuksen menetelmää. Tutkimusaineisto koostuu kahden opinnoissaan eri vaiheessa olevien opiskelijoiden (N=15) teemahaastattelusta, oppimispäiväkirjojen, henkilökohtaisten opiskelusuunnitelmien, opiskelijoiden tavoitteiden ja arviointien sisällönanalyysistä. Lisäksi tutkimusaineistona käytettiin työelämäharjoittelun ohjaajista koostuvan asiantuntijatiimin kokousten muistioita ja tiimin tuotoksia sekä työelämäharjoittelun ohjaajien kokemuksia oppimisstudiotyöskentelystä.
Opiskelijat kokivat koulussa tapahtuvan opetuksen tukevan oppimista sekä sisällöllisesti että pedagogisesti. Erityisesti korostuivat motivoiva, energinen ja myönteinen ilmapiiri, yhteistoiminnallinen oppiminen, luottamus ja kunnioittaminen sekä kannustava palaute. Työelämäharjoittelussa eivät opiskelijoiden kokemusten mukaan toteutuneet em. periaatteet. Työelämäharjoittelun ohjaajat kokivat pääosin ohjaustilanteet huomattavasti positiivisempina kuin opiskelijat. Työelämäharjoittelun kehittämistarpeet kohdistuivat ohjaajien ohjaustoimintaan ja oppimisilmapiiriin. Ohjaajilta toivottiin kiinnostuneisuutta ja ammattitaitoa ohjaamiseen sekä kykyä kannustaa opiskelijaa. Opiskelijat arvostivat ohjaajassa halua yhteistoiminnalliseen asioiden reflektointiin ja opiskelijan kunnioittamista yksilönä sekä teoreettisen tiedon hallintaa.
Saatujen tutkimustulosten ja teoreettisen tiedon perusteella tuotettiin työelämäharjoittelun opetussuunnitelmamalli, jonka keskeisiä elementtejä analysoitiin kehittämiskohteiden sekä kehittämissuunnan näkökulmasta. Keskeiset elementit olivat oppimistavoitteiden integroituminen opetussuunnitelmaan ja työelämäharjoitteluun, oppimiskäsitys, ohjaus- ja oppimismenetelmät sekä ohjauksen laatu, oppimisen arviointi, merkitykselliset oppimiskokemukset työelämäharjoittelussa.
Avainsanat: Työelämäharjoittelun opetussuunnitelma, työssä oppiminen, kriittiset oppimisprosessit, merkitykselliset oppimiskokemukset, oppimisympäristö, oppimisilmapiiri, oppimisstudiotyöskentely
Tässä tutkimuksessa näkemys todellisuudesta on konstruktivistinen (subjektivistinen).
Lähestymistapa tutkittavaan ilmiöön on idiografinen ja laadullinen.
Tutkimuksessa käytetään sekä tapaustutkimuksen että toimintatutkimuksen menetelmää. Tutkimusaineisto koostuu kahden opinnoissaan eri vaiheessa olevien opiskelijoiden (N=15) teemahaastattelusta, oppimispäiväkirjojen, henkilökohtaisten opiskelusuunnitelmien, opiskelijoiden tavoitteiden ja arviointien sisällönanalyysistä. Lisäksi tutkimusaineistona käytettiin työelämäharjoittelun ohjaajista koostuvan asiantuntijatiimin kokousten muistioita ja tiimin tuotoksia sekä työelämäharjoittelun ohjaajien kokemuksia oppimisstudiotyöskentelystä.
Opiskelijat kokivat koulussa tapahtuvan opetuksen tukevan oppimista sekä sisällöllisesti että pedagogisesti. Erityisesti korostuivat motivoiva, energinen ja myönteinen ilmapiiri, yhteistoiminnallinen oppiminen, luottamus ja kunnioittaminen sekä kannustava palaute. Työelämäharjoittelussa eivät opiskelijoiden kokemusten mukaan toteutuneet em. periaatteet. Työelämäharjoittelun ohjaajat kokivat pääosin ohjaustilanteet huomattavasti positiivisempina kuin opiskelijat. Työelämäharjoittelun kehittämistarpeet kohdistuivat ohjaajien ohjaustoimintaan ja oppimisilmapiiriin. Ohjaajilta toivottiin kiinnostuneisuutta ja ammattitaitoa ohjaamiseen sekä kykyä kannustaa opiskelijaa. Opiskelijat arvostivat ohjaajassa halua yhteistoiminnalliseen asioiden reflektointiin ja opiskelijan kunnioittamista yksilönä sekä teoreettisen tiedon hallintaa.
Saatujen tutkimustulosten ja teoreettisen tiedon perusteella tuotettiin työelämäharjoittelun opetussuunnitelmamalli, jonka keskeisiä elementtejä analysoitiin kehittämiskohteiden sekä kehittämissuunnan näkökulmasta. Keskeiset elementit olivat oppimistavoitteiden integroituminen opetussuunnitelmaan ja työelämäharjoitteluun, oppimiskäsitys, ohjaus- ja oppimismenetelmät sekä ohjauksen laatu, oppimisen arviointi, merkitykselliset oppimiskokemukset työelämäharjoittelussa.
Avainsanat: Työelämäharjoittelun opetussuunnitelma, työssä oppiminen, kriittiset oppimisprosessit, merkitykselliset oppimiskokemukset, oppimisympäristö, oppimisilmapiiri, oppimisstudiotyöskentely