The Complementation of Consent over the Past Three Centuries
HÄLLSTEN, CAMILLA (2008)
HÄLLSTEN, CAMILLA
2008
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-05-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18331
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18331
Tiivistelmä
Tässä korpuspohjaisessa pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan englanninkielen verbin consent ja jossain määrin myös samasta verbistä johdetun substantiivin consent komplementaatiota kolmen viime vuosisadan ja nykyenglannin osalta.
Komplementaatiotutkimus on kiinnostavaa varsinkin vieraan kielen oppijan näkökulmasta, koska perinteisellä kieliopilla ei ole juurikaan tarjota sääntöjä ohjaamaan oikean komplementin valintaa kullekin verbille (tai substantiiville), esim. sanotaanko I consent to do it / *I consent doing it / I consent to doing it. Asiaa mutkistaa vielä se, että verbeillä (ja substantiiveilla) on usein monta vaihtoehtoista komplementtia, jotka eivät kuitenkaan täysin merkityksiltään vastaa toisiaan.
Lisäksi englannin kielessä on ollut käynnissä suuri mullistus 1600-luvulta lähtien, ja se koskee koko komplementaatiojärjestelmää. Rohdenburg (2006) kutsuu tätä muutosta nimellä The Great Complement Shift. Muutos etenee eri vauhtia eri verbien kohdalla, mutta yleisesti voidaan olettaa, että gerundikomplementit (-ing muodot) ovat syrjäyttämässä to-infinitiivikomplementit. Tässä tutkielmassa pyrin selvittämään, onko muutos vaikuttanut consent-verbiin (ja -substantiiviin) 1700-luvulta nykypäivään ja jos on, niin miten.
Tutkielman tavoitteena on selvittää verbin (ja substantiivin) consent syntaktisia ja semanttisia ominaisuuksia. Selvitän sanan consent eri merkityksiä ja komplementaatiota Oxford English Dictionary -sanakirjan ja kielioppikirjojen avulla. Valenssiteoria ja sijakielioppi muodostavat tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen.
Keskityn tarkastelemaan kirjoitettua brittiläistä englantia kahden korpuksen avulla. Historiallinen tutkimusmateriaali ajanjaksolta 1710–1920 on kerätty CLMETEV-korpuksesta (The Extended Version of The Corpus of Late Modern English Texts) ja nykypäivää edustava tutkimusmateriaali on kerätty BNC-korpuksesta (The British National Corpus).
Tutkimus osoittaa, että verbistä consent tulee englannin kielessä yhä harvinaisempi tultaessa nykyaikaan. Verbin consent yleisin komplementti oli 1700-luvulla to-infinitiivi (’I consent to go’), mutta nykykielessä to-infinitiivi on vasta toisella sijalla. Yleisimmäksi komplementiksi on noussut to + substantiivilauseke (‘I consented to it’). Verbiä consent käytetään yleisesti myös täysin ilman komplementtia (‘I consented’). Suurin mullistus komplementaatiossa on kuitenkin erilaisten gerundien yleistyminen (‘I consented to my going’, ‘I consented to going’, ‘I consented to him going’), mikä todistaa, että myös verbi consent on osa The Great Complement Shift -mullistusta.
Asiasanat: komplementaatio, korpuslingvistiikka, valenssiteoria
Komplementaatiotutkimus on kiinnostavaa varsinkin vieraan kielen oppijan näkökulmasta, koska perinteisellä kieliopilla ei ole juurikaan tarjota sääntöjä ohjaamaan oikean komplementin valintaa kullekin verbille (tai substantiiville), esim. sanotaanko I consent to do it / *I consent doing it / I consent to doing it. Asiaa mutkistaa vielä se, että verbeillä (ja substantiiveilla) on usein monta vaihtoehtoista komplementtia, jotka eivät kuitenkaan täysin merkityksiltään vastaa toisiaan.
Lisäksi englannin kielessä on ollut käynnissä suuri mullistus 1600-luvulta lähtien, ja se koskee koko komplementaatiojärjestelmää. Rohdenburg (2006) kutsuu tätä muutosta nimellä The Great Complement Shift. Muutos etenee eri vauhtia eri verbien kohdalla, mutta yleisesti voidaan olettaa, että gerundikomplementit (-ing muodot) ovat syrjäyttämässä to-infinitiivikomplementit. Tässä tutkielmassa pyrin selvittämään, onko muutos vaikuttanut consent-verbiin (ja -substantiiviin) 1700-luvulta nykypäivään ja jos on, niin miten.
Tutkielman tavoitteena on selvittää verbin (ja substantiivin) consent syntaktisia ja semanttisia ominaisuuksia. Selvitän sanan consent eri merkityksiä ja komplementaatiota Oxford English Dictionary -sanakirjan ja kielioppikirjojen avulla. Valenssiteoria ja sijakielioppi muodostavat tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen.
Keskityn tarkastelemaan kirjoitettua brittiläistä englantia kahden korpuksen avulla. Historiallinen tutkimusmateriaali ajanjaksolta 1710–1920 on kerätty CLMETEV-korpuksesta (The Extended Version of The Corpus of Late Modern English Texts) ja nykypäivää edustava tutkimusmateriaali on kerätty BNC-korpuksesta (The British National Corpus).
Tutkimus osoittaa, että verbistä consent tulee englannin kielessä yhä harvinaisempi tultaessa nykyaikaan. Verbin consent yleisin komplementti oli 1700-luvulla to-infinitiivi (’I consent to go’), mutta nykykielessä to-infinitiivi on vasta toisella sijalla. Yleisimmäksi komplementiksi on noussut to + substantiivilauseke (‘I consented to it’). Verbiä consent käytetään yleisesti myös täysin ilman komplementtia (‘I consented’). Suurin mullistus komplementaatiossa on kuitenkin erilaisten gerundien yleistyminen (‘I consented to my going’, ‘I consented to going’, ‘I consented to him going’), mikä todistaa, että myös verbi consent on osa The Great Complement Shift -mullistusta.
Asiasanat: komplementaatio, korpuslingvistiikka, valenssiteoria