Verbityypit seitsemäsluokkalaisen suomi toisena kielenä -oppikirjoissa
EHRUKAINEN, MIIA (2008)
EHRUKAINEN, MIIA
2008
Suomen kieli - Finnish Language
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-05-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18315
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18315
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan kolmea uutta peruskoulun seitsemäsluokkalaisille suunnattua suomi toisena kielenä -oppikirjaa Juttuja ja tuttuja (2004), Sisu 7 – suomea toisena kielenä (2004) ja Suomi 2 – Minä ja arki (2007). Oppikirjoista tutkitaan sitä, miten niissä analysoidaan ja opetetaan suomen kielen verbien taivutustyypit eli verbityypit. Tutkielma kuuluu suomi toisena kielenä -alaan.
Tutkielmassa esitellään verbien jakautumista verbityyppeihin eri lähteiden mukaan, sekä sitä, miten verbityyppejä on lähestytty suomi toisena kielenä -opetuksessa. Tutkielmassa pohditaan myös, voisiko verbityyppejä lähestyä ja opettaa toisin: koko taivutusparadigmaa, taivutusvartaloita ja niiden dynaamisia suhteita tarkkaillen ja analogiaa käyttäen.
Opetussuunnitelman perusteet määräävät, että suomi toisena kielenä - opetuksen tulee tähdätä oppilaan kielenkäyttötaidon vahvistamiseen. Uudet, seitsemäsluokkalaisille suunnatut oppikirjat on tehty kirjantekijöiden mukaan opetussuunnitelman määräyksiä noudattaviksi. Niissä on kielioppia, mutta tavoitteena on viestinnällisyys. Rakenteetkin pyritään saattamaan heti oppilaan kieleen käyttöön.
Oppikirjojen analyysi- ja harjoitusosien havainnointi ja vertailu osoittaa, että totutusta opetustraditiosta ei täysin päästä vieläkään eroon.
Verbityyppien opettaminen on edelleenkin infinitiivilähtöistä: infinitiivejä luokitellaan verbityyppeihin, infinitiiveistä muodostetaan finiittimuotoja morfofonologisten sääntöjen mukaan ja finiittimuotoja palautetaan infinitiiveiksi.
Tutkimus osoittaa myös, että verbityyppi 1:ssä esiintyvä astevaihtelu korostuu kaikissa oppikirjoissa. Samoin muut astevaihtelua sisältävät verbityypit esiintyvät analyysissä ja harjoituksissa astevaihteluttomia verbejä tärkeämmässä asemassa. Niitä analysoidaan ja harjoitellaan eniten.
Oppikirjojen tehtävät eivät suoranaisesti ohjaa analogian käyttöön, mutta analogian taitoja ja opettajan ohjausta tarvitaan monessa tehtävässä, kun taivutetaan verbejä infinitiivistä persoonamuotoihin. Oppikirjojen entistä funktionaalisemmasta luonteesta huolimatta suomi toisena kielenä -opettajat joutuvat edelleen tekemään itse omille oppilailleen sopivaa materiaalia: kirjojen harjoitukset eivät yksinkertaisesti riitä.
Asiasanat: suomi toisena kielenä -opetus, verbityypit, oppimateriaalit
Tutkielmassa esitellään verbien jakautumista verbityyppeihin eri lähteiden mukaan, sekä sitä, miten verbityyppejä on lähestytty suomi toisena kielenä -opetuksessa. Tutkielmassa pohditaan myös, voisiko verbityyppejä lähestyä ja opettaa toisin: koko taivutusparadigmaa, taivutusvartaloita ja niiden dynaamisia suhteita tarkkaillen ja analogiaa käyttäen.
Opetussuunnitelman perusteet määräävät, että suomi toisena kielenä - opetuksen tulee tähdätä oppilaan kielenkäyttötaidon vahvistamiseen. Uudet, seitsemäsluokkalaisille suunnatut oppikirjat on tehty kirjantekijöiden mukaan opetussuunnitelman määräyksiä noudattaviksi. Niissä on kielioppia, mutta tavoitteena on viestinnällisyys. Rakenteetkin pyritään saattamaan heti oppilaan kieleen käyttöön.
Oppikirjojen analyysi- ja harjoitusosien havainnointi ja vertailu osoittaa, että totutusta opetustraditiosta ei täysin päästä vieläkään eroon.
Verbityyppien opettaminen on edelleenkin infinitiivilähtöistä: infinitiivejä luokitellaan verbityyppeihin, infinitiiveistä muodostetaan finiittimuotoja morfofonologisten sääntöjen mukaan ja finiittimuotoja palautetaan infinitiiveiksi.
Tutkimus osoittaa myös, että verbityyppi 1:ssä esiintyvä astevaihtelu korostuu kaikissa oppikirjoissa. Samoin muut astevaihtelua sisältävät verbityypit esiintyvät analyysissä ja harjoituksissa astevaihteluttomia verbejä tärkeämmässä asemassa. Niitä analysoidaan ja harjoitellaan eniten.
Oppikirjojen tehtävät eivät suoranaisesti ohjaa analogian käyttöön, mutta analogian taitoja ja opettajan ohjausta tarvitaan monessa tehtävässä, kun taivutetaan verbejä infinitiivistä persoonamuotoihin. Oppikirjojen entistä funktionaalisemmasta luonteesta huolimatta suomi toisena kielenä -opettajat joutuvat edelleen tekemään itse omille oppilailleen sopivaa materiaalia: kirjojen harjoitukset eivät yksinkertaisesti riitä.
Asiasanat: suomi toisena kielenä -opetus, verbityypit, oppimateriaalit