Perhetyöhön sitoutuminen. Lastensuojelun perhetyön asiakkaana olevien vanhempien, perhetyöntekijöiden ja sosiaalityöntekijöiden kokemuksia
MUSTAJÄRVI, SEIJA (2008)
MUSTAJÄRVI, SEIJA
2008
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-05-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18249
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18249
Tiivistelmä
Perhetyöstä on viime vuosina tullut yksi tärkeimmistä lastensuojelun avohuollon tukitoimista. Perhetyö voidaan määritellä psykososiaaliseksi, vuorovaikutukseen perustuvaksi auttamistyöksi. Perhetyö on ihmissuhteiden kautta vaikuttamista, mutta myös ihmissuhteisiin vaikuttamista. Lastensuojelun perhetyön paikka asettuu useimmiten tilanteisiin, joissa huoli lapsen kasvusta ja kehityksestä on suuri. Perhetyön tarve korostuu erityisesti lapsen ja vanhemman vuorovaikutuksen ja arjen sujuvuuteen liittyvissä ongelmissa. Aina vanhempiin ei kuitenkaan saada luotua toimivaa asiakassuhdetta. Sitoutumisen ja motivaation ongelmat ovat yleisiä. Useimmiten tämä merkitsee sitä, että lasten tilanteeseen ei saada aikaan tarvittavaa muutosta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut etsiä vastauksia siihen, mitkä kaikki tekijät vanhempien sitoutumiseen vaikuttavat ja mihin pitäisi perhetyössä erityisesti kiinnittää huomiota, jotta siihen olisi helpompi sitoutua.
Tutkimuksen kohteena on ollut Forssan kaupungin lastensuojelun perhetyö. Tutkimusaineistona ovat kuuden perhetyön asiakasperheen vanhemman haastattelut sekä heidän kanssaan työskennelleiden neljän lastensuojelutyötä tekevän sosiaalityöntekijän sekä perhetyöntekijöiden haastattelut. Haastatteluja oli yhteensä kuusitoista. Haastattelut on toteutettu teemahaastatteluna ja aineisto on analysoitu teemoittelumenetelmää käyttäen. Viitekehyksenä on konstruktionistinen näkökulma. Sitoutuminen tässä tutkimuksessa ymmärretään moniulotteiseksi, dynaamiseksi prosessiksi, johon vaikuttavat monet asiakkaan sisäiset ja ulkoiset tekijät. Tärkeimmiksi sitoutumiseen vaikuttaviksi tekijöiksi nousevat lastensuojeluprosessista alkuarviointi ja perhetyön käynnistysvaihe. Asiakkaaseen liittyviä sitoutumiseen vaikuttavia tekijöitä ovat arvot, asenteet, motivaatio ja tunteet sekä sosiaalisten suhteiden vaikutus. Perhetyön toteutuksessa tärkeintä on asiakkaan ja työntekijän välinen vuorovaikutus sekä työntekijöiden ammattitaito. Sitoutumiseen vaikuttaa myös se, miten tärkeäksi ja merkittäväksi perhetyö koetaan.
Lastensuojelun alkuarvio ja perhetyön käynnistymisvaihe on paikka, johon tulisi enemmän kiinnittää huomiota ja varata aikaa. Se on kohta, jossa luodaan perusta vanhempien motivaatiolle ja sitoutumiselle. Muutokseen pyrkiminen merkitsee monenlaisten peruskysymysten pohtimista ja ihmisen omien toimintasääntöjen, asioiden omaksumisprosessin ja kokemusten ymmärtämistä. Muutosprosessi on mahdollinen vain, jos se kyetään integroimaan henkilökohtaisesti mielekkäällä tavalla omaan elämänkenttään. Vuorovaikutustaidot ovat työntekijän tärkein työvälinen asiakkaiden muutokseen motivoinnissa. Muutokseen voi johtaa vain vuorovaikutus, jossa
asiakkaalla on samanlaiset oikeudet keskusteluun kuin työntekijällä, ja jossa työntekijä luopuu kaikkitietävän asiantuntijan roolistaan. Yksisuuntaisen neuvomisen sijaan tulisi antaa tilaa vaihtoehtojen ja mahdollisuuksien läpikäymiseen yhdessä ja ääneen, yhdessä ihmettelyyn. Lastensuojelun ja perhetyön suurimpia haasteita on, miten apua voidaan tarjota heikommankin asiakkaan autonomiaa kunnioittaen.
Avainsanat: perhetyö, lastensuojelu, sitoutuminen, motivaatio, asiakaslähtöisyys
Tutkimuksen kohteena on ollut Forssan kaupungin lastensuojelun perhetyö. Tutkimusaineistona ovat kuuden perhetyön asiakasperheen vanhemman haastattelut sekä heidän kanssaan työskennelleiden neljän lastensuojelutyötä tekevän sosiaalityöntekijän sekä perhetyöntekijöiden haastattelut. Haastatteluja oli yhteensä kuusitoista. Haastattelut on toteutettu teemahaastatteluna ja aineisto on analysoitu teemoittelumenetelmää käyttäen. Viitekehyksenä on konstruktionistinen näkökulma. Sitoutuminen tässä tutkimuksessa ymmärretään moniulotteiseksi, dynaamiseksi prosessiksi, johon vaikuttavat monet asiakkaan sisäiset ja ulkoiset tekijät. Tärkeimmiksi sitoutumiseen vaikuttaviksi tekijöiksi nousevat lastensuojeluprosessista alkuarviointi ja perhetyön käynnistysvaihe. Asiakkaaseen liittyviä sitoutumiseen vaikuttavia tekijöitä ovat arvot, asenteet, motivaatio ja tunteet sekä sosiaalisten suhteiden vaikutus. Perhetyön toteutuksessa tärkeintä on asiakkaan ja työntekijän välinen vuorovaikutus sekä työntekijöiden ammattitaito. Sitoutumiseen vaikuttaa myös se, miten tärkeäksi ja merkittäväksi perhetyö koetaan.
Lastensuojelun alkuarvio ja perhetyön käynnistymisvaihe on paikka, johon tulisi enemmän kiinnittää huomiota ja varata aikaa. Se on kohta, jossa luodaan perusta vanhempien motivaatiolle ja sitoutumiselle. Muutokseen pyrkiminen merkitsee monenlaisten peruskysymysten pohtimista ja ihmisen omien toimintasääntöjen, asioiden omaksumisprosessin ja kokemusten ymmärtämistä. Muutosprosessi on mahdollinen vain, jos se kyetään integroimaan henkilökohtaisesti mielekkäällä tavalla omaan elämänkenttään. Vuorovaikutustaidot ovat työntekijän tärkein työvälinen asiakkaiden muutokseen motivoinnissa. Muutokseen voi johtaa vain vuorovaikutus, jossa
asiakkaalla on samanlaiset oikeudet keskusteluun kuin työntekijällä, ja jossa työntekijä luopuu kaikkitietävän asiantuntijan roolistaan. Yksisuuntaisen neuvomisen sijaan tulisi antaa tilaa vaihtoehtojen ja mahdollisuuksien läpikäymiseen yhdessä ja ääneen, yhdessä ihmettelyyn. Lastensuojelun ja perhetyön suurimpia haasteita on, miten apua voidaan tarjota heikommankin asiakkaan autonomiaa kunnioittaen.
Avainsanat: perhetyö, lastensuojelu, sitoutuminen, motivaatio, asiakaslähtöisyys