Nuori aikuinen ja sosiaalisen tuen narratiivit. Sijaishuollossa ja vanhempiensa luona kasvaneiden nuorten aikuistumiskertomuksia
SILTAMÄKI, SOILA (2008)
SILTAMÄKI, SOILA
2008
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-05-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18163
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18163
Tiivistelmä
Tutkielmassani vertaan sijaishuollossa ja vanhempiensa luona kasvaneiden nuorten aikuistumiskertomuksia. Tavoitteenani on selvittää kahdesta eri näkökulmasta eroavatko näiden kahden ryhmän aikuistumiskertomukset toisistaan. Ensin tarkastelen sosiaalisen tuen narratiiveja aikuistumisen muutosvaiheissa. Toiseksi tarkastelen, miten kertomuksissa konstruoidaan nuori aikuinen. Lisäksi tarkastelen kirjoitusten perusteella kulttuurista aikuistumisen mallitarinaa.
Toteutin tutkielmani narratiivisella tutkimusmenetelmällä. Aineistoni koostuu yhteensä 12 kirjoitetusta aikuistumiskertomuksesta, joista kuusi on vanhempiensa luona kasvaneiden nuorten kirjoittamia ja kuusi sijaishuollossa kasvaneiden nuorten kirjoittamia. Tavoitteenani on lisätä tietoa aikuistumisesta suomalaisessa yhteiskunnassa ja selvittää, mitä erityistä sijaishuollossa kasvaminen tuo aikuistumisen vaiheeseen. Tutkielmallani pyrin myös osoittamaan sosiaalisen tuen ja jälkihuollon merkityksen nuorten aikuistumisessa
Tutkielmani tutkimustulokset osoittavat, että vanhemmilla on suurin merkitys sosiaalisen tuen antajina nuorille aikuisille, jotka ovat kasvaneet vanhempiensa luona. Sen sijaan sijaishuollossa kasvaneiden nuorten tuki saattaa olla moninaisempaa. Huonoimmassa mahdollisessa tapauksessa nuori aikuinen saattaa jäädä sijaishuollon jälkeen täysin ilman sosiaalista tukea. Tämä on mahdollista, sillä nuorten aikuisten tukijat vaihtelevat merkittävästi sijaishuollon päätyttyä eri kertomusten välillä. Kertomuksissa jälkihuoltoa pidetään pääasiassa yksipuolisena ja ajallisesti rajoitettuna tukena, jota kautta nuoret kirjoittavat saavansa lähinnä vain taloudellista tukea. Lisäksi joissakin kertomuksissa jälkihuoltoa pidetään myös tiedollisen tuen antajana. Kertomuksissa toimivan jälkihuollon edellytys on työntekijöiden pysyvyys, aikuistuvan nuoren tarpeiden kokonaisvaltainen huomioiminen sekä aito kiinnostus nuoresta.
Nuorten kertomuksissa on eroja sen perusteella, mistä he saivat sosiaalista tukea. Kuitenkin kulttuuristen piirteiden tarkastelu osoittaa, että nuoret aikuiset pitävät itseään samanlaisina yhteiskunnan jäseninä lähtökohdista riippumatta. Kaikki aikuistumisestaan kirjoittaneet nuoret määrittelevät itsensä nuoriksi aikuisiksi, jotka vaikeuksien kautta oppivat selviytymään aikuisten maailmassa. Kukaan nuorista ei epäile omaa selviytymistään ja jokainen nuori päättää kertomuksensa korostaen elämäntilanteensa hyviä puolia ja uskoa tulevaisuuteen.
Avainsanat: nuori aikuinen, sosiaalinen tuki, aikuistuminen, jälkihuolto, narratiivisuus
Toteutin tutkielmani narratiivisella tutkimusmenetelmällä. Aineistoni koostuu yhteensä 12 kirjoitetusta aikuistumiskertomuksesta, joista kuusi on vanhempiensa luona kasvaneiden nuorten kirjoittamia ja kuusi sijaishuollossa kasvaneiden nuorten kirjoittamia. Tavoitteenani on lisätä tietoa aikuistumisesta suomalaisessa yhteiskunnassa ja selvittää, mitä erityistä sijaishuollossa kasvaminen tuo aikuistumisen vaiheeseen. Tutkielmallani pyrin myös osoittamaan sosiaalisen tuen ja jälkihuollon merkityksen nuorten aikuistumisessa
Tutkielmani tutkimustulokset osoittavat, että vanhemmilla on suurin merkitys sosiaalisen tuen antajina nuorille aikuisille, jotka ovat kasvaneet vanhempiensa luona. Sen sijaan sijaishuollossa kasvaneiden nuorten tuki saattaa olla moninaisempaa. Huonoimmassa mahdollisessa tapauksessa nuori aikuinen saattaa jäädä sijaishuollon jälkeen täysin ilman sosiaalista tukea. Tämä on mahdollista, sillä nuorten aikuisten tukijat vaihtelevat merkittävästi sijaishuollon päätyttyä eri kertomusten välillä. Kertomuksissa jälkihuoltoa pidetään pääasiassa yksipuolisena ja ajallisesti rajoitettuna tukena, jota kautta nuoret kirjoittavat saavansa lähinnä vain taloudellista tukea. Lisäksi joissakin kertomuksissa jälkihuoltoa pidetään myös tiedollisen tuen antajana. Kertomuksissa toimivan jälkihuollon edellytys on työntekijöiden pysyvyys, aikuistuvan nuoren tarpeiden kokonaisvaltainen huomioiminen sekä aito kiinnostus nuoresta.
Nuorten kertomuksissa on eroja sen perusteella, mistä he saivat sosiaalista tukea. Kuitenkin kulttuuristen piirteiden tarkastelu osoittaa, että nuoret aikuiset pitävät itseään samanlaisina yhteiskunnan jäseninä lähtökohdista riippumatta. Kaikki aikuistumisestaan kirjoittaneet nuoret määrittelevät itsensä nuoriksi aikuisiksi, jotka vaikeuksien kautta oppivat selviytymään aikuisten maailmassa. Kukaan nuorista ei epäile omaa selviytymistään ja jokainen nuori päättää kertomuksensa korostaen elämäntilanteensa hyviä puolia ja uskoa tulevaisuuteen.
Avainsanat: nuori aikuinen, sosiaalinen tuki, aikuistuminen, jälkihuolto, narratiivisuus