KUNNAN HENKILÖSTÖ LUOTTAMUSTOIMISSA - Henkilöstöä kaksoisrooleissa - kuntalaisten vai työyhteisön asialla
RANTALANKILA, SINIKKA (2008)
RANTALANKILA, SINIKKA
2008
Kunnallispolitiikka - Local Governance
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-05-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18151
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18151
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa selvitetään, miten kunnan henkilöstön osallistuminen kunnallispolitiikkaan vaikuttaa edustuksellisen demokratian toteutumiseen politiikan ja hallinnon erillisyysperiaatteen valossa, ja onko ns. kaksoisagenttien määrä muuttunut neljän viimeisen valtuustokauden aikana, kun kuntalain vaalikelpoisuusehtoja on tiukennettu. Lisäksi pyritään selvittämään syitä, miksi kunnan henkilöstö haluaa osallistua päätöksentekoon, ja miten heidän osallistumisensa koetaan sekä kunnan luottamushenkilöiden että henkilökunnan näkökulmasta. Tarkoituksena on tutkia, pystyykö henkilöstö-luottamushenkilö toimimaan kuntalaisten edustajana, vai nouseeko etusijalle oman hallintokunnan tai yleensä kunnan henkilökunnan edustaminen.
Asiaa tarkastellaan sekä lainsäädännön että politiikan kannalta. Tutkimuksessa käydään ensiksi läpi, minkälaisia rajoituksia lainsäädäntö on antanut kunnan henkilöstön vaalikelpoisuudesta, ja miksi kyseisiin rajoituksiin on päädytty kunnallislakia säädettäessä ja lainsäädäntöä muutettaessa. Tutkimuksen perustana ovat pääosin Suomen Kuntaliiton julkaisemat, kunnan luottamushenkilöistä ja viranhaltijoista tehdyt tutkimukset ja tilastot. Empiirisen aineiston muodostavat viidestä kunnasta (Haukipudas, Kempele, Pudasjärvi, Utajärvi ja Vaala) tammi-helmikuussa 2008 kootut tiedot kunnan henkilöstöstä kunnanvaltuustossa ja hallituksessa sekä suurimmissa lautakunnissa neljänä viimeisenä valtuustokautena eli vuosina 1993 – 2008. Kokemuksista kaksoisrooleista on kyselty näiden kuntien johtavilta viranhaltijoilta ja henkilöstö-luottamushenkilöiltä sekä heidän esimiehiltään ja muutamilta työtovereitaan sekä suurenpien puoluejärjestöjen edustajilta.
Valtakunnallisesti kunnan henkilöstön määrä luottamustoimissa näyttää rajoituksista huolimatta pysyneen aika vakiona, vaikka lainsäädännöllä onkin karsittu merkittävimmissä johtotehtävissä olevat pois luottamustoimista. Tutkimuksen kohteena olevissa esimerkkikunnissa henkilöstön osuus luottamushenkilöistä on vähentynyt yhtä kuntaa lukuunottamatta. Tutkimuksessa on paneuduttu syihin, mitkä ovat johtaneet henkilöstön osallistumiseen kunnallisiin luottamustoimiin sekä henkilöstön itsensä että puolueiden näkökulmasta. Lähtökohtana on olettamus, että henkilöstö kokee vaikutusmahdollisuutensa työyhteisönsä kehittämiseen liian heikoksi ja tästä syystä haluaa vaikuttaa toimimalla luottamushenkilönä. Tutkimuksen mukaan tämä ei ole yleensä motiivina, vaan selvityksessä mukana olleiden luottamushenkilöiden vastausten perusteella henkilöstö-luottamushenkilöt osallistuvat politiikkaan samoin perustein kuin muutkin kuntalaiset. Pääsääntöisesti he ovat tavallisia kunnan viranhaltijoita ja työntekijöitä, jotka ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista ja haluavat olla mukana vaikuttamassa kotikuntansa asioihin. Vaikka tämän tutkimuksen perusteella ei voi tyhjentävästi vastata kysymykseen, toimiiko henkilöstö-luottamushenkilö kuntalaisten vai henkilöstön edustajana, tutkimus vahvistaa aikaisempia tutkimustuloksia, joiden mukaan kunnan henkilöstöltä odotetaan luottamustoimessaan myös oman alansa asiantuntijaroolia. Vain muutama haastatelluista kertoi kokeneensa rooliristiriitaa toimiessaan luottamushenkilönä. Tämä tutkimus antaa haasteita jatkotutkimuksille sekä henkilöstön osallistumismahdollisuuksista työyhteisönsä kehittämiseen että henkilöstön ja luottamushenkilön roolista muuttuvassa kuntaorganisaatiossa.
Avainsanat: kunnan henkilökunta, luottamushenkilö, edustuksellinen demokratia, rooliristiriita, työantajan ja henkilökunnan välinen yhteistyö, vaalikelpoisuus, esteellisyys
Asiaa tarkastellaan sekä lainsäädännön että politiikan kannalta. Tutkimuksessa käydään ensiksi läpi, minkälaisia rajoituksia lainsäädäntö on antanut kunnan henkilöstön vaalikelpoisuudesta, ja miksi kyseisiin rajoituksiin on päädytty kunnallislakia säädettäessä ja lainsäädäntöä muutettaessa. Tutkimuksen perustana ovat pääosin Suomen Kuntaliiton julkaisemat, kunnan luottamushenkilöistä ja viranhaltijoista tehdyt tutkimukset ja tilastot. Empiirisen aineiston muodostavat viidestä kunnasta (Haukipudas, Kempele, Pudasjärvi, Utajärvi ja Vaala) tammi-helmikuussa 2008 kootut tiedot kunnan henkilöstöstä kunnanvaltuustossa ja hallituksessa sekä suurimmissa lautakunnissa neljänä viimeisenä valtuustokautena eli vuosina 1993 – 2008. Kokemuksista kaksoisrooleista on kyselty näiden kuntien johtavilta viranhaltijoilta ja henkilöstö-luottamushenkilöiltä sekä heidän esimiehiltään ja muutamilta työtovereitaan sekä suurenpien puoluejärjestöjen edustajilta.
Valtakunnallisesti kunnan henkilöstön määrä luottamustoimissa näyttää rajoituksista huolimatta pysyneen aika vakiona, vaikka lainsäädännöllä onkin karsittu merkittävimmissä johtotehtävissä olevat pois luottamustoimista. Tutkimuksen kohteena olevissa esimerkkikunnissa henkilöstön osuus luottamushenkilöistä on vähentynyt yhtä kuntaa lukuunottamatta. Tutkimuksessa on paneuduttu syihin, mitkä ovat johtaneet henkilöstön osallistumiseen kunnallisiin luottamustoimiin sekä henkilöstön itsensä että puolueiden näkökulmasta. Lähtökohtana on olettamus, että henkilöstö kokee vaikutusmahdollisuutensa työyhteisönsä kehittämiseen liian heikoksi ja tästä syystä haluaa vaikuttaa toimimalla luottamushenkilönä. Tutkimuksen mukaan tämä ei ole yleensä motiivina, vaan selvityksessä mukana olleiden luottamushenkilöiden vastausten perusteella henkilöstö-luottamushenkilöt osallistuvat politiikkaan samoin perustein kuin muutkin kuntalaiset. Pääsääntöisesti he ovat tavallisia kunnan viranhaltijoita ja työntekijöitä, jotka ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista ja haluavat olla mukana vaikuttamassa kotikuntansa asioihin. Vaikka tämän tutkimuksen perusteella ei voi tyhjentävästi vastata kysymykseen, toimiiko henkilöstö-luottamushenkilö kuntalaisten vai henkilöstön edustajana, tutkimus vahvistaa aikaisempia tutkimustuloksia, joiden mukaan kunnan henkilöstöltä odotetaan luottamustoimessaan myös oman alansa asiantuntijaroolia. Vain muutama haastatelluista kertoi kokeneensa rooliristiriitaa toimiessaan luottamushenkilönä. Tämä tutkimus antaa haasteita jatkotutkimuksille sekä henkilöstön osallistumismahdollisuuksista työyhteisönsä kehittämiseen että henkilöstön ja luottamushenkilön roolista muuttuvassa kuntaorganisaatiossa.
Avainsanat: kunnan henkilökunta, luottamushenkilö, edustuksellinen demokratia, rooliristiriita, työantajan ja henkilökunnan välinen yhteistyö, vaalikelpoisuus, esteellisyys