Historia yhteiskunnan peilinä? Historian ja yhteiskuntaopin opetussuunnitelmat suomalaisessa postmodernissa yhteiskunnassa
PITKO, MAIJA; RIKKOLA, MARIKA (2008)
PITKO, MAIJA
RIKKOLA, MARIKA
2008
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-05-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18148
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18148
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia historian ja yhteiskuntaopin opetussuunnitelmia kolmelta vuosikymmeneltä (1985, 1994 ja 2004) suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtuneiden muutoksien valossa. Tutkimuksessa tutkittiin, onko historian ja yhteiskuntaopin luonne oppiaineena muuttunut yhteiskunnallisen muutoksen myötä. Alaongelmina tarkasteltiin itse muutoksia yhteiskunnassa ja niiden näkymistä koulutuspolitiikassa ja sitä kautta opetussuunnitelmissa. Tutkimuksessa pohdittiin, onko historialla ja yhteiskuntaopilla sosiaalistavaa tehtävää postmodernissa yhteiskunnassa. Lisäksi tutkittiin näkyykö oppiaineissa globaaleja vai paikallisia vaikutteita.
Tutkimus oli laadullinen ja aineistoa eli opetussuunnitelmia analysoitiin systemaattisen analyysin sekä teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Teoriataustan lisäksi tutkimuksessa nostettiin esille aineistosta esille nousseita teemoja, joten tutkimusprosessi muotoutui teoriapohjan ja aineiston vuoropuhelusta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautui yhteiskuntateoreetikkojen Zygmunt Baumanin, Ulrich Beckin ja Scott Lashin käsityksiin postmodernista yhteiskunnasta. Koulutuspoliittista muutosta tarkasteltiin Risto Rinteen uusliberalismi näkökulman ja Sirkka Ahosen yhteisen koulun kriisin näkökulman pohjalta. Historian ja yhteiskuntaopin luonnetta oppiaineena käsiteltiin Sirkka Ahosen ajatusten kautta, joihin kytkeytyi vahvasti Anthony Giddensin pohdinnat identiteetin rakentumisesta postmodernina aikana.
Analyysissa aineistoa käsiteltiin teorioiden ja aineiston vuoropuhelun seurauksena esille nousseiden teemojen pohjalta. Keskeisiksi teemoiksi nousivat identiteetin rakentuminen, tiedonkäsittelytaidot, kansainvälisyys ja paikallisuus, kansalaisvaikuttaminen sekä opetussuunnitelmista välittyvä historiakäsitys. Analyysi osoitti, että yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset heijastuivat historian ja yhteiskuntaopin opetussuunnitelmiin.
Postmodernin ajan piirre eli kansallisvaltion merkityksen heikentyminen näkyi opetussuunnitelmissa yksilöllisten historian tulkintojen painottumisena. Identiteetin sidonnaisuus valtioon korvaantui henkilökohtaisten juurten eli menneisyyden nimeämisenä identiteetin keskeiseksi rakennuspalikaksi. Tiedonkäsittelytaidot nousivat opetussuunnitelmissa yhä keskeisemmiksi noudatellen postmodernin ajan hengen luomaa tiedon alituisen muutoksen haastetta. Globalisoitumisen haasteet tulivat enenevässä määrin osaksi opetussuunnitelmia, mutta paikallinen historia säilyi keskeisenä arvona opetussuunnitelmissa. Oppilaiden aktivoiminen yhteiskunnallisiksi toimijoiksi painottui yhä enemmän opetussuunnitelmissa. Kansalaisvaikuttamiseen rohkaisemisella pyritään vahvistamaan yksilöiden itsenäistä päätöksentekoa, joka leimaa vahvasti postmodernia aikaa. Kylmän sodan päättämät edistykseen uskovat kansalliset kertomukset historiasta nostettiin esille 2000-luvun opetussuunnitelmassa. Muutosta ei enää nähty edistyksenä opetussuunnitelmasta välittyvässä historiakäsityksessä.
Avainsanat: identiteetti, sosialisaatio, uusliberalismi, postmoderni, historiakäsitys, koulutuspolitiikka, globalisaatio
Tutkimus oli laadullinen ja aineistoa eli opetussuunnitelmia analysoitiin systemaattisen analyysin sekä teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Teoriataustan lisäksi tutkimuksessa nostettiin esille aineistosta esille nousseita teemoja, joten tutkimusprosessi muotoutui teoriapohjan ja aineiston vuoropuhelusta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautui yhteiskuntateoreetikkojen Zygmunt Baumanin, Ulrich Beckin ja Scott Lashin käsityksiin postmodernista yhteiskunnasta. Koulutuspoliittista muutosta tarkasteltiin Risto Rinteen uusliberalismi näkökulman ja Sirkka Ahosen yhteisen koulun kriisin näkökulman pohjalta. Historian ja yhteiskuntaopin luonnetta oppiaineena käsiteltiin Sirkka Ahosen ajatusten kautta, joihin kytkeytyi vahvasti Anthony Giddensin pohdinnat identiteetin rakentumisesta postmodernina aikana.
Analyysissa aineistoa käsiteltiin teorioiden ja aineiston vuoropuhelun seurauksena esille nousseiden teemojen pohjalta. Keskeisiksi teemoiksi nousivat identiteetin rakentuminen, tiedonkäsittelytaidot, kansainvälisyys ja paikallisuus, kansalaisvaikuttaminen sekä opetussuunnitelmista välittyvä historiakäsitys. Analyysi osoitti, että yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset heijastuivat historian ja yhteiskuntaopin opetussuunnitelmiin.
Postmodernin ajan piirre eli kansallisvaltion merkityksen heikentyminen näkyi opetussuunnitelmissa yksilöllisten historian tulkintojen painottumisena. Identiteetin sidonnaisuus valtioon korvaantui henkilökohtaisten juurten eli menneisyyden nimeämisenä identiteetin keskeiseksi rakennuspalikaksi. Tiedonkäsittelytaidot nousivat opetussuunnitelmissa yhä keskeisemmiksi noudatellen postmodernin ajan hengen luomaa tiedon alituisen muutoksen haastetta. Globalisoitumisen haasteet tulivat enenevässä määrin osaksi opetussuunnitelmia, mutta paikallinen historia säilyi keskeisenä arvona opetussuunnitelmissa. Oppilaiden aktivoiminen yhteiskunnallisiksi toimijoiksi painottui yhä enemmän opetussuunnitelmissa. Kansalaisvaikuttamiseen rohkaisemisella pyritään vahvistamaan yksilöiden itsenäistä päätöksentekoa, joka leimaa vahvasti postmodernia aikaa. Kylmän sodan päättämät edistykseen uskovat kansalliset kertomukset historiasta nostettiin esille 2000-luvun opetussuunnitelmassa. Muutosta ei enää nähty edistyksenä opetussuunnitelmasta välittyvässä historiakäsityksessä.
Avainsanat: identiteetti, sosialisaatio, uusliberalismi, postmoderni, historiakäsitys, koulutuspolitiikka, globalisaatio