Menestys ja hyvinvointi. Organisaatiokulttuuri henkilöstön hyvinvoinnin suhteen eroavilla työpaikoilla
HAUTANIEMI, ARI (2008)
HAUTANIEMI, ARI
2008
Sosiologia - Sociology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-05-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18100
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18100
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena ovat organisaatiokulttuurien erot ja vaikutukset työntekijöiden hyvinvointiin. Tutkielmassa selvitetään, miten organisaatiokulttuurit eroavat työpaikoilla, jotka toimivat samoilla toimialoilla ja ovat taloudellisesti yhtä menestyneitä, mutta eroavat toisistaan henkilöstön hyvinvoinnin, tässä tapauksessa yhteisöllistä hyvinvointia mittaavan sosiaalisen pääoman suhteen.
Työelämä muuttuu monin tavoin ja nopeasti. Työpaikoilla joudutaan vastaamaan kiristyneisiin tulostavoitteisiin ja tuotannon tehostamispaineisiin. Samalla työn organisoinnissa ja johtamisessa omaksutaan uudenlaisia keinoja, joissa korostuvat työntekijöiden autonomia, sitoutumisen merkitys, päätöksenteon hajauttaminen ja jatkuva uuden oppiminen. Erilaisia muutoksia perustellaan usein kilpailukyvyn ja menestyksen edellytyksinä ja välttämättömyyksinä. Onkin tärkeää tarkastella, minkälaisten oletusten vallitessa työpaikoilla päädytään erilaisiin ratkaisuihin.
Työhyvinvointitutkimukset osoittavat, että toimintatavat työpaikoilla ovat keskeisessä asemassa hyvinvoinnin näkökulmasta. Niin sanotun resurssinäkökulman mukaan hyvinvointi riippuu resursseista, joita työntekijällä on käytössään työn vaatimuksiin vastaamiseksi. Organisaatiokulttuuri mahdollistaa nämä resurssit.
Tutkimusmenetelmänä on käytetty teorialähtöistä sisällönanalyysiä, jolla tutkitaan johtajien ja luottamushenkilöiden teemahaastatteluita kuudella työpaikalla. Tarkastelun keskiössä ovat organisatoriset prosessit ja käytännöt, joissa näkyvät myös työpaikoilla vallitsevat arvot ja asenteet, toisin sanoen organisaation kulttuuri. Johtajat tuntevat liikkeenjohdon retoriikan, mutta työn arki osoittaa organisaatiokulttuurin todellisen tilan.
Tutkielman tulokset osoittavat, että hyvin ja huonosti voivilla työpaikoilla organisaatiokulttuurit ovat erilaisia. Vallitseviin olosuhteisiin suhtaudutaan eri tavoin, joko mahdollisuutena tai vaihtoehdottomina realiteetteina, joiden vallitessa tehdään henkilöstön hyvinvoinnin kannalta merkittäviä ratkaisuja. Hyvinvoivilla työpaikoilla henkilöstölle halutaan antaa uusia valmiuksia ja mahdollisuuksia kohdata muuttuvan työelämän uudet haasteet sekä kehittyä työssä. Henkilöstö nähdään keskeisenä voimavarana ja sen hyvinvointi on keskeinen osa työpaikkojen toimintaa. Myös huonosti voivilla työpaikoilla johtajat puhuvat henkilöstön tärkeydestä, mutta toimintatavat osoittavat, että kyse on vain retoriikasta. Ongelmia on niin tiedonkulussa, koulutusmahdollisuuksissa kuin työn rasittavuudessa. Työntekijöiltä puuttuu monin tavoin työssä selviämisen resursseja.
Tulokset osoittavat, että pelkkä taloudellinen tulos ei riitä kertomaan, miten menestynyt yritys todellisuudessa ja eritoten tulevaisuudessa on. Lisäksi tutkielma korostaa laadullisen ja tilastollisen tutkimuksen yhdistämisen tärkeyttä organisaatiokulttuurien tutkimisessa.
Avainsanat: organisaatiokulttuuri, työhyvinvointi, organisatoriset prosessit, johtaminen
Työelämä muuttuu monin tavoin ja nopeasti. Työpaikoilla joudutaan vastaamaan kiristyneisiin tulostavoitteisiin ja tuotannon tehostamispaineisiin. Samalla työn organisoinnissa ja johtamisessa omaksutaan uudenlaisia keinoja, joissa korostuvat työntekijöiden autonomia, sitoutumisen merkitys, päätöksenteon hajauttaminen ja jatkuva uuden oppiminen. Erilaisia muutoksia perustellaan usein kilpailukyvyn ja menestyksen edellytyksinä ja välttämättömyyksinä. Onkin tärkeää tarkastella, minkälaisten oletusten vallitessa työpaikoilla päädytään erilaisiin ratkaisuihin.
Työhyvinvointitutkimukset osoittavat, että toimintatavat työpaikoilla ovat keskeisessä asemassa hyvinvoinnin näkökulmasta. Niin sanotun resurssinäkökulman mukaan hyvinvointi riippuu resursseista, joita työntekijällä on käytössään työn vaatimuksiin vastaamiseksi. Organisaatiokulttuuri mahdollistaa nämä resurssit.
Tutkimusmenetelmänä on käytetty teorialähtöistä sisällönanalyysiä, jolla tutkitaan johtajien ja luottamushenkilöiden teemahaastatteluita kuudella työpaikalla. Tarkastelun keskiössä ovat organisatoriset prosessit ja käytännöt, joissa näkyvät myös työpaikoilla vallitsevat arvot ja asenteet, toisin sanoen organisaation kulttuuri. Johtajat tuntevat liikkeenjohdon retoriikan, mutta työn arki osoittaa organisaatiokulttuurin todellisen tilan.
Tutkielman tulokset osoittavat, että hyvin ja huonosti voivilla työpaikoilla organisaatiokulttuurit ovat erilaisia. Vallitseviin olosuhteisiin suhtaudutaan eri tavoin, joko mahdollisuutena tai vaihtoehdottomina realiteetteina, joiden vallitessa tehdään henkilöstön hyvinvoinnin kannalta merkittäviä ratkaisuja. Hyvinvoivilla työpaikoilla henkilöstölle halutaan antaa uusia valmiuksia ja mahdollisuuksia kohdata muuttuvan työelämän uudet haasteet sekä kehittyä työssä. Henkilöstö nähdään keskeisenä voimavarana ja sen hyvinvointi on keskeinen osa työpaikkojen toimintaa. Myös huonosti voivilla työpaikoilla johtajat puhuvat henkilöstön tärkeydestä, mutta toimintatavat osoittavat, että kyse on vain retoriikasta. Ongelmia on niin tiedonkulussa, koulutusmahdollisuuksissa kuin työn rasittavuudessa. Työntekijöiltä puuttuu monin tavoin työssä selviämisen resursseja.
Tulokset osoittavat, että pelkkä taloudellinen tulos ei riitä kertomaan, miten menestynyt yritys todellisuudessa ja eritoten tulevaisuudessa on. Lisäksi tutkielma korostaa laadullisen ja tilastollisen tutkimuksen yhdistämisen tärkeyttä organisaatiokulttuurien tutkimisessa.
Avainsanat: organisaatiokulttuuri, työhyvinvointi, organisatoriset prosessit, johtaminen