Koulussa, työssä, hipoissa ja kahviloissa. Nuoruuden kokemuksia arjesta 1960-luvulla Tampereella
SAVIKKO, RIINA (2008)
SAVIKKO, RIINA
2008
Historia - History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-04-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18012
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18012
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen tamperelaisnuoria ja heidän arkeaan 1960-luvulla, joka oli intensiivisen muutoksen ja nuorison vuosikymmen. Monet yhteiskunnalliset muutokset kulminoituivat juuri tuolle vuosikymmenelle tuoden mukanaan uudenlaisen modernin kulutusyhteiskunnan. Tämä näkyi arjessa ansiotason nousuna, kasvavana kulutuksena ja vapaa-ajan lisääntymisenä, mutta myös uudenlaisina kulutushyödykkeinä. Tässä muutoksen kontekstissa tarkastelen nuorten kokemuksia omasta arjestaan. Tutkin, kuinka nuoruus rakentui kokemuksissa, kertomuksissa ja muistoissa arkisten asioiden, kuten koulun, työn ja vapaa-ajan kautta. Lähestyn aihetta nuorten omista kokemuksista käsin, mikä on pitkälti primaariaineistoni johdattelema lähestymistapa. Tarkastelen, millaisia yhteisiä jaettuja kokemuksia ja eroja nuorten arjessa muodostui. Lisäksi problematisoin sukupuolten ja sosiaaliluokkien välisiä eroja. Näihin liittyen tarkastelen Tampereella muodostuneita nuorisoryhmiä eli alakulttuureja ja niiden välisiä suhteita. Peilaan myös kaupallisen nuorisokulttuurin piirteitä tamperelaisnuorten kokemuksiin ja tulkintoihin siitä.
Tutkimukseni lähdeaineisto kytkee työni muistitietotutkimuksen alaan. Sen pyrkimyksenä on laajentaa erilaisia menneisyyden tulkintoja ja vallitsevia totuuksia tuoden esille pienet ilmiöt, etenkin sellaiset, joista ei välttämättä ole jäljellä dokumentteja. Muistitietomateriaalin tarkastelussa tulee kuitenkin huomioida aineiston subjektiivisuus. Muistitietotutkimuksen tarkoituksena onkin etsiä todellisen tiedon sijaan hedelmällistä tietoa kohteistaan. Lisäksi olen hyödyntänyt mikrohistorian ja arjen historiankin näkökulmia: molemmat näkökulmat kääntävät katseensa yhteiskunnallisista rakenteista ja suurista kehityslinjoista pienyhteisöihin tai yksittäisiin henkilöihin.
Tutkimukseni päälähteitä ovat vuoden 1965 aikana tehdyt nuorten haastattelut, jotka on kerännyt Sirkka-Liisa Hahmo omaa pro gradu -tutkielmaansa varten. Laajasta haastatteluaineistosta omaan tutkimukseeni olen valinnut nauhoilla olevat haastattelut ja näistä nauhoista valitsin ne, joissa nuoret puhuivat koulusta, työstä ja vapaa-ajasta. Nauhat sijaitsevat Tampereen yliopiston Musiikintutkimuksen laitoksella Kansanperinteen arkistossa. Haastattelujen lisäksi olen hyödyntänyt Sammon koulun historiikkiin kerättyä muisteluaineistoa, koulujen vuosikertomuksia ja maakunta-arkistossa sijaitsevia Tampereen koulujen arkistoja.
Tutkimuksessani käy ilmi että tamperelaisnuorten arki koostui selkeästi kahdesta osasta: koulusta tai työstä sekä vapaa-ajasta. Haastatteluissa tärkeimmiksi puheenaiheiksi muodostuivat vapaa-ajan tapahtumat, vaatteet, musiikki ja kaverit. Työstä ja koulusta puhuttiin vähemmän. 1960-luvulla nuorten arki muuttui: vanhempien työntäytteinen nuoruus muuttui uuden sukupolven myötä vapaammaksi opiskelun ja vapaa-ajan täyttämäksi nuoruudeksi. Kaikkien nuorten arki vapautui, kun koulun tai töiden jälkeen ei tarvinnut tehdä esimerkiksi kotitöitä. Nuorten arki vetäytyi pois kodeista kaduille, ja kavereista tuli tärkeä osa nuorten elämää. Heidän kanssaan seurusteltiin, kuljettiin paikoissa ja elettiin uudenlaista nuoruutta. Nuorten arjen eri osa-alueet kuuluivat olennaisesti yhteen luoden sen elämänpiirin, jossa suuret ikäluokat 1960-luvulla elivät lapsuuden ja aikuisuuden välivaihetta, jota kutsutaan nuoruudeksi.
Asiasanat: nuoret, nuorisokulttuuri, alakulttuuri, Tampere, oppikoulu, 1960-luku
Tutkimukseni lähdeaineisto kytkee työni muistitietotutkimuksen alaan. Sen pyrkimyksenä on laajentaa erilaisia menneisyyden tulkintoja ja vallitsevia totuuksia tuoden esille pienet ilmiöt, etenkin sellaiset, joista ei välttämättä ole jäljellä dokumentteja. Muistitietomateriaalin tarkastelussa tulee kuitenkin huomioida aineiston subjektiivisuus. Muistitietotutkimuksen tarkoituksena onkin etsiä todellisen tiedon sijaan hedelmällistä tietoa kohteistaan. Lisäksi olen hyödyntänyt mikrohistorian ja arjen historiankin näkökulmia: molemmat näkökulmat kääntävät katseensa yhteiskunnallisista rakenteista ja suurista kehityslinjoista pienyhteisöihin tai yksittäisiin henkilöihin.
Tutkimukseni päälähteitä ovat vuoden 1965 aikana tehdyt nuorten haastattelut, jotka on kerännyt Sirkka-Liisa Hahmo omaa pro gradu -tutkielmaansa varten. Laajasta haastatteluaineistosta omaan tutkimukseeni olen valinnut nauhoilla olevat haastattelut ja näistä nauhoista valitsin ne, joissa nuoret puhuivat koulusta, työstä ja vapaa-ajasta. Nauhat sijaitsevat Tampereen yliopiston Musiikintutkimuksen laitoksella Kansanperinteen arkistossa. Haastattelujen lisäksi olen hyödyntänyt Sammon koulun historiikkiin kerättyä muisteluaineistoa, koulujen vuosikertomuksia ja maakunta-arkistossa sijaitsevia Tampereen koulujen arkistoja.
Tutkimuksessani käy ilmi että tamperelaisnuorten arki koostui selkeästi kahdesta osasta: koulusta tai työstä sekä vapaa-ajasta. Haastatteluissa tärkeimmiksi puheenaiheiksi muodostuivat vapaa-ajan tapahtumat, vaatteet, musiikki ja kaverit. Työstä ja koulusta puhuttiin vähemmän. 1960-luvulla nuorten arki muuttui: vanhempien työntäytteinen nuoruus muuttui uuden sukupolven myötä vapaammaksi opiskelun ja vapaa-ajan täyttämäksi nuoruudeksi. Kaikkien nuorten arki vapautui, kun koulun tai töiden jälkeen ei tarvinnut tehdä esimerkiksi kotitöitä. Nuorten arki vetäytyi pois kodeista kaduille, ja kavereista tuli tärkeä osa nuorten elämää. Heidän kanssaan seurusteltiin, kuljettiin paikoissa ja elettiin uudenlaista nuoruutta. Nuorten arjen eri osa-alueet kuuluivat olennaisesti yhteen luoden sen elämänpiirin, jossa suuret ikäluokat 1960-luvulla elivät lapsuuden ja aikuisuuden välivaihetta, jota kutsutaan nuoruudeksi.
Asiasanat: nuoret, nuorisokulttuuri, alakulttuuri, Tampere, oppikoulu, 1960-luku