Suomen kielen alaraajojen nimitysten kieliopillistumisprosessi
INKINEN, ELINA (2008)
INKINEN, ELINA
2008
Suomen kieli - Finnish Language
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-04-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17990
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17990
Tiivistelmä
Tarkastelen tutkielmassani suomen kielen alaraajojen nimitysten kieliopillistumisprosessia. Tutkimusaineisto muodostuu alaraajan nimityksen sisältävistä idiomaattisista ilmauksista, jotka olen kerännyt eri sanakirjoista. Tutkielmani tarkoituksena on analysoida eri näkökulmista alaraajojen nimitysten muutosta leksikaalisista yksiköistä kieliopillisiksi yksiköiksi. Pyrin selvittämään, miten alaraajojen nimitykset ovat kieliopillistuneet, miten niiden merkitys ja käyttö ovat muuttuneet, millaisia merkityksiä ja kieliopillisia suhteita ne ilmaisevat ja miten kieliopillistumista aiheuttavat mekanismit eli reanalyysi, analogia, metafora ja metonymia vaikuttavat alaraajojen nimitysten kieliopillistumisprosessin taustalla.
Tutkimukseni on kvalitatiivinen, semanttinen analyysi alaraajojen nimitysten kieliopillistumisprosessista. Lähestyn aihetta pääasiassa synkronisesta näkökulmasta. Tutkielmani teoriapohja on yleisessä kieliopillistumisteoriassa, ja sen laajempana viitekehyksenä toimii kognitiivinen kielentutkimus.
Tutkin alaraajojen nimitysten kieliopillistumisprosessia jatkumonäkökulmasta, eli tarkastelen, miten nimitykset sijoittuvat jatkumoille konkreettinen–abstrakti, leksikaalinen–kieliopillinen ja kompositionaalinen–idiomaattinen. Jatkumoluonteen lisäksi kieliopillistumisessa keskeisiä ovat erilaiset käsitteistysmallit, joiden kautta ihminen hahmottaa kieltä ja kielenulkoista maailmaa. Alaraajojen nimitysten abstraktit merkitykset hahmottuvat antropomorfisen eli ihmiskeskeisen käsitteistysmallin kautta, koska alaraajat ovat oleellinen osa ihmistä.
Merkityksenmuutos konkreettisesta abstraktiin on kieliopillistumisprosessin lähtökohta. Alaraajojen nimitysten merkityksenmuutoksen tarkastelu osoittikin, että alaraajojen nimitysten kieliopillistumisprosessi on käynnistynyt. Nimitysten merkitykset ovat muuttuneet paikoin hyvinkin abstraktisiksi, ja nimitykset ilmaisevat hyvin monenlaisia merkityksiä. Pisimmälle abstraktistuneet muodot esiintyvät tietyissä tapauksissa adpositioina tai adverbeina eli kieliopillisina funktiosanoina. Alaraajojen nimitykset ilmaisevat myös monia kieliopillisia suhteita, kuten olotilaa, tapaa, aikaa, määrää, asentoa, sijaintia ja suuntaa. Lisäksi alaraajan nimityksen sisältävien ilmausten merkitys ja muoto ovat selvästi idiomaattistuneet.
Myös kieliopillistumisen mekanismien toiminta tukee hypoteesia alaraajojen nimitysten kieliopillistumisprosessin käynnistymisestä. Alaraajojen nimitykset ovat tietyissä tapauksissa reanalysoitavissa kieliopillisten suhteiden ilmaisimiksi, ja alaraajan nimityksen sisältävät ilmaukset muodostavat analogisia sarjoja, joiden jäsenissä on rakenteellista samankaltaisuutta. Nimitykset myös toimivat monien metaforien lähdealueina ja edustavat metonymialle tyypilliseen tapaan laajempia kokonaisuuksia, kuten ihmistä ja inhimillisiä ominaisuuksia.
Toisaalta aineisto antoi selkeitä viitteitä myös siitä, että alaraajojen nimitysten kieliopillistuminen ei ole vielä edennyt kovin pitkälle. Alaraajojen nimitysten alkuperäiset, konkreettiset merkitykset vaikuttavat abstraktien merkitysten tulkinnan taustalla, ja nimitykset elävätkin rinnakkain sekä leksikaalisina että kieliopillisina muotoina ja sekä konkreettisina että abstraktisina merkityksinä. Kiistatonta on kuitenkin se, että alaraajojen nimitysten kieliopillistumisprosessi on käynnistynyt.
Avainsanat: alaraajan nimitys, analogia, antropomorfinen käsitteistysmalli, kielenmuutos, kieliopillistuminen, merkityksenmuutos
Tutkimukseni on kvalitatiivinen, semanttinen analyysi alaraajojen nimitysten kieliopillistumisprosessista. Lähestyn aihetta pääasiassa synkronisesta näkökulmasta. Tutkielmani teoriapohja on yleisessä kieliopillistumisteoriassa, ja sen laajempana viitekehyksenä toimii kognitiivinen kielentutkimus.
Tutkin alaraajojen nimitysten kieliopillistumisprosessia jatkumonäkökulmasta, eli tarkastelen, miten nimitykset sijoittuvat jatkumoille konkreettinen–abstrakti, leksikaalinen–kieliopillinen ja kompositionaalinen–idiomaattinen. Jatkumoluonteen lisäksi kieliopillistumisessa keskeisiä ovat erilaiset käsitteistysmallit, joiden kautta ihminen hahmottaa kieltä ja kielenulkoista maailmaa. Alaraajojen nimitysten abstraktit merkitykset hahmottuvat antropomorfisen eli ihmiskeskeisen käsitteistysmallin kautta, koska alaraajat ovat oleellinen osa ihmistä.
Merkityksenmuutos konkreettisesta abstraktiin on kieliopillistumisprosessin lähtökohta. Alaraajojen nimitysten merkityksenmuutoksen tarkastelu osoittikin, että alaraajojen nimitysten kieliopillistumisprosessi on käynnistynyt. Nimitysten merkitykset ovat muuttuneet paikoin hyvinkin abstraktisiksi, ja nimitykset ilmaisevat hyvin monenlaisia merkityksiä. Pisimmälle abstraktistuneet muodot esiintyvät tietyissä tapauksissa adpositioina tai adverbeina eli kieliopillisina funktiosanoina. Alaraajojen nimitykset ilmaisevat myös monia kieliopillisia suhteita, kuten olotilaa, tapaa, aikaa, määrää, asentoa, sijaintia ja suuntaa. Lisäksi alaraajan nimityksen sisältävien ilmausten merkitys ja muoto ovat selvästi idiomaattistuneet.
Myös kieliopillistumisen mekanismien toiminta tukee hypoteesia alaraajojen nimitysten kieliopillistumisprosessin käynnistymisestä. Alaraajojen nimitykset ovat tietyissä tapauksissa reanalysoitavissa kieliopillisten suhteiden ilmaisimiksi, ja alaraajan nimityksen sisältävät ilmaukset muodostavat analogisia sarjoja, joiden jäsenissä on rakenteellista samankaltaisuutta. Nimitykset myös toimivat monien metaforien lähdealueina ja edustavat metonymialle tyypilliseen tapaan laajempia kokonaisuuksia, kuten ihmistä ja inhimillisiä ominaisuuksia.
Toisaalta aineisto antoi selkeitä viitteitä myös siitä, että alaraajojen nimitysten kieliopillistuminen ei ole vielä edennyt kovin pitkälle. Alaraajojen nimitysten alkuperäiset, konkreettiset merkitykset vaikuttavat abstraktien merkitysten tulkinnan taustalla, ja nimitykset elävätkin rinnakkain sekä leksikaalisina että kieliopillisina muotoina ja sekä konkreettisina että abstraktisina merkityksinä. Kiistatonta on kuitenkin se, että alaraajojen nimitysten kieliopillistumisprosessi on käynnistynyt.
Avainsanat: alaraajan nimitys, analogia, antropomorfinen käsitteistysmalli, kielenmuutos, kieliopillistuminen, merkityksenmuutos