Nuoren elämänhallinta ja ohjaus opintojen nivelvaiheessa - oppilaiden kokemuksia ova-koulutuksesta
TUURI, TUIJA (2008)
TUURI, TUIJA
2008
Aikuiskasvatus ja kasvatustiede - Adult Education and Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-04-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17977
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17977
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää nuorten ammatinvalintaan ja kouluttautumiseen vaikuttavia tekijöitä perusopetuksen jälkeisessä siirtymävaiheessa. Nuorille aiheutuvia haasteita perusasteen ja toisen asteen koulutuksen välisessä nivelvaiheessa on tutkittu ja tarve erilaisten tukitoimien lisäämiseen on edelleen olemassa. Tässä tutkimuksessa nuorten tulevaisuuden suunnitelmiin vaikuttavista tekijöistä tarkastellaan elämänhallintaa ja ohjausta, joiden merkitys yhä enemmän korostuu nykyisissä koulutus- ja työelämän vaatimuksissa. Lisäksi tutkimustehtävänä on tutkia nuorten kokemuksia Lahdessa toimivasta Koulutuskeskus Salpauksen ammatilliseen peruskoulutukseen ohjaavasta ja valmistavasta koulutuksesta. Siinä huomio kiinnittyy erityisesti nuorten kokemuksiin saamastaan ohjauksesta ja elämänhallinnan tuesta. Koulutus kestää yhden lukuvuoden ja siitä käytetään tutkimuksessa ova-lyhennettä, joka oli koulutuskokeiluna toteutettavan koulutuksen virallinen lyhenne.
Tutkimuskohteena ovat ovalla opiskelevat 16-18 –vuotiaat nuoret, joilla ei vielä ole selkiintynyttä käsitystä ammatinvalinnastaan tai joilla ei ole riittäviä valmiuksia ammatilliseen koulutukseen hakeutumiseen tai opinnoissa suoriutumiseen. Oppilaista suurimmalla osalla arvosanat peruskoulusta ovat vaatimattomia ja heitä on kuvattu alisuoriutujiksi, joiden opiskelumotivaatio on alhainen. Opiskelijoita syksyllä 2006 alkaneessa koulutuskokeilussa oli kaikkiaan 44.
Tutkimusongelmaa lähestyttiin sekä kvantitatiivisella että kvalitatiivisella menetelmällä. Ovalla opiskelevista nuorista 38 vastasi kyselyyn, josta saatua aineistoa käsiteltiin sekä tilastollisesti että laadullisesti. Tilastollisena tuloksena saatiin prosenttilukuja. Kyselytutkimuksen jälkeen, lukuvuoden loppupuolella, viidelle nuorelle tehtiin teemahaastattelut, joista saatu aineisto litteroitiin ja sisällönanalyysia apuna käyttäen teemoiteltiin tutkimuskysymyksiä vastaaviin aihepiireihin. Haastattelujen tarkoituksena oli päästä syvemmälle tasolle nuorten kokemusten tutkimisessa, kun taas kysely antoi yleisellä tasolla tietoa koko kohderyhmästä. Kysely- ja haastattelututkimusten lisäksi aineistoa kerättiin koulutuksen järjestäjältä saatujen asiakirjojen avulla. Ne sisälsivät taustatietoa ova-koulutukseen valituista nuorista ja heidän opiskelupaikoistaan ova-koulutuksen jälkeen.
Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että ovalla opiskelevien nuorten elämänhallinta on nivelvaiheessa eräänlaisessa käymistilassa. Tätä kuvasi nuorten näkemys itsestään elämäänsä vaikuttavina henkilöinä, joiden koulutussuunnitelmat olivat ovan aikana selkiytyneet. Saman aikaisesti nuoret kokivat tarvitsevansa tukea ja ohjausta tavoitteidensa toteutumiseen. Nuorten suhtautuminen uusien asioiden oppimiseen ja uusien kokemusten hankkimiseen oli kyselyn vastauksissa useimmiten kielteistä. Toisaalta ovalta saatu yksilöllinen ohjaus koulutuspaikan etsimisessä auttoi nuoria pääsemään valitsemaansa koulutukseen. Haastattelut antoivat kyselyä enemmän tietoa nuorten tukeen ja ohjaukseen liittyvistä tarpeista sekä heidän elämänhallinnan tasostaan. Opiskelumotivaationsa ja vastuullisuutensa nuoret näkivät lisääntyneen ovan aikana. Tähän vaikuttivat muun muassa onnistumiset peruskoulun päättötodistuksen arvosanojen korottamisessa. Nuoret näkivät elämäänsä vaikuttavista aikuisista erityisesti oman äitinsä ja opettajat hyvin tärkeinä tukijoina. Syrjäytyminen ei varsinaisesti näkynyt kohderyhmässä. Päinvastaisesta kehityksestä kertoo se, että heti peruskoulun jälkeen kyselyyn vastanneista 24 %:lla ei ollut minkäänlaisia koulutussuunnitelmia, mutta kyselyn tekohetkellä peräti 91 % ilmoitti ammatillisen koulutuksen tavoitteekseen. He osasivat myös nimetä yhden tai kaksi mieluisinta ammattialaa. Ovalla opiskelleista 84 % jatkoi syksyllä 2007 opintojaan ammatillisissa oppilaitoksissa. Tämä viittaa siihen, että ohjaava koulutus on tärkeää nuorten koulutuspolkujen jatkumisen kannalta.
ASIASANAT: ammatinvalinta, elämänhallinta, koulutusvalinta, koulutuskokemukset, ohjaus, opintojen nivelvaihe
Tutkimuskohteena ovat ovalla opiskelevat 16-18 –vuotiaat nuoret, joilla ei vielä ole selkiintynyttä käsitystä ammatinvalinnastaan tai joilla ei ole riittäviä valmiuksia ammatilliseen koulutukseen hakeutumiseen tai opinnoissa suoriutumiseen. Oppilaista suurimmalla osalla arvosanat peruskoulusta ovat vaatimattomia ja heitä on kuvattu alisuoriutujiksi, joiden opiskelumotivaatio on alhainen. Opiskelijoita syksyllä 2006 alkaneessa koulutuskokeilussa oli kaikkiaan 44.
Tutkimusongelmaa lähestyttiin sekä kvantitatiivisella että kvalitatiivisella menetelmällä. Ovalla opiskelevista nuorista 38 vastasi kyselyyn, josta saatua aineistoa käsiteltiin sekä tilastollisesti että laadullisesti. Tilastollisena tuloksena saatiin prosenttilukuja. Kyselytutkimuksen jälkeen, lukuvuoden loppupuolella, viidelle nuorelle tehtiin teemahaastattelut, joista saatu aineisto litteroitiin ja sisällönanalyysia apuna käyttäen teemoiteltiin tutkimuskysymyksiä vastaaviin aihepiireihin. Haastattelujen tarkoituksena oli päästä syvemmälle tasolle nuorten kokemusten tutkimisessa, kun taas kysely antoi yleisellä tasolla tietoa koko kohderyhmästä. Kysely- ja haastattelututkimusten lisäksi aineistoa kerättiin koulutuksen järjestäjältä saatujen asiakirjojen avulla. Ne sisälsivät taustatietoa ova-koulutukseen valituista nuorista ja heidän opiskelupaikoistaan ova-koulutuksen jälkeen.
Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että ovalla opiskelevien nuorten elämänhallinta on nivelvaiheessa eräänlaisessa käymistilassa. Tätä kuvasi nuorten näkemys itsestään elämäänsä vaikuttavina henkilöinä, joiden koulutussuunnitelmat olivat ovan aikana selkiytyneet. Saman aikaisesti nuoret kokivat tarvitsevansa tukea ja ohjausta tavoitteidensa toteutumiseen. Nuorten suhtautuminen uusien asioiden oppimiseen ja uusien kokemusten hankkimiseen oli kyselyn vastauksissa useimmiten kielteistä. Toisaalta ovalta saatu yksilöllinen ohjaus koulutuspaikan etsimisessä auttoi nuoria pääsemään valitsemaansa koulutukseen. Haastattelut antoivat kyselyä enemmän tietoa nuorten tukeen ja ohjaukseen liittyvistä tarpeista sekä heidän elämänhallinnan tasostaan. Opiskelumotivaationsa ja vastuullisuutensa nuoret näkivät lisääntyneen ovan aikana. Tähän vaikuttivat muun muassa onnistumiset peruskoulun päättötodistuksen arvosanojen korottamisessa. Nuoret näkivät elämäänsä vaikuttavista aikuisista erityisesti oman äitinsä ja opettajat hyvin tärkeinä tukijoina. Syrjäytyminen ei varsinaisesti näkynyt kohderyhmässä. Päinvastaisesta kehityksestä kertoo se, että heti peruskoulun jälkeen kyselyyn vastanneista 24 %:lla ei ollut minkäänlaisia koulutussuunnitelmia, mutta kyselyn tekohetkellä peräti 91 % ilmoitti ammatillisen koulutuksen tavoitteekseen. He osasivat myös nimetä yhden tai kaksi mieluisinta ammattialaa. Ovalla opiskelleista 84 % jatkoi syksyllä 2007 opintojaan ammatillisissa oppilaitoksissa. Tämä viittaa siihen, että ohjaava koulutus on tärkeää nuorten koulutuspolkujen jatkumisen kannalta.
ASIASANAT: ammatinvalinta, elämänhallinta, koulutusvalinta, koulutuskokemukset, ohjaus, opintojen nivelvaihe