RIKOLLISEN ALAKULTTUURIN VOIMA - Narratiivinen tutkimus viiden vangin kertomuksista
RÄMÖ, HARRI (2008)
RÄMÖ, HARRI
2008
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-04-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17973
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17973
Tiivistelmä
Tutkimukseni tarkoituksena on narratiivisen tutkimusmenetelmän avulla etsiä vastausta rikollisen alakulttuurin voimaan, mikä siinä vetää puoleensa, miksi siihen kiinnitytään. Narratiivisessa tutkimuksessa kiinnostuksen kohde on kertomuksen sisältö ja näin kertomukset muodostuvat tiedon tuottajiksi. Narratiivisessa tutkimuksessa huomio kohdistuu nimenomaan siihen, millä tavalla yksilöt antavat merkityksiä asioille kertomustensa kautta. Tutkimukseeni osallistuneiden vankien haastattelut suoritin Hämeenlinnan ja Kylmäkosken vankiloissa keväällä ja syksyllä 2007.
Ymmärtääkseen rikolliseen alakulttuuriin kiinnittyneitä ihmisiä ja rikollisuutta ylipäätään, ei voi sivuuttaa kriminologisia teorioita. Kriminologia on rikollisuutta yhteiskunnallisena ilmiönä tutkiva tiede. Tänä päivänä kriminologia on monitieteinen tutkimusalue, jossa lähinnä psykologian ja sosiologian avulla selvitellään rikollisuuteen johtavia psyykkisiä, sosiaalisia ja perinnöllisiä sekä ympäristötekijöitä. Omassa työssäni esittelen yleisellä tasolla joitakin biologisia, psykologisia ja sosiologisia teorioita, joiden avulla pyrin peilaamaan haastateltavieni elämää ja osin myös niiden avulla etsin vastausta tutkimuskysymykseeni. Samoin käsittelen aineistoani Juha Kääriäisen (1994) ja Janne Kivivuoren (1992) tekemien tutkimusten avulla.
Vaikka tutkimustani varten haastattelemieni viiden vangin elämänkertomukset ovat ainutkertaisia ja hyvin henkilökohtaisia, sekä tiettyyn aikaan ja paikkaan sidottuja, voidaan niiden avulla kuitenkin saada yleisempääkin tietoa rikollisen alakulttuurin voimasta. Haastateltavieni puheessa tuo voima näyttäytyy ensinnäkin siinä, että rikosten avulla hankitaan rahaa ja rahalla saadaan muiden arvostusta. Toisena vetovoimatekijänä esiin tulee jännityksen hakeminen. Näiltä osin tutkimustulokseni ovat varsin yhteneväiset edellä mainittujen Kääriäisen ja Kivivuoren saamien tulosten kanssa. Mutta kolmantena keskeisenä vetovoimatekijänä tutkimuksessani tuli esiin jokaisen ihmisen tarve kuulua johonkin yhteisöön, vaikka sitten rikolliseen alakulttuuriin. Tutkimukseni neljäs ja moniulotteisin rikollisen alakulttuurin voimaa kuvaava tekijä on haastateltavieni puheesta esiin tullut erittäin romantisoitunut kuva siitä maailmasta ja niistä ihmisistä, jotka tuossa rikollisessa alakulttuurissa elävät ja vaikuttavat. Haastateltavieni puheessa rikollisen alakulttuurin voima näyttäytyi myös puhtaasti ammatinvalinta kysymyksenä.
Tutkimukseni lopuksi minulla ei ole esittää mitään yleispätevää toimintamallia rikollisen alakulttuurin voiman ehkäisemiseksi. Mutta uskon, että rakenteellisen sosiaalityön, yhdyskuntatyön, kunnallisen nuorisotyön, sosiaalityön ja koulujen riittävän resurssoinnin avulla on mahdollisuus vähentää rikolliseen alakulttuuriin kiinnittymistä.
Avainsanat: rikollinen alakulttuuri, narratiivi, puhe, elämänkertomus, kriminologiset teoriat
Ymmärtääkseen rikolliseen alakulttuuriin kiinnittyneitä ihmisiä ja rikollisuutta ylipäätään, ei voi sivuuttaa kriminologisia teorioita. Kriminologia on rikollisuutta yhteiskunnallisena ilmiönä tutkiva tiede. Tänä päivänä kriminologia on monitieteinen tutkimusalue, jossa lähinnä psykologian ja sosiologian avulla selvitellään rikollisuuteen johtavia psyykkisiä, sosiaalisia ja perinnöllisiä sekä ympäristötekijöitä. Omassa työssäni esittelen yleisellä tasolla joitakin biologisia, psykologisia ja sosiologisia teorioita, joiden avulla pyrin peilaamaan haastateltavieni elämää ja osin myös niiden avulla etsin vastausta tutkimuskysymykseeni. Samoin käsittelen aineistoani Juha Kääriäisen (1994) ja Janne Kivivuoren (1992) tekemien tutkimusten avulla.
Vaikka tutkimustani varten haastattelemieni viiden vangin elämänkertomukset ovat ainutkertaisia ja hyvin henkilökohtaisia, sekä tiettyyn aikaan ja paikkaan sidottuja, voidaan niiden avulla kuitenkin saada yleisempääkin tietoa rikollisen alakulttuurin voimasta. Haastateltavieni puheessa tuo voima näyttäytyy ensinnäkin siinä, että rikosten avulla hankitaan rahaa ja rahalla saadaan muiden arvostusta. Toisena vetovoimatekijänä esiin tulee jännityksen hakeminen. Näiltä osin tutkimustulokseni ovat varsin yhteneväiset edellä mainittujen Kääriäisen ja Kivivuoren saamien tulosten kanssa. Mutta kolmantena keskeisenä vetovoimatekijänä tutkimuksessani tuli esiin jokaisen ihmisen tarve kuulua johonkin yhteisöön, vaikka sitten rikolliseen alakulttuuriin. Tutkimukseni neljäs ja moniulotteisin rikollisen alakulttuurin voimaa kuvaava tekijä on haastateltavieni puheesta esiin tullut erittäin romantisoitunut kuva siitä maailmasta ja niistä ihmisistä, jotka tuossa rikollisessa alakulttuurissa elävät ja vaikuttavat. Haastateltavieni puheessa rikollisen alakulttuurin voima näyttäytyi myös puhtaasti ammatinvalinta kysymyksenä.
Tutkimukseni lopuksi minulla ei ole esittää mitään yleispätevää toimintamallia rikollisen alakulttuurin voiman ehkäisemiseksi. Mutta uskon, että rakenteellisen sosiaalityön, yhdyskuntatyön, kunnallisen nuorisotyön, sosiaalityön ja koulujen riittävän resurssoinnin avulla on mahdollisuus vähentää rikolliseen alakulttuuriin kiinnittymistä.
Avainsanat: rikollinen alakulttuuri, narratiivi, puhe, elämänkertomus, kriminologiset teoriat