La politique linguistique et les minorités au Canada et en Finlande
PITKÄNEN, TARJA (2008)
PITKÄNEN, TARJA
2008
Ranskan kieli - French Language
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-04-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17968
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17968
Tiivistelmä
Kansallisvaltioajattelussa kieli on olennainen osa kansallista identiteettiä. Yhteiskunnissa, joissa elää useita kielellisiä ryhmiä, kansallisen identiteetin muodostuminen ei ole yksiselitteistä. Tutkielmassani analysoin ja vertailen kahden virallisesti kaksikielisen valtion, Kanadan ja Suomen, kielilainsäädäntöjä. Kyseisiä maita yhdistää kaksikielisyyden lisäksi sen varjossa elävät alkuperäis- ja muut kielelliset vähemmistöt. Tarkoituksenani on selvittää, millä tavoin nämä päällisin puolin samankaltaiset tilanteet eroavat lähemmin tarkasteltuina, ja kuinka näiden kahden valtion lainsäädäntö huomioi eri kielelliset ryhmät, erityisesti kielivähemmistöt. Tarkastelen samoin motiivein myös Kanadan ainoan ranskankielisen provinssin, Quebecin, kielilainsäädäntöä.
Kielipolitiikalla voidaan tarkoittaa niin kieleen itseensä kuin sen asemaan tai esimerkiksi opetukseen liittyviä toimia. Toimijoina voivat valtion ohella olla muutkin tahot, kuten taloudelliset tai kansainväliset instituutiot ja media. Tässä tutkielmassa keskitytään valtion sisäiseen ja kansainväliseen lainsäädäntöön kielipoliittisen vaikuttamisen välineinä. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti lakiteksteissä esiintyvät viittaukset kielivähemmistöihin, ja niiden merkitys käytännön tasolla.
Tutkimus tukee ennakkokäsitystä virallisten kielten vahvasta asemasta molemmissa valtioissa. Suomen lainsäädännössä määritellään erityinen asema myös maassa puhutuille saamen kielille sekä tuetaan romani- ja viittomakielten käyttöä ja opetusta. Kanadassa lukuisten alkuperäiskielten asema on heikompi. Alkuperäiskieliä tai -kulttuureja ei liittovaltion lainsäädännössä mainita erikseen, vaan niiden merkitys monikulttuuriselle yhteiskunnalle rinnastetaan maahanmuuttajien kulttuureihin ja kieliin. Quebecin lainsäädännössä alkuperäiskielet mainitaan erikseen, mutta sen enempää liittovaltion kuin provinssin tasollakaan ei tuoda esiin mitään konkreettisia toimia kielivähemmistöjen aseman parantamiseksi tai uhanalaisten kielten suojelemiseksi. Ottaen huomioon ei-virallisten äidinkielten huomattavasti suuremman osuuden Kanadan väestössä Suomeen verrattuna voidaan olettaa, että Suomessa koetaan pienten vähemmistöjen aseman turvaaminen lainsäädännöllä tärkeämmäksi kuin Kanadassa, jossa vähemmistöjen voi paremmin odottaa huolehtivan itse asemansa ylläpitämisestä.
Asiasanat: kielipolitiikka, kielivähemmistöt, vähemmistökielet, Kanada, Suomi
Kielipolitiikalla voidaan tarkoittaa niin kieleen itseensä kuin sen asemaan tai esimerkiksi opetukseen liittyviä toimia. Toimijoina voivat valtion ohella olla muutkin tahot, kuten taloudelliset tai kansainväliset instituutiot ja media. Tässä tutkielmassa keskitytään valtion sisäiseen ja kansainväliseen lainsäädäntöön kielipoliittisen vaikuttamisen välineinä. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti lakiteksteissä esiintyvät viittaukset kielivähemmistöihin, ja niiden merkitys käytännön tasolla.
Tutkimus tukee ennakkokäsitystä virallisten kielten vahvasta asemasta molemmissa valtioissa. Suomen lainsäädännössä määritellään erityinen asema myös maassa puhutuille saamen kielille sekä tuetaan romani- ja viittomakielten käyttöä ja opetusta. Kanadassa lukuisten alkuperäiskielten asema on heikompi. Alkuperäiskieliä tai -kulttuureja ei liittovaltion lainsäädännössä mainita erikseen, vaan niiden merkitys monikulttuuriselle yhteiskunnalle rinnastetaan maahanmuuttajien kulttuureihin ja kieliin. Quebecin lainsäädännössä alkuperäiskielet mainitaan erikseen, mutta sen enempää liittovaltion kuin provinssin tasollakaan ei tuoda esiin mitään konkreettisia toimia kielivähemmistöjen aseman parantamiseksi tai uhanalaisten kielten suojelemiseksi. Ottaen huomioon ei-virallisten äidinkielten huomattavasti suuremman osuuden Kanadan väestössä Suomeen verrattuna voidaan olettaa, että Suomessa koetaan pienten vähemmistöjen aseman turvaaminen lainsäädännöllä tärkeämmäksi kuin Kanadassa, jossa vähemmistöjen voi paremmin odottaa huolehtivan itse asemansa ylläpitämisestä.
Asiasanat: kielipolitiikka, kielivähemmistöt, vähemmistökielet, Kanada, Suomi