Vapaus valita. Uusliberaali markkinaideologia hyvinvointivaltion haastajana
VIITANIEMI, MARTTA (2008)
VIITANIEMI, MARTTA
2008
Valtio-oppi - Political Science
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-02-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17747
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17747
Tiivistelmä
Pro Gradu –tutkielmani tavoitteena on eritellä uusliberalismin oletusta markkinoiden ylivoimaisuudesta ja etsiä tälle näkemykselle vaihtoehtoja. Uusliberalistisen minimivaltion vastakohtana näyttäytyy hyvinvointivaltio, joka harjoittaa aktiivista sosiaalipolitiikkaa, kerää tuloja progressiivisen verotuksen kautta ja tasoittaa kansalaisten välisiä tuloeroja tulonsiirroin ja erilaisin hyvinvointipalveluin. Uusliberalismin kritiikillä pyrin osoittamaan, että hyvinvointivaltion alasajo ja uusliberaalin talouspolitiikan harjoittaminen eivät ole ainoa vaihtoehto taloudellisen menestyksen ja hyvinvoinnin ylläpitämiseksi.
Analyysini perustuu ensinnäkin valtion ja markkinoiden roolien ja niiden välisen suhteen tarkastelemiseen. Tarkastelu pohjautuu kahden amerikkalaisen taloustieteilijän Milton Friedmanin ja Joseph E. Stiglitzin näkemyksiin valtion asianmukaisesta roolista. Tärkeimmät lähdeteokset ovat Friedmanin Capitalism and Freedom (1962) ja Vapaus valita (1982) sekä Stiglitzin teokset The Economic Role of the State (1989), The Roaring Nineties. A New History of the World’s most Prosperous Decade (2003) ja Globalisaation sivutuotteet (2004). Toiseksi pohditaan Friedmanin ja Stiglitzin valtio-tarkastelussa esiin nousseiden kolmen arvon – vapauden, oikeudenmukaisuuden ja tehokkuuden – uusliberaalia tulkintaa sekä esitellään sille vaihtoehtoisia näkemyksiä. Tässä tarkastelussa hyödynnetään myös Amartya Senin ja John Rawlsin ajatuksia vapaudesta ja oikeudenmukaisuudesta.
Tutkimukseni mukaan uusliberalistinen markkinaideologia perustuu olettamukselle markkinoiden ”näkymättömän käden” täydellisestä toiminnasta, minkä vuoksi markkinat tuottavat aina tehokkaan ratkaisun. Moderni taloustiede on kuitenkin osoittanut tilanteita, joissa markkinat epäonnistuvat. Valtion on todettu voivan toiminnallaan korjata näitä epäonnistumisia. Toiseksi markkinoiden ylivoimaisuuden taustalla on uusliberaali tulkinta vapaudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Friedmanin mukaan vapaus merkitsee ennen muuta pakottamisen puuttumista, ja oikeudenmukaisuus negatiivisen vapauden turvaamista yhteiskunnassa. Sekä vapaus että oikeudenmukaisuus voidaan ymmärtää kuitenkin laajemmin. Senin käsitys vapaudesta toimintakykynä ja rawlsilainen tulkinta oikeudenmukaisuudesta mahdollistavat valtion laajemman taloudellisen roolin, koska niiden näkökulmasta markkinat eivät pysty yksinään takaamaan yhteiskunnallista vapautta ja oikeudenmukaisuutta.
Tutkielmani tärkein johtopäätös on, että uusliberaali talouspolitiikka on arvoihin perustuva valinta siinä missä hyvinvointivaltion kehittäminenkin. Oletus markkinoiden ylivoimaisuudesta ja hyvinvointivaltion mahdottomuudesta ei ole mikään lopullinen totuus, vaan perustuu uusliberaaliin tulkintaan vapaudesta, oikeudenmukaisuudesta ja tehokkuudesta. Hyvinvointivaltio voi siis myös tulevaisuudessa onnistua hyvinvoinnin tuottamisessa yhtä hyvin – tai jopa paremmin – kuin markkinaorientoituneet kansantaloudet.
Asiasanat: hyvinvointivaltio, uusliberalismi, markkinat, talouspolitiikka, Milton Friedman, Joseph E. Stiglitz, Amartya Sen, John Rawls
Analyysini perustuu ensinnäkin valtion ja markkinoiden roolien ja niiden välisen suhteen tarkastelemiseen. Tarkastelu pohjautuu kahden amerikkalaisen taloustieteilijän Milton Friedmanin ja Joseph E. Stiglitzin näkemyksiin valtion asianmukaisesta roolista. Tärkeimmät lähdeteokset ovat Friedmanin Capitalism and Freedom (1962) ja Vapaus valita (1982) sekä Stiglitzin teokset The Economic Role of the State (1989), The Roaring Nineties. A New History of the World’s most Prosperous Decade (2003) ja Globalisaation sivutuotteet (2004). Toiseksi pohditaan Friedmanin ja Stiglitzin valtio-tarkastelussa esiin nousseiden kolmen arvon – vapauden, oikeudenmukaisuuden ja tehokkuuden – uusliberaalia tulkintaa sekä esitellään sille vaihtoehtoisia näkemyksiä. Tässä tarkastelussa hyödynnetään myös Amartya Senin ja John Rawlsin ajatuksia vapaudesta ja oikeudenmukaisuudesta.
Tutkimukseni mukaan uusliberalistinen markkinaideologia perustuu olettamukselle markkinoiden ”näkymättömän käden” täydellisestä toiminnasta, minkä vuoksi markkinat tuottavat aina tehokkaan ratkaisun. Moderni taloustiede on kuitenkin osoittanut tilanteita, joissa markkinat epäonnistuvat. Valtion on todettu voivan toiminnallaan korjata näitä epäonnistumisia. Toiseksi markkinoiden ylivoimaisuuden taustalla on uusliberaali tulkinta vapaudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Friedmanin mukaan vapaus merkitsee ennen muuta pakottamisen puuttumista, ja oikeudenmukaisuus negatiivisen vapauden turvaamista yhteiskunnassa. Sekä vapaus että oikeudenmukaisuus voidaan ymmärtää kuitenkin laajemmin. Senin käsitys vapaudesta toimintakykynä ja rawlsilainen tulkinta oikeudenmukaisuudesta mahdollistavat valtion laajemman taloudellisen roolin, koska niiden näkökulmasta markkinat eivät pysty yksinään takaamaan yhteiskunnallista vapautta ja oikeudenmukaisuutta.
Tutkielmani tärkein johtopäätös on, että uusliberaali talouspolitiikka on arvoihin perustuva valinta siinä missä hyvinvointivaltion kehittäminenkin. Oletus markkinoiden ylivoimaisuudesta ja hyvinvointivaltion mahdottomuudesta ei ole mikään lopullinen totuus, vaan perustuu uusliberaaliin tulkintaan vapaudesta, oikeudenmukaisuudesta ja tehokkuudesta. Hyvinvointivaltio voi siis myös tulevaisuudessa onnistua hyvinvoinnin tuottamisessa yhtä hyvin – tai jopa paremmin – kuin markkinaorientoituneet kansantaloudet.
Asiasanat: hyvinvointivaltio, uusliberalismi, markkinat, talouspolitiikka, Milton Friedman, Joseph E. Stiglitz, Amartya Sen, John Rawls