Narkomaanista tavalliseksi äidiksi : narkomaaniäitien kokemuksia päihteistä, äitiydestä ja lastensuojelun tarjoamista palveluista
NIHTILÄ, HEIDI (2008)
NIHTILÄ, HEIDI
2008
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-01-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17644
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17644
Tiivistelmä
Tutkimukseni käsittelee narkomaaniäitien kokemuksia päihteistä, äitiydestä ja lastensuojelun sosiaalityön tarjoamista palveluista. Halusin tutkimuksellani selvittää, voiko narkomaaninaisesta tulla tavallisen äitiyden kriteerit täyttävä äiti, jos häntä tuetaan äitiydessä ja päihteettömyydessä lastensuojelun sosiaalityön avohuollon palveluilla.
Tutkimukseni tarkoituksena on etsiä vastausta siihen, ovatko narkomaaniäidit kokeneet saamiensa lastensuojelun palvelujen vaikuttaneen äitiyteensä ja päihteiden käyttöönsä. Tutkimukseni kohteena ovat neljä narkomaaniäitiä samasta pikkukaupungista. He ovat olleet huumausaineiksi luokiteltavien päihteiden ongelmakäyttäjiä, ja heitä on tuettu lastensuojelun avohuollon tukipalveluilla. Tutkimukseni peruskäsitteitä ovat huumausaineriippuvuus, äitiys ja päihteet sekä lastensuojelun sosiaalityö ja avohuollon palvelut.
Tutkimukseni on yksittäisten ihmisten kokemuksiin perustuva sosiaalitieteen empiirinen tutkimus. Käytän tutkimusaineistona tekemiini teemahaastattelun kysymyksiin perustuvaa haastatteluaineistoa. Valitsemieni teemojen avulla etsin vastauksia tutkimuskysymyksiini. Tutkimukseni on narratiivis – elämäkerrallinen tutkimus. Tutkijana olen kiinnostunut siitä, miten yksittäinen ihminen jäsentää kokemuksiaan, ja millaista tarinaa hän niistä kertoo. Toisaalta etsin yksilöiden kokemuksista myös yhteisiä tekijöitä.
Tutkimukseni tuloksena selvisi, että kaikki haastattelemani narkomaaniäidit olivat kokeneet lastensuojelun sosiaalityön palvelujen vaikuttaneen äitiyteensä ja päihteiden käyttöönsä. Äidit olivat kokeneet merkittävimmin itseään tukevana palveluna kotiin saadun perhetyön. Perhetyöntekijän puheet vanhempana ja kokeneempana naisena olivat saaneet pohtimaan omaa äitiyttä. Äidit olivat kokeneet suhteen perhetyöntekijään luottamuksellisena, ja tämä oli toiminut heidän arkensa jakajana. Perhetyöntekijään oli otettu aina ensin yhteyttä, kun vaikeuksia oli ilmennyt. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän asiakkaan kykyihin luottava, kannustava ja rehellisyyteen perustuva työote oli saanut narkomaaniäidit ponnistelemaan äitiydessä ja päihteettömyydessä onnistuakseen. Äitien kokema apu ja tuki henkilöityi vahvasti tiettyihin työntekijöihin ja heidän persooniinsa. Henkilökemioiden toimimisella oli ollut merkitystä sille, että apu oli tullut vastaanotetuksi. Muut avohuollon tukipalvelut, kuten tukiperhe tai lastenhoitopalvelu, olivat antaneet äideille mahdollisuuden saada omaa aikaa ja kerätä voimia. Ryhmistä, retkiltä ja leireiltä äidit olivat saaneet vertaistukea sekä iloa elämään.
Tutkimukseni narkomaaniäidit olisivat toivoneet, että yksilöllisiä ja asiakaslähtöisiä lastensuojelun palveluita olisi ollut enemmän saatavilla. Äidit toivoivat myös, että sosiaalityöntekijät olisivat enemmän kuunnelleet heitä ja luottaneet siihen, että he ovat oman ja lastensa elämän asiantuntijoita. Äidit uskoivat, että kun he voivat ja jaksavat hyvin, niin myös lasten paras toteutuu heidän hyvinvointinsa kautta.
Tutkimukseni tarkoituksena on etsiä vastausta siihen, ovatko narkomaaniäidit kokeneet saamiensa lastensuojelun palvelujen vaikuttaneen äitiyteensä ja päihteiden käyttöönsä. Tutkimukseni kohteena ovat neljä narkomaaniäitiä samasta pikkukaupungista. He ovat olleet huumausaineiksi luokiteltavien päihteiden ongelmakäyttäjiä, ja heitä on tuettu lastensuojelun avohuollon tukipalveluilla. Tutkimukseni peruskäsitteitä ovat huumausaineriippuvuus, äitiys ja päihteet sekä lastensuojelun sosiaalityö ja avohuollon palvelut.
Tutkimukseni on yksittäisten ihmisten kokemuksiin perustuva sosiaalitieteen empiirinen tutkimus. Käytän tutkimusaineistona tekemiini teemahaastattelun kysymyksiin perustuvaa haastatteluaineistoa. Valitsemieni teemojen avulla etsin vastauksia tutkimuskysymyksiini. Tutkimukseni on narratiivis – elämäkerrallinen tutkimus. Tutkijana olen kiinnostunut siitä, miten yksittäinen ihminen jäsentää kokemuksiaan, ja millaista tarinaa hän niistä kertoo. Toisaalta etsin yksilöiden kokemuksista myös yhteisiä tekijöitä.
Tutkimukseni tuloksena selvisi, että kaikki haastattelemani narkomaaniäidit olivat kokeneet lastensuojelun sosiaalityön palvelujen vaikuttaneen äitiyteensä ja päihteiden käyttöönsä. Äidit olivat kokeneet merkittävimmin itseään tukevana palveluna kotiin saadun perhetyön. Perhetyöntekijän puheet vanhempana ja kokeneempana naisena olivat saaneet pohtimaan omaa äitiyttä. Äidit olivat kokeneet suhteen perhetyöntekijään luottamuksellisena, ja tämä oli toiminut heidän arkensa jakajana. Perhetyöntekijään oli otettu aina ensin yhteyttä, kun vaikeuksia oli ilmennyt. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän asiakkaan kykyihin luottava, kannustava ja rehellisyyteen perustuva työote oli saanut narkomaaniäidit ponnistelemaan äitiydessä ja päihteettömyydessä onnistuakseen. Äitien kokema apu ja tuki henkilöityi vahvasti tiettyihin työntekijöihin ja heidän persooniinsa. Henkilökemioiden toimimisella oli ollut merkitystä sille, että apu oli tullut vastaanotetuksi. Muut avohuollon tukipalvelut, kuten tukiperhe tai lastenhoitopalvelu, olivat antaneet äideille mahdollisuuden saada omaa aikaa ja kerätä voimia. Ryhmistä, retkiltä ja leireiltä äidit olivat saaneet vertaistukea sekä iloa elämään.
Tutkimukseni narkomaaniäidit olisivat toivoneet, että yksilöllisiä ja asiakaslähtöisiä lastensuojelun palveluita olisi ollut enemmän saatavilla. Äidit toivoivat myös, että sosiaalityöntekijät olisivat enemmän kuunnelleet heitä ja luottaneet siihen, että he ovat oman ja lastensa elämän asiantuntijoita. Äidit uskoivat, että kun he voivat ja jaksavat hyvin, niin myös lasten paras toteutuu heidän hyvinvointinsa kautta.