Sotasyylliset vastaan vieraan vallan palvelijat. Johtavien sosiaalidemokraattisten ja kansandemokraattisten sanomalehtien välinen vuosien 1945–1946 kiistely ulkovalloista ja Suomen ulkopolitiikasta
RUOSTEENOJA, LAURI (2007)
RUOSTEENOJA, LAURI
2007
Historia - History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-12-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17597
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17597
Tiivistelmä
Tutkimuksen primäärilähteinä ovat sosiaalidemokraattisen puolueen enemmistöläisten kaksi tärkeintä lehteä Suomen Sosialidemokraatti ja Kansan Lehti sekä kommunistien ja vasemmistososialistien (yhteisnimitys kansandemokraatit) äänenkannattajat Työkansan Sanomat ja Vapaa Sana. Selvitän, miten mainitut lehdet käyttivät ulkovaltoja ja Suomen ulkopolitiikkaa lukijoille välitetyn maailmankuvan rakennusaineina ja sisäpoliittisina lyömäaseina vuosina 1945 ja 1946.
Primäärisen tutkimusaineiston muodostavat toimitusten omat kantaa ottavat artikkelit. Näitä ovat pääkirjoitukset, yleensä pääkirjoitussivulla ilmestyneet jälkikirjoitukset, väliartikkelit ja poliittiset pakinat sekä muut omien toimittajien artikkelit.
Tutkimuksessa käyttämäni metodi on perinteinen kuvaileva, historiallis–kvalitatiivinen. Työn suurimpana haasteena näen lähdekritiikin. Tärkein lähdekriittinen huomio on se, että lehdistä ei useinkaan voida lukea, miten asiat toimitusten mielestä todella olivat, vaan miten niiden olisi pitänyt olla tai miten laajan yleisön haluttiin ne näkevän. Taktisten näkökohtien lisäksi ilmaisuun vaikuttivat sensuuri ja itsesensuuri.
Tarkasteltavan lehdistökeskustelun kaksi ydinkysymystä olivat ensinnäkin Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen rooli siinä kehityksessä, joka johti suomalais–saksalaiseen aseveljeyteen ja liittosopimukseen sekä toiseksi Väinö Tanneriin personoituneen SDP:n ”oikeistosiiven” oikeus osallistua politiikkaan sodan jälkeisissä muuttuneissa olosuhteissa. Nämä kaksi kysymystä liittyivät läheisesti toisiinsa.
Kansandemokraattisten lehtien viesti oli, että SDP:n piti heittää ulos tannerilainen johtonsa. Tämä riittäisi osoitukseksi siitä, että puolue sanoutui irti aiemmasta maalle vahingollisesta sotapolitiikastaan. Tämän jälkeen sosiaalidemokraattien tuli hakeutua tiiviiseen yhteistyöhön kansandemokraattien kanssa rakentamaan uutta suomalaista demokratiaa.
Suomen Sosialidemokraatin toimitus uskoi, että sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä ei ollut kyse ainoastaan Tannerista, vaan koko puolueen tulevaisuudesta. Puoluetta vastaan hyökättiin. Suomen Sosialidemokraatti ja Kansan Lehti etsivät ulkomailta näyttöä siitä, että kahden itsenäisen työväenpuolueen malli oli yhdistymistä parempi sekä sosiaalidemokraattiselle aatteelle että koko työväenluokalle. Sosiaalidemokraattisten lehtien mukaan kommunistit ajoivat yhdistymistä ainoastaan omaa valtaansa lisätäkseen. Kansandemokraattiset lehdet tekivät parhaansa tällaisten näkemysten torjumisessa.
Suomessa oli vuosina 1945–46 edelleen voimassa sensuuri. Kommunistien ideologia ei ollut sinänsä millään tavalla sensuurin suojeluksessa. Näin sosiaalidemokraattiset lehdet saattoivat käyttää ulkomaisia esimerkkejä kotikommunistien vastaisessa kirjoittelussaan. Suomen Sosialidemokraatti ja Kansan Lehti olivat sitä mieltä, että Neuvostoliiton ulkopuolella ei ollut isänmaallisia kommunisteja.
Varsinkin Työkansan Sanomia tuonsävyinen kirjoittelu raivostutti. Vapaa Sana ja Työkansan Sanomat kiinnittivät paljon huomiota ristiriitaan tannerilaisten sosiaalidemokraattien puoluepoliittisen vihamielisyyden ja näennäisen neuvostoystävyyden välillä. Tätä ne tulkitsivat siten, että sovittelevatkin kannanotot oli tehty petos mielessä.
Vapaan Sanan ja Työkansan Sanomien mielestä tannerilaisella oikeistososiaalidemokratialla oli yhtä vähän oikeutta olla mukana hoitamassa Suomen kansan asioita kuin taantumuksella. Tutkitut sosiaalidemokraattiset lehdet puolustivat tannerilaista sosiaalidemokratiaa ja siinä sivussa porvareita.
Sosiaalidemokraattiset lehdet korostivat länsimaiden tunnustusta Suomen 1930-luvulla vakiintuneelle demokratialle. Kansan Lehti oli loukkaantunut ja ärtynyt siitä, kun laitimmainen vasemmisto mustasi ulkomaalaisten suomalaisesta demokratiasta saamaa kuvaa. Suomen Sosialidemokraatti katsoi, että laitimmainen vasemmisto likasi omaa pesää ja teki kaikkensa herättääkseen naapurissa epäluuloja Suomea kohtaan.
Vapaa Sana ja Työkansan Sanomat vastasivat tähän niin, että kommunistien ulkopoliittiset näkemykset olivat aina olleet isänmaallisia, koska kommunistien tavoitteena oli ollut säästää Suomen kansan kärsimyksiä estämällä Suomen liukuminen sotaan demokraattisia maita vastaan. Sama päti edelleen.
Enemmistöläissosiaalidemokraattisten ja kansandemokraattisten lehtien välistä keskustelua kuvaa hyvin se tosiasia, että tutkimukseni piiriin rajaamastani aineistosta en löytänyt yhtään artikkelia, jossa jompikumpi leiri olisi avoimesti myöntänyt oman puolueen tai eurooppalaisten aatetoverien tehneen poliittisia virhearviointeja. Minkäänlaista haparoivaakaan yhteisen maaperän etsimistä ei ole nähtävissä. Kaikkien tutkittujen lehtien linjat olivat ainakin tutkimuksen piiriin rajattujen teemojen osalta eheitä ja sisäisesti ristiriidattomia.
Asiasanat: sosiaalidemokraatit, kansandemokraatit, kommunistit, sanomalehdistö
Primäärisen tutkimusaineiston muodostavat toimitusten omat kantaa ottavat artikkelit. Näitä ovat pääkirjoitukset, yleensä pääkirjoitussivulla ilmestyneet jälkikirjoitukset, väliartikkelit ja poliittiset pakinat sekä muut omien toimittajien artikkelit.
Tutkimuksessa käyttämäni metodi on perinteinen kuvaileva, historiallis–kvalitatiivinen. Työn suurimpana haasteena näen lähdekritiikin. Tärkein lähdekriittinen huomio on se, että lehdistä ei useinkaan voida lukea, miten asiat toimitusten mielestä todella olivat, vaan miten niiden olisi pitänyt olla tai miten laajan yleisön haluttiin ne näkevän. Taktisten näkökohtien lisäksi ilmaisuun vaikuttivat sensuuri ja itsesensuuri.
Tarkasteltavan lehdistökeskustelun kaksi ydinkysymystä olivat ensinnäkin Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen rooli siinä kehityksessä, joka johti suomalais–saksalaiseen aseveljeyteen ja liittosopimukseen sekä toiseksi Väinö Tanneriin personoituneen SDP:n ”oikeistosiiven” oikeus osallistua politiikkaan sodan jälkeisissä muuttuneissa olosuhteissa. Nämä kaksi kysymystä liittyivät läheisesti toisiinsa.
Kansandemokraattisten lehtien viesti oli, että SDP:n piti heittää ulos tannerilainen johtonsa. Tämä riittäisi osoitukseksi siitä, että puolue sanoutui irti aiemmasta maalle vahingollisesta sotapolitiikastaan. Tämän jälkeen sosiaalidemokraattien tuli hakeutua tiiviiseen yhteistyöhön kansandemokraattien kanssa rakentamaan uutta suomalaista demokratiaa.
Suomen Sosialidemokraatin toimitus uskoi, että sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä ei ollut kyse ainoastaan Tannerista, vaan koko puolueen tulevaisuudesta. Puoluetta vastaan hyökättiin. Suomen Sosialidemokraatti ja Kansan Lehti etsivät ulkomailta näyttöä siitä, että kahden itsenäisen työväenpuolueen malli oli yhdistymistä parempi sekä sosiaalidemokraattiselle aatteelle että koko työväenluokalle. Sosiaalidemokraattisten lehtien mukaan kommunistit ajoivat yhdistymistä ainoastaan omaa valtaansa lisätäkseen. Kansandemokraattiset lehdet tekivät parhaansa tällaisten näkemysten torjumisessa.
Suomessa oli vuosina 1945–46 edelleen voimassa sensuuri. Kommunistien ideologia ei ollut sinänsä millään tavalla sensuurin suojeluksessa. Näin sosiaalidemokraattiset lehdet saattoivat käyttää ulkomaisia esimerkkejä kotikommunistien vastaisessa kirjoittelussaan. Suomen Sosialidemokraatti ja Kansan Lehti olivat sitä mieltä, että Neuvostoliiton ulkopuolella ei ollut isänmaallisia kommunisteja.
Varsinkin Työkansan Sanomia tuonsävyinen kirjoittelu raivostutti. Vapaa Sana ja Työkansan Sanomat kiinnittivät paljon huomiota ristiriitaan tannerilaisten sosiaalidemokraattien puoluepoliittisen vihamielisyyden ja näennäisen neuvostoystävyyden välillä. Tätä ne tulkitsivat siten, että sovittelevatkin kannanotot oli tehty petos mielessä.
Vapaan Sanan ja Työkansan Sanomien mielestä tannerilaisella oikeistososiaalidemokratialla oli yhtä vähän oikeutta olla mukana hoitamassa Suomen kansan asioita kuin taantumuksella. Tutkitut sosiaalidemokraattiset lehdet puolustivat tannerilaista sosiaalidemokratiaa ja siinä sivussa porvareita.
Sosiaalidemokraattiset lehdet korostivat länsimaiden tunnustusta Suomen 1930-luvulla vakiintuneelle demokratialle. Kansan Lehti oli loukkaantunut ja ärtynyt siitä, kun laitimmainen vasemmisto mustasi ulkomaalaisten suomalaisesta demokratiasta saamaa kuvaa. Suomen Sosialidemokraatti katsoi, että laitimmainen vasemmisto likasi omaa pesää ja teki kaikkensa herättääkseen naapurissa epäluuloja Suomea kohtaan.
Vapaa Sana ja Työkansan Sanomat vastasivat tähän niin, että kommunistien ulkopoliittiset näkemykset olivat aina olleet isänmaallisia, koska kommunistien tavoitteena oli ollut säästää Suomen kansan kärsimyksiä estämällä Suomen liukuminen sotaan demokraattisia maita vastaan. Sama päti edelleen.
Enemmistöläissosiaalidemokraattisten ja kansandemokraattisten lehtien välistä keskustelua kuvaa hyvin se tosiasia, että tutkimukseni piiriin rajaamastani aineistosta en löytänyt yhtään artikkelia, jossa jompikumpi leiri olisi avoimesti myöntänyt oman puolueen tai eurooppalaisten aatetoverien tehneen poliittisia virhearviointeja. Minkäänlaista haparoivaakaan yhteisen maaperän etsimistä ei ole nähtävissä. Kaikkien tutkittujen lehtien linjat olivat ainakin tutkimuksen piiriin rajattujen teemojen osalta eheitä ja sisäisesti ristiriidattomia.
Asiasanat: sosiaalidemokraatit, kansandemokraatit, kommunistit, sanomalehdistö