” Kauheen montaa ei:tä se laps ei tarvi, kun ei sit enää tee mieli mitään ehdottaa.” Luokanopettajien käsityksiä opettajan roolista aktiiviseen kansalaisuuteen kasvattajana
MATTILA, LAURA; KESSELI, HANNA (2008)
MATTILA, LAURA
KESSELI, HANNA
2008
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-01-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17585
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17585
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia luokanopettajien käsityksiä ja kokemuksia opettajan roolista aktiiviseksi kansalaiseksi kasvattajana. Tutkimuksessa tutkittiin millainen on opettajan rooli aktiiviseksi kansalaiseksi kasvattajana sekä miten opettaja ja koulun toimintakulttuuri kasvattavat oppilaista aktiivisia kansalaisia. Alaongelmina tarkasteltiin opettajien aktiivisuutta kansalaisina, opettajan yhteiskunnallista roolia, kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman merkitystä koulujen opetussuunnitelmiin ja opettajan työhön, sekä kansalaiskasvatuksen asemaa kouluissa tulevaisuudessa.
Tutkimus oli kvalitatiivinen tutkimus, ja taustasitoumuksena toimi fenomenologis-hermeneuttinen metodi. Teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin tutkimukseen liittyviä käsitteitä, opettajan yhteiskunnallista roolia sekä lähtökohtia ja keinoja koulujen kansalaiskasvatukseen.
Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Haastateltavina oli viisi luokanopettajaa, jotka olivat kiinnostuneita kansalaiskasvatuksesta. Aineiston analyysin taustakäsityksenä toimi hermeneuttinen kehä. Tutkimus oli aineistolähtöinen. Tuloksissa pyrittiin aineiston ja teorian vuoropuheluun.
Tutkimuksen tärkeimpänä tuloksena todettiin opettajan suuri merkitys aktiiviseksi kansalaiseksi kasvattajana. Keinot kasvattaa oppilaista aktiivisia kansalaisia olivat aktiivisen kansalaisen mallin näyttäminen, yhteiskunnallisen keskustelun herättäminen ja ylläpitäminen, vastuun antaminen sekä osallistuvan toiminnan mahdollistaminen. Opettajaan ei enää kohdistunut suuria mallikansalaisen paineita. Opettajan täytyi kuitenkin olla aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja, jotta aktiivisen kansalaisen mallin näyttäminen oli mahdollista. Oppilaiden mielipiteitä ei saanut muokata vaan heille tuli antaa valinnanvapaus. Poliittisia mielipiteitä ei saanut tuoda esille. Opettajat rakensivat yhtenä osana koulun toimintakulttuuria. Osallistava toimintakulttuuri tuki oppilaan kasvua aktiiviseksi kansalaiseksi oppilaskuntatoiminnan avulla ja yhteisöllisyyttä luomalla.
Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma oli vaikuttanut vaihtelevasti koulujen opetussuunnitelmiin ja opettajien työhön pääosin positiivisesti. Toiminnalle sai rahoitusta ja kiinnostus kansalaiskasvatusta kohtaan lisääntyi politiikkaohjelman avulla. Kansalaiskasvatus kouluissa oli tutkimuksen aikana alkuvaiheessa ja toimintaa kehitettiin. Pääosin uskottiin kansalaiskasvatuksen jatkuvan tulevaisuudessa, koska laissa määrätään oppilaiden kuulemisesta ja aihe on päättäjille tärkeä. Aiheen ajateltiin mahdollisesti jäävän unohduksiin uusien painotusten tullessa tilalle.
Avainsanat: kansalaiskasvatus, osallisuus, vaikuttaminen, aktiivisuus, kansalaisuus, yhteisöllisyys, yhteiskunta, demokratia, kouludemokratia
Tutkimus oli kvalitatiivinen tutkimus, ja taustasitoumuksena toimi fenomenologis-hermeneuttinen metodi. Teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin tutkimukseen liittyviä käsitteitä, opettajan yhteiskunnallista roolia sekä lähtökohtia ja keinoja koulujen kansalaiskasvatukseen.
Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Haastateltavina oli viisi luokanopettajaa, jotka olivat kiinnostuneita kansalaiskasvatuksesta. Aineiston analyysin taustakäsityksenä toimi hermeneuttinen kehä. Tutkimus oli aineistolähtöinen. Tuloksissa pyrittiin aineiston ja teorian vuoropuheluun.
Tutkimuksen tärkeimpänä tuloksena todettiin opettajan suuri merkitys aktiiviseksi kansalaiseksi kasvattajana. Keinot kasvattaa oppilaista aktiivisia kansalaisia olivat aktiivisen kansalaisen mallin näyttäminen, yhteiskunnallisen keskustelun herättäminen ja ylläpitäminen, vastuun antaminen sekä osallistuvan toiminnan mahdollistaminen. Opettajaan ei enää kohdistunut suuria mallikansalaisen paineita. Opettajan täytyi kuitenkin olla aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja, jotta aktiivisen kansalaisen mallin näyttäminen oli mahdollista. Oppilaiden mielipiteitä ei saanut muokata vaan heille tuli antaa valinnanvapaus. Poliittisia mielipiteitä ei saanut tuoda esille. Opettajat rakensivat yhtenä osana koulun toimintakulttuuria. Osallistava toimintakulttuuri tuki oppilaan kasvua aktiiviseksi kansalaiseksi oppilaskuntatoiminnan avulla ja yhteisöllisyyttä luomalla.
Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma oli vaikuttanut vaihtelevasti koulujen opetussuunnitelmiin ja opettajien työhön pääosin positiivisesti. Toiminnalle sai rahoitusta ja kiinnostus kansalaiskasvatusta kohtaan lisääntyi politiikkaohjelman avulla. Kansalaiskasvatus kouluissa oli tutkimuksen aikana alkuvaiheessa ja toimintaa kehitettiin. Pääosin uskottiin kansalaiskasvatuksen jatkuvan tulevaisuudessa, koska laissa määrätään oppilaiden kuulemisesta ja aihe on päättäjille tärkeä. Aiheen ajateltiin mahdollisesti jäävän unohduksiin uusien painotusten tullessa tilalle.
Avainsanat: kansalaiskasvatus, osallisuus, vaikuttaminen, aktiivisuus, kansalaisuus, yhteisöllisyys, yhteiskunta, demokratia, kouludemokratia