Onnenkauppaako? - Yrityksen vahinkovakuuttaminen
TALOLA, PEKKA (2007)
TALOLA, PEKKA
2007
Vakuutustiede - Insurance
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-12-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17564
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17564
Tiivistelmä
Riskienhallinta kuuluu olennaisena osana nykyaikaisesti suuntautuneen yrityksen jokapäiväistä liiketoimintaprosessien johtamista. Oikein mitoitettujen riskienhallintatoimien avulla yrityksen on mahdollista pienentää yritystoimintaa uhkaavien riskien toteutumistodennäköisyyttä sekä riskien realisoituessa nopeuttaa yrityksen toipumista vahinkoa edeltäneeseen tilaan. Vakuuttaminen on perinteinen riskienhallinnan keino, jossa riski siirretään kokonaan tai osittain vakuutuksenantajan kannettavaksi. Tässä työssä selvitetään, miten yritysasiakkaan riski päätyy vakuutuslaitoksen kannettavaksi eli toisin sanoen, miten riskienhallinnan ammattilainen itse toteuttaa riskienhallintaa omassa työssään. Tutkielmassa mallinnetaan kahden Lähivakuutusyhdistyksen nykyhetken riskienhallintamenetelmiä, joita vakuutusyhdistykset käyttävät vahinkovakuuttaessaan yrityksiä. Tutkielmassa rakennetaan lisäksi konstruktio, jota voi käyttää pohjana rakennettaessa laadukkaampia riskienhallintatyökaluja tulevaisuuden yritysvakuuttamisen tarpeisiin. Riskienhallintamallien rakentamiseen käytetään pehmeää systeemimetodologiaa. Empiirisen aineiston perusteella voidaan todeta, että molempien Lähivakuutusyhdistysten yritysvakuutusmyyjät kykenevät erinomaisesti soveltamaan riskienhallinnan perusmenetelmiä yritysvakuutusmyynnissään.
Yksilön sisäinen riskin hahmottamismalli määrittää, miten yksilö havaitsee ja suhtautuu erilaisiin häntä uhkaaviin riskeihin. Riskien havaitseminen ja riskeihin suhtautuminen puolestaan vaikuttaa siihen, miten yksilö kykenee toimimaan mahdollisen riskin uhatessa. Tutkielmassa tarkastellaan yksilöllisen riskienhallintaosaamisen muodostumista, joka puolestaan muokkaa sisäisen riskin hahmottamismallin rakentumisen tiettyyn, yksilölliseen suuntaan. Tutkimuksessa rakennetaan konstruktio yksilöllisen riskienhallintaosaamisen syntymisestä, jolloin mallin rakentamisen teoria ja tausta syntyvät Foucault’n historian tutkimuksen menetelmiä soveltamalla.
Yksilöllisen riskienhallintaosaamisen muodostumiseen vaikuttavien tekijöiden ymmärtäminen on avainroolissa, jotta voidaan vaikuttaa riskienhallintatietoisuuden lisääntymiseen yritysorganisaatioissa. Yritysorganisaation riskienhallintaosaaminen on puolestaan suorassa yhteydessä yrityksen vahinkovakuuttamisen kannattavuuteen vakuutuslaitoksen näkökulmasta tarkasteltaessa; viime kädessä yrityksen voimavarojen kohdentaminen riskienhallintaan on riippuvainen yrityksen riskienhallinnasta vastaavien henkilöiden riskienhallintaosaamisesta. Riskienhallintadispositiivi-käsitteen avulla kyetään muodostamaan hahmotelma yksilöllisen riskienhallintaosaamisen synnystä, joka puolestaan konstruoi riskin sisäisen hahmottamismallin.
Tutkimuksen voidaan katsoa edustavan metodista triangulaatiota, koska tutkimuksessa on elementtejä niin hermeneutiikasta kuin positivismistakin. Empiirinen aineisto kerättiin kyselyllä ja aineiston analysointi suoritettiin Millin kehittämällä eroavuuden menetelmällä, joten tutkimuksen aineiston keruussa ja analysoinnissa on positivistinen ote. Tutkimuksen tuloksia ei sen sijaan selitetä vaan pikemminkin tulkitaan, joten tulosten käsittelyn osalta tutkimus noudattaa hermeneuttista tutkimusperinnettä ja tutkimuksen tulokset ovat täten luonteeltaan kvalitatiivisia.
Avainsanat: Riski, riskienhallinta, riskienhallintadispositiivi
Yksilön sisäinen riskin hahmottamismalli määrittää, miten yksilö havaitsee ja suhtautuu erilaisiin häntä uhkaaviin riskeihin. Riskien havaitseminen ja riskeihin suhtautuminen puolestaan vaikuttaa siihen, miten yksilö kykenee toimimaan mahdollisen riskin uhatessa. Tutkielmassa tarkastellaan yksilöllisen riskienhallintaosaamisen muodostumista, joka puolestaan muokkaa sisäisen riskin hahmottamismallin rakentumisen tiettyyn, yksilölliseen suuntaan. Tutkimuksessa rakennetaan konstruktio yksilöllisen riskienhallintaosaamisen syntymisestä, jolloin mallin rakentamisen teoria ja tausta syntyvät Foucault’n historian tutkimuksen menetelmiä soveltamalla.
Yksilöllisen riskienhallintaosaamisen muodostumiseen vaikuttavien tekijöiden ymmärtäminen on avainroolissa, jotta voidaan vaikuttaa riskienhallintatietoisuuden lisääntymiseen yritysorganisaatioissa. Yritysorganisaation riskienhallintaosaaminen on puolestaan suorassa yhteydessä yrityksen vahinkovakuuttamisen kannattavuuteen vakuutuslaitoksen näkökulmasta tarkasteltaessa; viime kädessä yrityksen voimavarojen kohdentaminen riskienhallintaan on riippuvainen yrityksen riskienhallinnasta vastaavien henkilöiden riskienhallintaosaamisesta. Riskienhallintadispositiivi-käsitteen avulla kyetään muodostamaan hahmotelma yksilöllisen riskienhallintaosaamisen synnystä, joka puolestaan konstruoi riskin sisäisen hahmottamismallin.
Tutkimuksen voidaan katsoa edustavan metodista triangulaatiota, koska tutkimuksessa on elementtejä niin hermeneutiikasta kuin positivismistakin. Empiirinen aineisto kerättiin kyselyllä ja aineiston analysointi suoritettiin Millin kehittämällä eroavuuden menetelmällä, joten tutkimuksen aineiston keruussa ja analysoinnissa on positivistinen ote. Tutkimuksen tuloksia ei sen sijaan selitetä vaan pikemminkin tulkitaan, joten tulosten käsittelyn osalta tutkimus noudattaa hermeneuttista tutkimusperinnettä ja tutkimuksen tulokset ovat täten luonteeltaan kvalitatiivisia.
Avainsanat: Riski, riskienhallinta, riskienhallintadispositiivi