Kansainvälinen opettajavaihto ja työn kansainvälistyminen yliopisto-opettajien näkemänä
PYLVÄS, LAURA (2007)
PYLVÄS, LAURA
2007
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-12-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17509
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17509
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielman pääteemoiksi nousevat kansainvälinen opettajaliikkuvuus ja korkeakoulutuksen kansainvälistyminen.
Tutkimuksessa tarkastellaan kansainväliseen opettajavaihtoon
osallistuneiden yliopisto-opettajien kansainvälisille kokemuksilleen
antamia merkityksiä sekä opettajavaihtoa yhtenä kansainvälistymismuotona yliopisto-opettajien näkökulmasta. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan yliopisto-opettajien näkemyksiä
korkeakoulutuksen kansainvälistymisestä ja kansainvälisyydestä osana yliopisto-opettajan työtä. Tutkimusmenetelmäksi valittiin teemahaastattelu, jota Flickin (1998) episodisen haastattelun tavoin
syvennettiin narratiivisella ulottuvuudella. Narratiivista lähestymistapaa hyödynnettiin erityisesti teemojen rakentamisessa sekä aineiston käsittelyssä ja tulkinnassa, jonka avulla pyrittiin
huomioimaan opettajien elämäntarinoiden kietoutuminen tutkittavaan ilmiöön. Tutkimusta varten haastateltiin kymmentä kansainväliseen opettajavaihtoon osallistunutta yliopisto-opettajaa, jotka valikoitiin edustamaan eri laitoksia ja tiedekuntia. Haastateltavista oli puolet naisia ja puolet miehiä.
Tutkimus osoitti kansainvälisten opettajavaihtojen olevan hyvin merkittäviä kokemuksia yliopisto-opettajien näkökulmasta. Yhtenä
tärkeimpänä syynä ulkomaille lähtemiseen opettajat näkivät vahvan
henkilökohtaisen motivaation. Muita motivaatiotekijöitä käsiteltiin
yhdessä vaihtokokemuksesta saatujen hyötyjen kanssa, jotka vastasivat läheisesti toisiaan. Kansainvälisen opettajavaihdon nähtiin ennen kaikkea tukevan opettajan kokonaisvaltaista henkilökohtaista kehitystä. Lisäksi sen todettiin mm. laajentavan perspektiivejä, tuovan ammatillista vaihtelua työhön, kasvattavan oman alan tuntemusta, laajentavan verkostoja, parantavan kielitaidollisia valmiuksia, tutustuttavan uuteen (opetus-) kulttuuriin sekä edistävän laitoksen kansainvälistä yhteistyötä.
Yliopiston ja laitosten tuki opettajien kansainvälisen asiantuntemuksen hyödyntämisessä ja kehittämisessä koettiin vielä
paikoin riittämättömänä. Ongelmallisena nähtiin erityisesti työn
reunaehdot, joiden puitteissa aktiivinen kansainväliseen toimintaan
osallistuminen nähtiin hyvin haasteellisena ja työläänä. Yliopistoja
ja laitoksia kritisoitiin myös kansainvälisten opettajavaihtojen
irrallisuudesta suhteessa yliopistojen muuhun toimintaan,
vaihtokokemusten arvostuksen puutteesta sekä opettajien välisestä
epätasa-arvosta kansainvälisten verkostojen suhteen.
Työn kansainvälistyminen näyttäytyi yliopisto-opettajien arjessa hyvin
monimuotoisena toimintana; verkostojen laajenemisena, kansainvälisen yhteistyön lisääntymisenä, kansainvälisinä hankkeina, englanninkielisen opetuksen lisääntymisenä ja teknologian aktiivisena hyödyntämisenä. Työn kansainvälistymisen nähtiin toisaalta tarjoavan uusia kiinnostavia mahdollisuuksia, mutta toisaalta luovan myös paineita työn arkeen. Opettajien suhtautumisessa kansainvälisyyteen osana työnkuvaa havaittiin myös eroja, jotka olivat läheisesti yhteydessä siihen, kuinka systemaattisesti ja kokonaisvaltaisesti kansainvälisyys ulottuvuutena oli integroitu osaksi oman laitoksen toimintaa. Eroista huolimatta korostettiin ylipisto-opettajien keskuudessa yhtenevästi monipuolisten kansainvälistymismahdollisuuksien tärkeyttä kansainvälisiä toimintamuotoja kehitettäessä, jotta kansainvälistymisprosessin asettamia paineita voitaisiin helpottaa.
Asiasanat: kansainvälisyys, yliopistot, opettajavaihto, korkeakoulutuksen kansainvälistyminen, opettajuus, yliopisto-opettajat
Tutkimuksessa tarkastellaan kansainväliseen opettajavaihtoon
osallistuneiden yliopisto-opettajien kansainvälisille kokemuksilleen
antamia merkityksiä sekä opettajavaihtoa yhtenä kansainvälistymismuotona yliopisto-opettajien näkökulmasta. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan yliopisto-opettajien näkemyksiä
korkeakoulutuksen kansainvälistymisestä ja kansainvälisyydestä osana yliopisto-opettajan työtä. Tutkimusmenetelmäksi valittiin teemahaastattelu, jota Flickin (1998) episodisen haastattelun tavoin
syvennettiin narratiivisella ulottuvuudella. Narratiivista lähestymistapaa hyödynnettiin erityisesti teemojen rakentamisessa sekä aineiston käsittelyssä ja tulkinnassa, jonka avulla pyrittiin
huomioimaan opettajien elämäntarinoiden kietoutuminen tutkittavaan ilmiöön. Tutkimusta varten haastateltiin kymmentä kansainväliseen opettajavaihtoon osallistunutta yliopisto-opettajaa, jotka valikoitiin edustamaan eri laitoksia ja tiedekuntia. Haastateltavista oli puolet naisia ja puolet miehiä.
Tutkimus osoitti kansainvälisten opettajavaihtojen olevan hyvin merkittäviä kokemuksia yliopisto-opettajien näkökulmasta. Yhtenä
tärkeimpänä syynä ulkomaille lähtemiseen opettajat näkivät vahvan
henkilökohtaisen motivaation. Muita motivaatiotekijöitä käsiteltiin
yhdessä vaihtokokemuksesta saatujen hyötyjen kanssa, jotka vastasivat läheisesti toisiaan. Kansainvälisen opettajavaihdon nähtiin ennen kaikkea tukevan opettajan kokonaisvaltaista henkilökohtaista kehitystä. Lisäksi sen todettiin mm. laajentavan perspektiivejä, tuovan ammatillista vaihtelua työhön, kasvattavan oman alan tuntemusta, laajentavan verkostoja, parantavan kielitaidollisia valmiuksia, tutustuttavan uuteen (opetus-) kulttuuriin sekä edistävän laitoksen kansainvälistä yhteistyötä.
Yliopiston ja laitosten tuki opettajien kansainvälisen asiantuntemuksen hyödyntämisessä ja kehittämisessä koettiin vielä
paikoin riittämättömänä. Ongelmallisena nähtiin erityisesti työn
reunaehdot, joiden puitteissa aktiivinen kansainväliseen toimintaan
osallistuminen nähtiin hyvin haasteellisena ja työläänä. Yliopistoja
ja laitoksia kritisoitiin myös kansainvälisten opettajavaihtojen
irrallisuudesta suhteessa yliopistojen muuhun toimintaan,
vaihtokokemusten arvostuksen puutteesta sekä opettajien välisestä
epätasa-arvosta kansainvälisten verkostojen suhteen.
Työn kansainvälistyminen näyttäytyi yliopisto-opettajien arjessa hyvin
monimuotoisena toimintana; verkostojen laajenemisena, kansainvälisen yhteistyön lisääntymisenä, kansainvälisinä hankkeina, englanninkielisen opetuksen lisääntymisenä ja teknologian aktiivisena hyödyntämisenä. Työn kansainvälistymisen nähtiin toisaalta tarjoavan uusia kiinnostavia mahdollisuuksia, mutta toisaalta luovan myös paineita työn arkeen. Opettajien suhtautumisessa kansainvälisyyteen osana työnkuvaa havaittiin myös eroja, jotka olivat läheisesti yhteydessä siihen, kuinka systemaattisesti ja kokonaisvaltaisesti kansainvälisyys ulottuvuutena oli integroitu osaksi oman laitoksen toimintaa. Eroista huolimatta korostettiin ylipisto-opettajien keskuudessa yhtenevästi monipuolisten kansainvälistymismahdollisuuksien tärkeyttä kansainvälisiä toimintamuotoja kehitettäessä, jotta kansainvälistymisprosessin asettamia paineita voitaisiin helpottaa.
Asiasanat: kansainvälisyys, yliopistot, opettajavaihto, korkeakoulutuksen kansainvälistyminen, opettajuus, yliopisto-opettajat