Ammattislangina finglish - Teknisten viestijöiden anglohybridi osana globalisaation diskurssia
PALMGREN, NINA (2007)
PALMGREN, NINA
2007
Käännöstiede (englanti) - Translation Studies (English)
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-12-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17508
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17508
Tiivistelmä
Tämän pro gradu tutkielman tarkoituksena on tarjota pienimuotoinen läpileikkaus suomalaisessa yhteiskunnassa yleisemminkin vallitsevista, kieliin liittyvistä arvostuksista ja asenteista. Työssä pohditaan nykysuomen englannistumista ja nykysuomalaisen identifioitumista kieleen: sitä, miten maailmankieli englanti on vaikuttanut globalisaatioajan kieliammattilaisen — suomalaisen teknisen viestijän — kielimaisemaan ja kielikäsityksiin sekä suomen kielen asemaan hänen monikulttuurisessa toiminta- ja viestintäympäristössään.
Kyseessä lienee ensimmäinen yksittäisen suomalaisen ammattiryhmän kieli-identiteettiä, kielitietoisuutta ja kielellisiä asenteita koskeva tutkimus. Koska perinteinen kielitieteen, käännöstieteen tai teknisen viestinnän tutkimus ei tarjoa toimivaa perustaa tutkimusongelmien pohdintaan, niitä lähestytään sosiolingvistiikan suunnasta. Teoreettinen viitekehys rakentuu lähinnä kontaktilingvistiikan, fennistiikan ja diskurssin tutkimuksen käsitteistön ja käsitysten ympärille.
Tutkimusaineisto koottiin tekemällä teknisen viestinnän kentässä toimiville henkilöille kysely, jonka tuloksia tutkijan omakohtaiset havainnot täydentävät. Informanttien vastaukset vahvistavat, että nuorta toimialaa ylivertaisesti hallitseva näppärä tekniikan lingua franca on tullut alalle jäädäkseen. Suomenkielinen tekninen viestintä näyttää jääneen ennakko-oletuksen mukaisesti kiihtyvän kansainvälistymiskehityksen seurauksena selkeästi lapsipuolen asemaan: sen lisäksi, että dokumentointi tapahtuu useimmiten englanniksi, etenkin monikansallisissa yrityksissä lähes kaikki muukin viestintä hoidetaan englanniksi. Keskeisimpänä omakielisen erikoisalaviestinnän kehittymisen esteenä vastaajat pitävät vakiintuneen suomenkielisen terminologian puuttumista.
Vastaukset viestivät kohderyhmän valtaosin myönteisestä suhtautumisesta suomen kieleen. Jotkut vastaajat ymmärtävät, että äidinkielen säilymisen kannalta on tärkeä käyttää sitä mahdollisimman laaja-alaisesti, ammatillisessa kontekstissakin. Sen sijaan ICT-alan suuryrityksissä työskentelevien informanttien vastauksista heijastuu yritysjohdon englantikeskeinen globalisaation diskurssi: suomi nähdään pikemminkin turhana kulueränä kuin voimavarana. Ohut kielitietoisuus ilmenee myös kommenttien intuitiivisuutena: äidinkieltä sanotaan tärkeäksi näkemystä perustelematta ja englantiin — tai sekakieliseen ammattislangiin finglishiin — turvaudutaan silloinkin, kun voitaisiin käyttää suomea. Vain sisäpiirille avautuvien anglismien käyttö on luonnollistunutta ja tietoista. Ainoastaan yksi asiaa laajasti myös yhteiskunnallisesta näkökulmasta pohtinut informantti näyttää tiedostaneen äidinkielen keskeisen merkityksen ihmisen identiteetin ja koko kulttuurin kannalta. Kielen analysointiin koulutettujen viestijöiden kohdalla näkemysten ristiriitaisuutena ilmenevää tietoisuuden pinnallisuutta ja jäsentymättömyyttä voinee pitää yllättävänä.
Avainsanat: tekninen viestijä, kielitietoisuus, äidinkieli, anglohybridi, finglish, globalisaation diskurssi
Kyseessä lienee ensimmäinen yksittäisen suomalaisen ammattiryhmän kieli-identiteettiä, kielitietoisuutta ja kielellisiä asenteita koskeva tutkimus. Koska perinteinen kielitieteen, käännöstieteen tai teknisen viestinnän tutkimus ei tarjoa toimivaa perustaa tutkimusongelmien pohdintaan, niitä lähestytään sosiolingvistiikan suunnasta. Teoreettinen viitekehys rakentuu lähinnä kontaktilingvistiikan, fennistiikan ja diskurssin tutkimuksen käsitteistön ja käsitysten ympärille.
Tutkimusaineisto koottiin tekemällä teknisen viestinnän kentässä toimiville henkilöille kysely, jonka tuloksia tutkijan omakohtaiset havainnot täydentävät. Informanttien vastaukset vahvistavat, että nuorta toimialaa ylivertaisesti hallitseva näppärä tekniikan lingua franca on tullut alalle jäädäkseen. Suomenkielinen tekninen viestintä näyttää jääneen ennakko-oletuksen mukaisesti kiihtyvän kansainvälistymiskehityksen seurauksena selkeästi lapsipuolen asemaan: sen lisäksi, että dokumentointi tapahtuu useimmiten englanniksi, etenkin monikansallisissa yrityksissä lähes kaikki muukin viestintä hoidetaan englanniksi. Keskeisimpänä omakielisen erikoisalaviestinnän kehittymisen esteenä vastaajat pitävät vakiintuneen suomenkielisen terminologian puuttumista.
Vastaukset viestivät kohderyhmän valtaosin myönteisestä suhtautumisesta suomen kieleen. Jotkut vastaajat ymmärtävät, että äidinkielen säilymisen kannalta on tärkeä käyttää sitä mahdollisimman laaja-alaisesti, ammatillisessa kontekstissakin. Sen sijaan ICT-alan suuryrityksissä työskentelevien informanttien vastauksista heijastuu yritysjohdon englantikeskeinen globalisaation diskurssi: suomi nähdään pikemminkin turhana kulueränä kuin voimavarana. Ohut kielitietoisuus ilmenee myös kommenttien intuitiivisuutena: äidinkieltä sanotaan tärkeäksi näkemystä perustelematta ja englantiin — tai sekakieliseen ammattislangiin finglishiin — turvaudutaan silloinkin, kun voitaisiin käyttää suomea. Vain sisäpiirille avautuvien anglismien käyttö on luonnollistunutta ja tietoista. Ainoastaan yksi asiaa laajasti myös yhteiskunnallisesta näkökulmasta pohtinut informantti näyttää tiedostaneen äidinkielen keskeisen merkityksen ihmisen identiteetin ja koko kulttuurin kannalta. Kielen analysointiin koulutettujen viestijöiden kohdalla näkemysten ristiriitaisuutena ilmenevää tietoisuuden pinnallisuutta ja jäsentymättömyyttä voinee pitää yllättävänä.
Avainsanat: tekninen viestijä, kielitietoisuus, äidinkieli, anglohybridi, finglish, globalisaation diskurssi