Ylipainoisten nuorten kokemus painonhallinnasta sekä saamastaan ja tarvitsemastaan tuesta painonhallintaan
VIRTANEN, HILKKA (2007)
VIRTANEN, HILKKA
2007
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-12-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17479
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17479
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ylipainoisten nuorten kokemuksia painonhallinnasta ja heidän kokemuksiaan saamastaan ja tarvitsemastaan tuesta painonhallintaan. Tutkimuksesta saatua tietoa voi hyödyntää suunniteltaessa ja kehitettäessä ylipainoisten ja lihavien nuorten painonhallintainterventioita.
Tutkimuksen kohderyhmä koostui kahden yläkoulun 14 ylipainoisesta nuoresta, joiden ikä vaihteli 13 vuodesta 16 vuoteen. Tutkimusaineisto kerättiin ryhmähaastattelujen ja yhden yksilöhaastattelun avulla. Tutkimusaineisto analysoitiin käyttäen laadullista induktiivista sisällönanalyysia.
Tutkimustulokseksi saatiin kaksi yhdistävää kategoriaa: ”ylipainoisen nuoren kokemus painonhallinnasta” ja ”ylipainoisen nuoren saama ja toivoma tuki painonhallintaan”. Ylipainoisten nuorten painonhallinnan aloittamiseen vaikuttivat oma päätös, perhe, kaverit, terveydenhoitaja ja painonhallintaryhmä. Painonhallintaan asetetuista tavoitteista koettiin olevan hyötyä käytännön toteuttamisen kannalta. Painonhallintaan liittyvät elämäntapamuutokset liittyivät ravinto- ja liikuntatottumuksiin. Nuorten mielestä painonhallinta tuntui toisinaan helpolta toisinaan vaikealta. Ylipainoiset nuoret kokivat saaneensa riittävästi tukea painonhallintaan perheeltään, sukulaisiltaan ja tuttaviltaan sekä kavereiltaan. Perheeltä saatiin ja toivottiin konkreettista apua ravinto- ja liikunta-asioissa sekä henkistä mukana olemista ja kannustamista painonhallinnassa. Vanhempien toivottiin jopa estävän epäterveellistä käyttäytymistä. Terveydenhoitajalta oli saatu tiedollista ja henkistä tukea keskusteluissa. Terveydenhoitajalta toivottiin enemmän henkistä tukea ja lisää lyhytkestoisia tapaamisia terveydenhoitajan kanssa. Painonhallintaryhmästä oli saatu tukea, mutta keskustelua omista kokemuksista toivottiin lisää. Painonhallinta-asioiden ei ajateltu kuuluvan opettajille.
Tutkimusta voi hyödyntää painonhallintaohjelmien edelleen kehittämisessä. Terveydenhoitajan tapaamisten lisääminen, nuoren motivoiminen ja tukeminen painonhallinnassa sekä ongelmakohtiin ratkaisujen miettiminen yhdessä nuoren kanssa, voisivat lisätä painonhallinnan onnistumisen mahdollisuuksia. Samoin vertaistuen hyödyntäminen painonhallintaryhmissä voisi olla hyödyllistä. Perheen merkitys ylipainoisen nuoren painonhallinnan tukijana, kannustajana ja konkreettisen avun antajana on tärkeä, siksi perheen mukaan ottaminen nuoren painonhallintaan, perheen ohjaaminen, tukeminen ja rohkaiseminen ovat tarpeellista nuoren painonhallinnan käytännön toteuttamisessa.
Avainsanat: nuori, painonhallinta, tuki, perhe, terveydenhoitaja, painonhallintaryhmä
Tutkimuksen kohderyhmä koostui kahden yläkoulun 14 ylipainoisesta nuoresta, joiden ikä vaihteli 13 vuodesta 16 vuoteen. Tutkimusaineisto kerättiin ryhmähaastattelujen ja yhden yksilöhaastattelun avulla. Tutkimusaineisto analysoitiin käyttäen laadullista induktiivista sisällönanalyysia.
Tutkimustulokseksi saatiin kaksi yhdistävää kategoriaa: ”ylipainoisen nuoren kokemus painonhallinnasta” ja ”ylipainoisen nuoren saama ja toivoma tuki painonhallintaan”. Ylipainoisten nuorten painonhallinnan aloittamiseen vaikuttivat oma päätös, perhe, kaverit, terveydenhoitaja ja painonhallintaryhmä. Painonhallintaan asetetuista tavoitteista koettiin olevan hyötyä käytännön toteuttamisen kannalta. Painonhallintaan liittyvät elämäntapamuutokset liittyivät ravinto- ja liikuntatottumuksiin. Nuorten mielestä painonhallinta tuntui toisinaan helpolta toisinaan vaikealta. Ylipainoiset nuoret kokivat saaneensa riittävästi tukea painonhallintaan perheeltään, sukulaisiltaan ja tuttaviltaan sekä kavereiltaan. Perheeltä saatiin ja toivottiin konkreettista apua ravinto- ja liikunta-asioissa sekä henkistä mukana olemista ja kannustamista painonhallinnassa. Vanhempien toivottiin jopa estävän epäterveellistä käyttäytymistä. Terveydenhoitajalta oli saatu tiedollista ja henkistä tukea keskusteluissa. Terveydenhoitajalta toivottiin enemmän henkistä tukea ja lisää lyhytkestoisia tapaamisia terveydenhoitajan kanssa. Painonhallintaryhmästä oli saatu tukea, mutta keskustelua omista kokemuksista toivottiin lisää. Painonhallinta-asioiden ei ajateltu kuuluvan opettajille.
Tutkimusta voi hyödyntää painonhallintaohjelmien edelleen kehittämisessä. Terveydenhoitajan tapaamisten lisääminen, nuoren motivoiminen ja tukeminen painonhallinnassa sekä ongelmakohtiin ratkaisujen miettiminen yhdessä nuoren kanssa, voisivat lisätä painonhallinnan onnistumisen mahdollisuuksia. Samoin vertaistuen hyödyntäminen painonhallintaryhmissä voisi olla hyödyllistä. Perheen merkitys ylipainoisen nuoren painonhallinnan tukijana, kannustajana ja konkreettisen avun antajana on tärkeä, siksi perheen mukaan ottaminen nuoren painonhallintaan, perheen ohjaaminen, tukeminen ja rohkaiseminen ovat tarpeellista nuoren painonhallinnan käytännön toteuttamisessa.
Avainsanat: nuori, painonhallinta, tuki, perhe, terveydenhoitaja, painonhallintaryhmä