Ruma sana sentään! Kiroilu ja haukkumasanat tv-tekstityksissä
TUHKANEN, JENNI (2007)
TUHKANEN, JENNI
2007
Käännöstiede (saksa) - Translation Studies (German)
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-11-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17383
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17383
Tiivistelmä
Tutkielmassa selvitetään, miten kiroilu ja haukkumasanat käännetään tv-tekstityksissä: jätetäänkö kirosanat kokonaan kääntämättä tai lievenevätkö ne käännettäessä. Aineistona on kaksi jaksoa saksalaisesta nuortensarjasta Nuori nainen Berliinissä (Berlin Berlin) ja englantilaisesta nuortensarjasta Kaksi tuoppia, kiitos! (Two Pints of Lager And a Packet of Crisps).
Tutkimuksessa verrataan tekstityksessä käytettyjä haukkuma- ja kirosanoja sarjoissa käytettyihin alkuperäisiin sanoihin. Vertailussa otetaan huomioon käännettyjen sanojen aihepiiri ja voimakkuus, ts. selvitetään, kuuluuko ruututekstissä käytetty haukkuma- tai kirosana samaan aihepiiriin kuin alkuperäinen ja onko ruututekstin sana karkeasti ottaen yhtä voimakas kuin alkuperäinen. Kääntämättä jätettyjen haukkuma- ja kirosanojen osalta selvitetään, miksi ne on jätetty kääntämättä ja käykö niiden sisältämä informaatio ilmi muusta audiovisuaalisesta kontekstista.
Tutkielman tarkoitus on selvittää, miten kiroilua ja haukkumasanoja käännetään tällä hetkellä televisiossa näytettävissä nuortensarjoissa. Tutkimusaineistona on kaksi jaksoa kahdesta suomeksi tekstitetystä nuortensarjasta. Aineisto on siis melko pieni ja tutkimus keskittyy nuortensarjoihin. Tarkoituksena ei ole esittää yleispäteviä sääntöjä tai ohjeita kiroilun ja haukkumasanojen kääntämiseen eikä pyrkiä antamaan yleiskuvaa suomalaisen television ohjelmistosta kokonaisuudessaan. Erilaista aineistoa tutkittaessa tulokset voisivatkin olla hyvin erilaiset.
Analyysissä tarkastellaan käännettyjä ja kääntämättä jätettyjä kirosanoja esimerkkien avulla ja selvitetään, miksi osa kiroilusta ja haukkumasanoista on jätetty kääntämättä. Käännettyjen osalta tutkitaan esimerkkien avulla tekstityksessä käytettyjen ja alkuperäisten haukkuma- ja kirosanojen aihepiirien ja voimakkuuden vastaavuutta. Vertailussa apuna ovat yksikielisten sanakirjojen tyylilajimerkinnät. Koska kirosanat ovat pitkälti kontekstisidonnaisia, vertailussa huomioidaan myös audiovisuaalinen konteksti.
Tutkimustulosten perusteella vaikuttaa siltä, että suurin osa kiroilusta ja haukkumasanoista käännetään nuortensarjojen suomenkielisissä tekstityksissä. Osa sanoista lievenee ruututeksteissä huomattavastikin, mutta osa melko karkeistakin ilmauksista käännetään voimakkuudeltaan ja tyyliltään hyvin vastaavilla ilmauksilla. Kiroilun ja haukkumasanojen kääntämättä jättäminen näyttää johtuvan useimmiten tilan puutteesta; dialogia joudutaan tiivistämään huomattavasti, että se saadaan mahtumaan enintään kahden rivin mittaiseen ruututekstiin. Tällöin dialogista joudutaan jättämään osia kokonaan kääntämättä ja usein kirosanojen koetaan olevan repliikin varsinaisen asiasisällön kannalta vähemmän merkityksellistä informaatiota, jotka voidaan jättää pois asiasisällön sovittamiseksi ruutuun.
Avainsanat: tv-tekstittäminen, kirosanat, haukkumasanat
Tutkimuksessa verrataan tekstityksessä käytettyjä haukkuma- ja kirosanoja sarjoissa käytettyihin alkuperäisiin sanoihin. Vertailussa otetaan huomioon käännettyjen sanojen aihepiiri ja voimakkuus, ts. selvitetään, kuuluuko ruututekstissä käytetty haukkuma- tai kirosana samaan aihepiiriin kuin alkuperäinen ja onko ruututekstin sana karkeasti ottaen yhtä voimakas kuin alkuperäinen. Kääntämättä jätettyjen haukkuma- ja kirosanojen osalta selvitetään, miksi ne on jätetty kääntämättä ja käykö niiden sisältämä informaatio ilmi muusta audiovisuaalisesta kontekstista.
Tutkielman tarkoitus on selvittää, miten kiroilua ja haukkumasanoja käännetään tällä hetkellä televisiossa näytettävissä nuortensarjoissa. Tutkimusaineistona on kaksi jaksoa kahdesta suomeksi tekstitetystä nuortensarjasta. Aineisto on siis melko pieni ja tutkimus keskittyy nuortensarjoihin. Tarkoituksena ei ole esittää yleispäteviä sääntöjä tai ohjeita kiroilun ja haukkumasanojen kääntämiseen eikä pyrkiä antamaan yleiskuvaa suomalaisen television ohjelmistosta kokonaisuudessaan. Erilaista aineistoa tutkittaessa tulokset voisivatkin olla hyvin erilaiset.
Analyysissä tarkastellaan käännettyjä ja kääntämättä jätettyjä kirosanoja esimerkkien avulla ja selvitetään, miksi osa kiroilusta ja haukkumasanoista on jätetty kääntämättä. Käännettyjen osalta tutkitaan esimerkkien avulla tekstityksessä käytettyjen ja alkuperäisten haukkuma- ja kirosanojen aihepiirien ja voimakkuuden vastaavuutta. Vertailussa apuna ovat yksikielisten sanakirjojen tyylilajimerkinnät. Koska kirosanat ovat pitkälti kontekstisidonnaisia, vertailussa huomioidaan myös audiovisuaalinen konteksti.
Tutkimustulosten perusteella vaikuttaa siltä, että suurin osa kiroilusta ja haukkumasanoista käännetään nuortensarjojen suomenkielisissä tekstityksissä. Osa sanoista lievenee ruututeksteissä huomattavastikin, mutta osa melko karkeistakin ilmauksista käännetään voimakkuudeltaan ja tyyliltään hyvin vastaavilla ilmauksilla. Kiroilun ja haukkumasanojen kääntämättä jättäminen näyttää johtuvan useimmiten tilan puutteesta; dialogia joudutaan tiivistämään huomattavasti, että se saadaan mahtumaan enintään kahden rivin mittaiseen ruututekstiin. Tällöin dialogista joudutaan jättämään osia kokonaan kääntämättä ja usein kirosanojen koetaan olevan repliikin varsinaisen asiasisällön kannalta vähemmän merkityksellistä informaatiota, jotka voidaan jättää pois asiasisällön sovittamiseksi ruutuun.
Avainsanat: tv-tekstittäminen, kirosanat, haukkumasanat