Autetuksi tuleminen rikostutkintaprosessin aikana asuntomurron kokeneen henkilön näkökulmasta
MÄKI, TEA (2007)
MÄKI, TEA
2007
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-11-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17380
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17380
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla asuntomurron kohteeksi joutuneiden ihmisten autetuksi tulemisen muotoja rikostutkintaprosessin aikana. Omaisuusrikoksen uhrien avun tarvetta on tutkittu eritäin vähän, hoitotieteellistä tutkimusta ei ole lainkaan. On tärkeää ja perusteltuakin tuottaa rikoksen uhrien avun tarpeesta hoitotieteellistä tutkimustietoa, jotta voisimme hoitotyössä auttaa ja tukea myös asuntomurron kohteeksi joutuneita asiakkaita ja rikoksen uhreja ylipäätään sekä myös ohjata heitä edelleen tarvitsemiensa palveluiden piiriin.
Tutkimus on kvalitatiivinen ja perustuu tutkittavien kuvauksiin autetuksi tulemisesta rikostutkintaprosessin aikana. Tutkimusaineisto kerättiin lehti-ilmoitusten ja median avulla. Tutkittavia oli 44 asuntomurron kokenutta henkilöä, osalle lähetettiin myös teemakysymykset. Tiedonantajilta kertynyt kirjallinen aineisto analysoitiin sisällön analyysillä.
Asuntomurron kokeneiden henkilöiden auttamismuodot muodostivat neljä luokkaa, jotka olivat neuvot ja ohjeet, ymmärrys ja tuki, tiedot sekä konkreettinen apu. Tutkittavat olivat joko tulleet autetuksi kyseisin auttamismuodoin tai sitten heillä oli jonkun kyseisen auttamismuodon tarve jäänyt tyydyttämättä. Auttajatahoina olivat poliisi, vakuutusyhtiö, kriisiapu ja läheisverkosto. Lähiverkosto käsitti läheisten lisäksi muut henkilöt, joiden kanssa rikoksen uhri oli ollut tekemisessä asuntomurtoon liittyen. Kriisiapu muodostui sosiaali- ja terveystoimen sekä kolmannen sektorin toimijoista. Poliisin ja vakuutusyhtiön auttamismuodot liittyivät pääosin heidän perustehtäväänsä. Kuitenkin hoidollisia elementtejä näytti olevan asiakkaan ja kyseisten auttajatahojen vuorovaikutussuhteessa. Kriisiavun, asuntomurron kohteeksi joutuneiden auttajatahona, voidaan katsoa kuuluvan hoitotyön piiriin. Lähiverkoston rooli oli erityinen ymmärryksen ja tuen sekä konkreettisen avun auttamismuodoissa, kun taas tiedon antajana lähiverkosto ei toiminut lainkaan.
Tutkimuksessa esiin tulleet auttajatahojen sekä heidän tarjoamiensa auttamismuotojen hyödyntäminen hoitotyötä suunniteltaessa ja toteutettaessa hyödyttää asiakkaita, jotka ovat joutuneet asuntomurron uhriksi. Tutkimustuloksia voisi hyödyntää ylipäätään silloin, kun hoitotyössä kohdataan rikoksen uhriksi joutuneita henkilöitä.
Tutkimus on kvalitatiivinen ja perustuu tutkittavien kuvauksiin autetuksi tulemisesta rikostutkintaprosessin aikana. Tutkimusaineisto kerättiin lehti-ilmoitusten ja median avulla. Tutkittavia oli 44 asuntomurron kokenutta henkilöä, osalle lähetettiin myös teemakysymykset. Tiedonantajilta kertynyt kirjallinen aineisto analysoitiin sisällön analyysillä.
Asuntomurron kokeneiden henkilöiden auttamismuodot muodostivat neljä luokkaa, jotka olivat neuvot ja ohjeet, ymmärrys ja tuki, tiedot sekä konkreettinen apu. Tutkittavat olivat joko tulleet autetuksi kyseisin auttamismuodoin tai sitten heillä oli jonkun kyseisen auttamismuodon tarve jäänyt tyydyttämättä. Auttajatahoina olivat poliisi, vakuutusyhtiö, kriisiapu ja läheisverkosto. Lähiverkosto käsitti läheisten lisäksi muut henkilöt, joiden kanssa rikoksen uhri oli ollut tekemisessä asuntomurtoon liittyen. Kriisiapu muodostui sosiaali- ja terveystoimen sekä kolmannen sektorin toimijoista. Poliisin ja vakuutusyhtiön auttamismuodot liittyivät pääosin heidän perustehtäväänsä. Kuitenkin hoidollisia elementtejä näytti olevan asiakkaan ja kyseisten auttajatahojen vuorovaikutussuhteessa. Kriisiavun, asuntomurron kohteeksi joutuneiden auttajatahona, voidaan katsoa kuuluvan hoitotyön piiriin. Lähiverkoston rooli oli erityinen ymmärryksen ja tuen sekä konkreettisen avun auttamismuodoissa, kun taas tiedon antajana lähiverkosto ei toiminut lainkaan.
Tutkimuksessa esiin tulleet auttajatahojen sekä heidän tarjoamiensa auttamismuotojen hyödyntäminen hoitotyötä suunniteltaessa ja toteutettaessa hyödyttää asiakkaita, jotka ovat joutuneet asuntomurron uhriksi. Tutkimustuloksia voisi hyödyntää ylipäätään silloin, kun hoitotyössä kohdataan rikoksen uhriksi joutuneita henkilöitä.