Ilmastonmuutos ja päästökauppa
LOUHIMO, RIITTA (2007)
LOUHIMO, RIITTA
2007
Kansantaloustiede - Economics
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-11-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17363
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17363
Tiivistelmä
Tämän Pro gradu -tutkielman aiheena on tutustua ilmastonmuutokseen sekä tarkastella kaupattavia päästölupia ja niiden allokointiin liittyviä ongelmia. Kestävän kehityksen perusajatuksena on taata tuleville sukupolville yhtäläiset mahdollisuudet elämään maapallolla, kuin mitä meillä nyt on. Vuonna 2006 julkaistu Sternin raportti todistaa, että ihmisten toiminnot ovat vähintään osasyyllisiä ilmastonmuutokseen. Hiilidioksidipäästöt on saatava kuriin, jotta Sternin esittämät ilmastonmuutokseen liittyvät pahimmat ennusteet eivät käy toteen. Talouskehityksemme ei saa tapahtua seuraavien sukupolvien kustannuksella. Suuri uhka kestävälle kehitykselle aiheutuu ilmastonmuutoksen lisäksi maailman ihmisväestön kasvusta, sillä etenkin kehittymättömissä maissa kehitystä tarvitaan, jotta köyhyyttä ja nälänhätää voidaan vähentää.
Teoriaosassa tutustutaan tutkielman kannalta tärkeimpiin ympäristötalouden käsitteisiin ja teorioihin. Ulkoisvaikutukset ovat sellaisia taloudellisen toiminnan sivuvaikutuksia, jotka aiheuttavat haittoja ja hyötyjä ulkopuolisille tahoille, ja joita ei oteta huomioon päätöksenteossa. Tällöin voimavarat eivät kohdennu tehokkaasti vaan syntyy markkinahäiriöitä. Ympäristön saastumisen kohdalla on kysymys haitallisista ulkoisvaikutuksista eli ulkoishaitoista. A.C. Pigou oli tiettävästi ensimmäinen, joka analysoi saastuttamista taloudelliselta kannalta. Hän esitti ympäristöveroa, jolloin verot sisäistävät negatiivisista ulkoisvaikutuksista aiheutuneet kustannukset, johdattaen hinnat ja tuotannon yhteiskunnallisesti tehokkaalle tasolle. Ronald Coase sen sijaan esitti toisenlaisen teorian, sillä hänen mukaan yhteiskunnan väliintulo markkinoilla ei ole tarpeen ympäristöongelmia ratkaistaessa. Hän korosti ulkoisvaikutusten olevan molemminpuolisia. Toinen ydinajatus Coasen teoreemassa oli, että varallisuusoikeudet on määritelty täsmällisesti eikä transaktiokustannuksia ole. Ympäristötaloudessa tunnetaan myös vapaa matkustajan -ongelma, jolloin päättäjät ajattelevat hyötyvänsä muiden päästöjen vähennyksestä kustannuksitta. Monessa tapauksessa valtioiden välisellä yhteistyöllä päästäisiin kuitenkin optimaalisempaan tulokseen kokonaishyödyn näkökulmasta.
Kaupattavat päästöluvat ovat keino kustannustehokkaaseen päästöjen vähennykseen. Tarkoitus on vähentää päästöjä siellä, missä se voidaan toteuttaa kustannustehokkaimmin. Kioton sopimus määrittelee raamit päästökaupalle. Päästökaupan oikeuksien alkujako on tärkeä osa toimivaa päästökauppajärjestelmää. Tehtävä on haasteellinen ja monimutkainen, sillä mukana on erilaisista lähtökohdista tulevia valtioita. Prosessin hitaus ja tulkinnanvarainen ohjeistus Euroopan komission osalta ovat myös vaikeuttaneet toteutusta. On tärkeä sitouttaa osapuolet sopimukseen ja saada kehitysmaat mukaan, jotta järjestelmästä kehittyy toimiva.
Avainsanat: ilmastonmuutos, Kioton sopimus, kaupattavat päästöluvat, ympäristötalous
Teoriaosassa tutustutaan tutkielman kannalta tärkeimpiin ympäristötalouden käsitteisiin ja teorioihin. Ulkoisvaikutukset ovat sellaisia taloudellisen toiminnan sivuvaikutuksia, jotka aiheuttavat haittoja ja hyötyjä ulkopuolisille tahoille, ja joita ei oteta huomioon päätöksenteossa. Tällöin voimavarat eivät kohdennu tehokkaasti vaan syntyy markkinahäiriöitä. Ympäristön saastumisen kohdalla on kysymys haitallisista ulkoisvaikutuksista eli ulkoishaitoista. A.C. Pigou oli tiettävästi ensimmäinen, joka analysoi saastuttamista taloudelliselta kannalta. Hän esitti ympäristöveroa, jolloin verot sisäistävät negatiivisista ulkoisvaikutuksista aiheutuneet kustannukset, johdattaen hinnat ja tuotannon yhteiskunnallisesti tehokkaalle tasolle. Ronald Coase sen sijaan esitti toisenlaisen teorian, sillä hänen mukaan yhteiskunnan väliintulo markkinoilla ei ole tarpeen ympäristöongelmia ratkaistaessa. Hän korosti ulkoisvaikutusten olevan molemminpuolisia. Toinen ydinajatus Coasen teoreemassa oli, että varallisuusoikeudet on määritelty täsmällisesti eikä transaktiokustannuksia ole. Ympäristötaloudessa tunnetaan myös vapaa matkustajan -ongelma, jolloin päättäjät ajattelevat hyötyvänsä muiden päästöjen vähennyksestä kustannuksitta. Monessa tapauksessa valtioiden välisellä yhteistyöllä päästäisiin kuitenkin optimaalisempaan tulokseen kokonaishyödyn näkökulmasta.
Kaupattavat päästöluvat ovat keino kustannustehokkaaseen päästöjen vähennykseen. Tarkoitus on vähentää päästöjä siellä, missä se voidaan toteuttaa kustannustehokkaimmin. Kioton sopimus määrittelee raamit päästökaupalle. Päästökaupan oikeuksien alkujako on tärkeä osa toimivaa päästökauppajärjestelmää. Tehtävä on haasteellinen ja monimutkainen, sillä mukana on erilaisista lähtökohdista tulevia valtioita. Prosessin hitaus ja tulkinnanvarainen ohjeistus Euroopan komission osalta ovat myös vaikeuttaneet toteutusta. On tärkeä sitouttaa osapuolet sopimukseen ja saada kehitysmaat mukaan, jotta järjestelmästä kehittyy toimiva.
Avainsanat: ilmastonmuutos, Kioton sopimus, kaupattavat päästöluvat, ympäristötalous