Saaria valtameressä. Diderot'n ja d'Alembertin tiedonkäsitykset
NÄSÄNEN, HANNA (2007)
NÄSÄNEN, HANNA
2007
Informaatiotutkimus - Information Studies
Informaatiotieteiden tiedekunta - Faculty of Information Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-10-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17333
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17333
Tiivistelmä
Työni aiheena ovat suuren ranskalaisen tietosanakirjan Encyclopédien toimittajien Denis Diderot'n ja Jean d'Alembertin tiedonkäsitykset. Tutkimusaineistona on kolme tekstiä: Diderot'n Prospectus (1750), d'Alembertin Discours préliminaire de l'Encyclopédie, (1751) sekä teoksen viidennessä niteessä ilmestynyt Diderot'n hakusana-artikkeli Encyclopédie (1755). Tarkastelin sisällönanalyysin keinoin, miten he näissä teksteissä kuvasivat tiedon luonnetta, tiedon kokonaisuutta ja sen hahmottamista sekä tietosanakirjan tehtävää.
Ensyklopedistien tiedonkäsityksistä löytyi piirteitä sekä aiemmasta renesanssiajattelusta että modernin ajattelun alkuvaiheista. Vanhaa ajattelua edustavat ennen kaikkea ensyklopedistiset haaveet ja tavoitteet. Maailmankaikkeuden hahmottaminen oli mahdotonta ihmiselle, koska tämä näki maailmasta vain suuren meren pinnalle kurkottavia vuorenhuippuja, joiden suhteet jäävät piiloon. Ihmiskunnan on kuitenkin yhdessä pyrittävä keräämään kaikki inhimillinen tieto mieluiten yhteen teokseen. Tieto inspiroisi opiskelijoita ja tutkijoita yhä suurempiin saavutuksiin sekä sallisi tutkijoiden paneutua suoraan tutkimattomiin ongelmiin. Tieto saataisiin näin myös turvaan mahdollisilta mullistuksilta.
Ensyklopedistien tiedonkäsityksissä näkyy maailmankuvan maallistuminen. Tietoa ei saatu jumalalta valmiina, vaan ihminen keräsi itse tietonsa aisteillaan ja järjellään. Tiedon arvo oli sen hyödyllisyydessä ihmiselle. Tietoa tuli kerätä kaikilta aloilta, mukaan lukien käytännön alat.
Encyclopédiessa tiedon luokittelun lähtökohtana ovat ihmisen muisti, järki ja mielikuvitus. Ryhmiin jaetut asiat muodostavat tiedon puun, joka havainnollistaa asioiden keskinäisiä suhteita ja syntyperää. Genealogisen järjestyksen ohella Encyclopédiessa käytetään aakkosellista järjestystä. Vaikka käytettävyyttä helpottava aakkosellinen järjestys kadotti näkyvistä genealogisen järjestyksen, se palautui osittain kunkin artikkelin alussa ilmoitetun tiedonalan ja artikkelien ristikkäisviittauksien kautta.
Ensyklopedistien tiedon järjestämisestä käyttämät vertauskuvat kertovat ajattelun murrosvaiheesta. Renesanssimetaforat tiedon kehä ja tiedon puu eivät riittäneet järjestelmän kuvaamiseen: avuksi otettiin kartta-, kaupunki-, ja konemetaforat, jotka mahdollistivat asioiden suhteiden hahmottamisen verkostomaisena.
Ensyklopedistien ajatukset tiedon ja tieteen kehityksestä olivat aikaansa edellä. He ryhtyivät työhönsä, koska havaitsivat lisääntyvän tiedon määrän aiheuttamat ongelmat, joiden kanssa kamppailemme vieläkin. Encyclopédie on säilynyt kiinnostavana ja ajankohtaisena tutkimuskohteena. Tulevaisuudessa tutkijoita tulevat todennäköisesti askarruttamaan jo kuvattua tuotantoprosessia enemmän teoksen vaikutukset aikalaisten toimintaan ja ajatuksiin. Monet seikat Encyclopédien lukijakunnasta ovat vielä hämärän peitossa.
Asiasanat: Tiedonkäsitys, tietosanakirjat, valistus, Ranska
Ensyklopedistien tiedonkäsityksistä löytyi piirteitä sekä aiemmasta renesanssiajattelusta että modernin ajattelun alkuvaiheista. Vanhaa ajattelua edustavat ennen kaikkea ensyklopedistiset haaveet ja tavoitteet. Maailmankaikkeuden hahmottaminen oli mahdotonta ihmiselle, koska tämä näki maailmasta vain suuren meren pinnalle kurkottavia vuorenhuippuja, joiden suhteet jäävät piiloon. Ihmiskunnan on kuitenkin yhdessä pyrittävä keräämään kaikki inhimillinen tieto mieluiten yhteen teokseen. Tieto inspiroisi opiskelijoita ja tutkijoita yhä suurempiin saavutuksiin sekä sallisi tutkijoiden paneutua suoraan tutkimattomiin ongelmiin. Tieto saataisiin näin myös turvaan mahdollisilta mullistuksilta.
Ensyklopedistien tiedonkäsityksissä näkyy maailmankuvan maallistuminen. Tietoa ei saatu jumalalta valmiina, vaan ihminen keräsi itse tietonsa aisteillaan ja järjellään. Tiedon arvo oli sen hyödyllisyydessä ihmiselle. Tietoa tuli kerätä kaikilta aloilta, mukaan lukien käytännön alat.
Encyclopédiessa tiedon luokittelun lähtökohtana ovat ihmisen muisti, järki ja mielikuvitus. Ryhmiin jaetut asiat muodostavat tiedon puun, joka havainnollistaa asioiden keskinäisiä suhteita ja syntyperää. Genealogisen järjestyksen ohella Encyclopédiessa käytetään aakkosellista järjestystä. Vaikka käytettävyyttä helpottava aakkosellinen järjestys kadotti näkyvistä genealogisen järjestyksen, se palautui osittain kunkin artikkelin alussa ilmoitetun tiedonalan ja artikkelien ristikkäisviittauksien kautta.
Ensyklopedistien tiedon järjestämisestä käyttämät vertauskuvat kertovat ajattelun murrosvaiheesta. Renesanssimetaforat tiedon kehä ja tiedon puu eivät riittäneet järjestelmän kuvaamiseen: avuksi otettiin kartta-, kaupunki-, ja konemetaforat, jotka mahdollistivat asioiden suhteiden hahmottamisen verkostomaisena.
Ensyklopedistien ajatukset tiedon ja tieteen kehityksestä olivat aikaansa edellä. He ryhtyivät työhönsä, koska havaitsivat lisääntyvän tiedon määrän aiheuttamat ongelmat, joiden kanssa kamppailemme vieläkin. Encyclopédie on säilynyt kiinnostavana ja ajankohtaisena tutkimuskohteena. Tulevaisuudessa tutkijoita tulevat todennäköisesti askarruttamaan jo kuvattua tuotantoprosessia enemmän teoksen vaikutukset aikalaisten toimintaan ja ajatuksiin. Monet seikat Encyclopédien lukijakunnasta ovat vielä hämärän peitossa.
Asiasanat: Tiedonkäsitys, tietosanakirjat, valistus, Ranska