Zu den Konnektoren als Kohäsionsmitteln unter besonderer Berücksichtigung der deutschen Konnektoren damit und dabei und ihrer finnischen Äquivalente. Eine kontrastive Korpusanalyse.
SALONEN, TAINA (2007)
SALONEN, TAINA
2007
Saksan kieli ja kulttuuri - German Language and Culture
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-10-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17298
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17298
Tiivistelmä
Tekstilingvistiikka on 1960-luvulla syntynyt kielitieteen ala, joka pyrkii mm. selvittämään, miten teksti syntyy. Tekstin ominaisuuksien määrittelemiseen liittyy olennaisesti toinen tekstilingvistiikan peruskäsite, tekstuaalisuus, jonka ymmäretään koostuvan kaikista niistä ominaisuuksista, jotka tekevät kielellisestä kokonaisuudesta tekstin. Robert de Beaugrande ja Wolfgang Dressler (1981) ovat kehittäneet tunnetun mallin seitsemästä tekstuaalisuuskriteeristä, joista yksi on tekstikoheesio, tekstin pintarakenteen sidoksisuus. Kielellisiä elementtejä, jotka luovat siteitä sanojen, lauseiden tai suurempien tekstikokonaisuuksien välille, kutsutaan koheesiokeinoiksi. Konnektorit ovat yksi näistä koheesiokeinoista.
Työni teoriaosassa esittelen aluksi lyhyesti tekstilingvistiikan historiaa, tutkimuskohteita sekä peruskäsitteitä. Sen jälkeen käsittelen tekstikoheesiota, sekä tärkeimpiä koheesiokeinoja. Luvussa neljä paneudun tarkemmin konnektoreiden syntaktisiin ja semanttisiin ominaisuuksiin. Ensiksi esittelen, kuinka konnektorit on määritelty ja luokiteltu pääasiassa syntaktisesta näkökulmasta teoksessa Handbuch der deutschen Konnektoren (2003). Sen jälkeen käsittelen perinteisten kielioppien näkemystä konnektoreiden niin syntaktisista kuin semanttisistakin ominaisuuksista. Lopuksi tarkastelen vielä de Beaugrandin ja Dresslerin (1981) konnektoriluokitusta esimerkkinä tekstilingvistisestä tavasta kuvata konnektoreita. Luvussa viisi keskityn kuvaamaan saksan konnektoreita damit ja dabei, jotka ovat tutkimuskohteena työni empiirisessä osassa. Konnektorilla damit on kieliopillisessa mielessä kaksi eri funktiota: se voi toimia joko alistuskonjunktiona tai lausettayhdistävänä adverbina. Konnektori dabei sen sijaan voi toimia vain adverbikonnektorina. Sekä damit että dabei voivat luoda erilaisia semanttisia suhteita (kuten finaalisia, konsessiivisia ja komitatiivisia suhteita) lauseiden ja niiden osien välille.
Työni empiirisessä osassa tutkin kaksikielisen elektronisen FinDe-korpuksen avulla, kuinka saksan konnektorit damit ja dabei on kännetty suomen kielelle. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että eri kielten välillä on eroja koheesiokeinojen käytön määrässä. Suomen kielisissä teksteissä näytettäisiin käytettävän vähemmän koheesiokeinoja kuin esimerkiksi englannin- tai saksankielisissä teksteissä. Konnektorit ovat yksi merkittävä keino luoda tekstin sidosteisuutta. Näin ollen on todennäköistä, että jos jossakin kielessä testin sisäisiä suhteita ilmaistaan vähemmän eksplisiittisesti, myös konnektoreiden käyttö on vähäisempää. Tutkimukseni hypoteesi on, että saksan konnektoreita damit ja dabei ei aina käännettä suomeen lainkaan. Tutkimani korpusaineiston perusteella erityisesti komitatiivisia suhteita luova dabei jää usein (yli 60% tapauksista) kokonaan kääntämättä suomeen. Myös konsekutiivinen damit jää noin puolessa tapauksista täysin kääntämättä. Sen sijaan finaalisia sivulauseita aloittava damit käännetään suomeen lähes poikkeuksetta. Tietyt semanttiset suhteet näyttävät siis olevan ymmärrettävissä ilman, että niitä ilmaistaan tekstissä kielellisten keinojen avulla. Kielessä, jossa tekstikoheesion määrä on suhteellisen alhainen, ei siis välttämättä osoiteta tällaisia lauseiden välisiä suhteita konnektoreiden avulla.
Asiasanat: tekstilingvistiikka, tekstikoheesio, koheesiokeinot, konnektorit
Työni teoriaosassa esittelen aluksi lyhyesti tekstilingvistiikan historiaa, tutkimuskohteita sekä peruskäsitteitä. Sen jälkeen käsittelen tekstikoheesiota, sekä tärkeimpiä koheesiokeinoja. Luvussa neljä paneudun tarkemmin konnektoreiden syntaktisiin ja semanttisiin ominaisuuksiin. Ensiksi esittelen, kuinka konnektorit on määritelty ja luokiteltu pääasiassa syntaktisesta näkökulmasta teoksessa Handbuch der deutschen Konnektoren (2003). Sen jälkeen käsittelen perinteisten kielioppien näkemystä konnektoreiden niin syntaktisista kuin semanttisistakin ominaisuuksista. Lopuksi tarkastelen vielä de Beaugrandin ja Dresslerin (1981) konnektoriluokitusta esimerkkinä tekstilingvistisestä tavasta kuvata konnektoreita. Luvussa viisi keskityn kuvaamaan saksan konnektoreita damit ja dabei, jotka ovat tutkimuskohteena työni empiirisessä osassa. Konnektorilla damit on kieliopillisessa mielessä kaksi eri funktiota: se voi toimia joko alistuskonjunktiona tai lausettayhdistävänä adverbina. Konnektori dabei sen sijaan voi toimia vain adverbikonnektorina. Sekä damit että dabei voivat luoda erilaisia semanttisia suhteita (kuten finaalisia, konsessiivisia ja komitatiivisia suhteita) lauseiden ja niiden osien välille.
Työni empiirisessä osassa tutkin kaksikielisen elektronisen FinDe-korpuksen avulla, kuinka saksan konnektorit damit ja dabei on kännetty suomen kielelle. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että eri kielten välillä on eroja koheesiokeinojen käytön määrässä. Suomen kielisissä teksteissä näytettäisiin käytettävän vähemmän koheesiokeinoja kuin esimerkiksi englannin- tai saksankielisissä teksteissä. Konnektorit ovat yksi merkittävä keino luoda tekstin sidosteisuutta. Näin ollen on todennäköistä, että jos jossakin kielessä testin sisäisiä suhteita ilmaistaan vähemmän eksplisiittisesti, myös konnektoreiden käyttö on vähäisempää. Tutkimukseni hypoteesi on, että saksan konnektoreita damit ja dabei ei aina käännettä suomeen lainkaan. Tutkimani korpusaineiston perusteella erityisesti komitatiivisia suhteita luova dabei jää usein (yli 60% tapauksista) kokonaan kääntämättä suomeen. Myös konsekutiivinen damit jää noin puolessa tapauksista täysin kääntämättä. Sen sijaan finaalisia sivulauseita aloittava damit käännetään suomeen lähes poikkeuksetta. Tietyt semanttiset suhteet näyttävät siis olevan ymmärrettävissä ilman, että niitä ilmaistaan tekstissä kielellisten keinojen avulla. Kielessä, jossa tekstikoheesion määrä on suhteellisen alhainen, ei siis välttämättä osoiteta tällaisia lauseiden välisiä suhteita konnektoreiden avulla.
Asiasanat: tekstilingvistiikka, tekstikoheesio, koheesiokeinot, konnektorit