Laittoman maahanmuuton ongelma Euroopan unionin hegemonisessa diskurssissa ja kansalaisaktivistien vastarinnan diskurssissa
HALONEN, RIIKKA (2007)
HALONEN, RIIKKA
2007
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-10-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17268
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17268
Tiivistelmä
Pro gradu -työssäni käsittelen ilmiötä, joka on nimetty laittomaksi maahanmuutoksi. Käsittelen ilmiötä Euroopan unionin komission virallisen asiakirjan ja No One is Illegal –tunnuslauseen alla toimivien kansalaisaktivistien manifestin kautta. Näiden tekstien avulla teen oman tulkintani EU:n hegemonisesta turvapaikka- ja maahanmuuttodiskurssista sekä eurooppalaisten aktivistien yrityksestä haastaa se ja luoda oma vastarinnan diskurssinsa. Tutkin, miten EU ja toisaalta tietyt aktivistit teksteissään muotoilevat ongelman ja sen ratkaisun. Suuntaamalla huomion toimenpiteiden järjellisyyden/järjettömyyden arvioimisen sijaan itse ongelman määrittelyyn voin tarkastella, millaisia seurauksia tietyillä ongelman muotoiluilla on, millaisia ennakko-oletuksia ne kätkevät taakseen, millaisia subjekteja ongelman määrittely tuottaa ja mitä kyseinen muotoilu jättää ulkopuolelleen vaille ”ongelman” statusta.
Analyysissani nojaan Carol Lee Bacchin kehittämään diskurssianalyyttiseen What’s the problem (represented to be)? -lähestymistapaan. Asian esittäminen ongelmana, keskustelu eri ratkaisuvaihtoehdoista ja toimenpiteet ongelman ratkaisemiseksi ovat kaikki ongelman diskursiivista rakentumista. Tutkimuksen kohteena eivät enää ole ”ongelmat” vaan problematisoinnit: miten jostain asiasta on tehty ongelma (”tässä asiassa on jotain vikaa, se on ongelma”).
Analyysistäni käy ilmi, että EU:n hegemonisessa diskurssissa laitonta maahanmuuttoa kuvataan massaliikkeeksi, mutta silti se kehystetään marginaalien ongelmaksi. Maahanmuuton hallinnointi nojaa henkilökohtaisen vastuun ajatukseen. Ongelman aiheuttajana nähdään yksilön yhteiskunnan kannalta väärät valinnat. Samaan aikaan ongelman esityksen taustalla olevat valtasuhteet, jotka vaikuttavat yksilön mahdollisuuksiin toimia, jäävät piiloon. Kun ongelma esitetään tällä tavalla, EU:n mahdollisuudet vaikuttaa muuttoliikkeeseen kestävällä tavalla vähenevät, koska muuttoliikkeen syitä ei analysoida. Huolestuttavaa on, että EU:n harjoittama laittoman maahanmuuton torjunta, joka perustuu deterrenssiin ja oletukseen rationaalisesta yksilöstä ja jossa kriminalisoidaan ihmisiä heidän ”väärien valintojensa” perusteella, luo yhteiskuntaan asenneilmapiiriä, jossa maahanmuuttajiin kohdistuva rasismi muuttuu hyväksyttäväksi. Maahanmuuttajan subjektipositio on EU:n diskurssissa kielteisesti latautunut. Maahanmuuttajan subjektiviteetti, kyky toimia, on olematon. Subjektipositio ei mahdollista dialogia hegemonisen vallan kanssa tai autonomista poliittista toimijuutta yhteiskunnassa. Näin EU toteuttaa ulossulkemisen logiikkaa.
No one is Illegal –tunnuslauseen alla toimivan kansalaisaktivistiryhmän manifesti edustaa työssäni yhtä EU:n hegemonista diskurssia horjuttamaan pyrkivän vastarinnan muotoa. Vaikka näennäisesti aktivistien vaatimukset ovat täysin vastakkaisia EU:n politiikkaan nähden, heidän tekstinsä käsittelee laittomaksi maahanmuutoksi nimettyä ilmiötä samalla perustavalla tavalla pinnallisesti. Myös aktivistit liittävät ongelman yksilön rationaalisiin valintoihin ja niiden tekemisen oikeuteen ja vapauteen. Samalla myös vastarinnan diskurssi ohittaa ja jättää analysoimatta muuttoliikkeeseen vaikuttavat rakenteelliset tekijät. Näin hegemoninen diskurssi ja EU:n politiikka laajemmin jäävät haastamatta. Aktivistien diskurssissa maahanmuuttajan subjektipositio ”uhrina” vaikeuttaa maahanmuuttajan omasta hahmosta lähtevän positioinnin, koska ”uhrius” on niin voimakas positio. Siitä murtautuminen autonomiseen poliittiseen subjektiviteettiin eli kykyyn toimia rajoittuu siihen, miten ”uhri” voi yhteiskunnassa toimia: hakea itselleen oikeutta, mutta ei toimia siten, mikä katsottaisiin ”uhrille” sopimattomaksi.
Asiasanat: laiton maahanmuutto, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka, diskurssianalyysi, problematisoinnit, Euroopan unioni, Open Borders, No one is Illegal, kansalaisaktivismi
Analyysissani nojaan Carol Lee Bacchin kehittämään diskurssianalyyttiseen What’s the problem (represented to be)? -lähestymistapaan. Asian esittäminen ongelmana, keskustelu eri ratkaisuvaihtoehdoista ja toimenpiteet ongelman ratkaisemiseksi ovat kaikki ongelman diskursiivista rakentumista. Tutkimuksen kohteena eivät enää ole ”ongelmat” vaan problematisoinnit: miten jostain asiasta on tehty ongelma (”tässä asiassa on jotain vikaa, se on ongelma”).
Analyysistäni käy ilmi, että EU:n hegemonisessa diskurssissa laitonta maahanmuuttoa kuvataan massaliikkeeksi, mutta silti se kehystetään marginaalien ongelmaksi. Maahanmuuton hallinnointi nojaa henkilökohtaisen vastuun ajatukseen. Ongelman aiheuttajana nähdään yksilön yhteiskunnan kannalta väärät valinnat. Samaan aikaan ongelman esityksen taustalla olevat valtasuhteet, jotka vaikuttavat yksilön mahdollisuuksiin toimia, jäävät piiloon. Kun ongelma esitetään tällä tavalla, EU:n mahdollisuudet vaikuttaa muuttoliikkeeseen kestävällä tavalla vähenevät, koska muuttoliikkeen syitä ei analysoida. Huolestuttavaa on, että EU:n harjoittama laittoman maahanmuuton torjunta, joka perustuu deterrenssiin ja oletukseen rationaalisesta yksilöstä ja jossa kriminalisoidaan ihmisiä heidän ”väärien valintojensa” perusteella, luo yhteiskuntaan asenneilmapiiriä, jossa maahanmuuttajiin kohdistuva rasismi muuttuu hyväksyttäväksi. Maahanmuuttajan subjektipositio on EU:n diskurssissa kielteisesti latautunut. Maahanmuuttajan subjektiviteetti, kyky toimia, on olematon. Subjektipositio ei mahdollista dialogia hegemonisen vallan kanssa tai autonomista poliittista toimijuutta yhteiskunnassa. Näin EU toteuttaa ulossulkemisen logiikkaa.
No one is Illegal –tunnuslauseen alla toimivan kansalaisaktivistiryhmän manifesti edustaa työssäni yhtä EU:n hegemonista diskurssia horjuttamaan pyrkivän vastarinnan muotoa. Vaikka näennäisesti aktivistien vaatimukset ovat täysin vastakkaisia EU:n politiikkaan nähden, heidän tekstinsä käsittelee laittomaksi maahanmuutoksi nimettyä ilmiötä samalla perustavalla tavalla pinnallisesti. Myös aktivistit liittävät ongelman yksilön rationaalisiin valintoihin ja niiden tekemisen oikeuteen ja vapauteen. Samalla myös vastarinnan diskurssi ohittaa ja jättää analysoimatta muuttoliikkeeseen vaikuttavat rakenteelliset tekijät. Näin hegemoninen diskurssi ja EU:n politiikka laajemmin jäävät haastamatta. Aktivistien diskurssissa maahanmuuttajan subjektipositio ”uhrina” vaikeuttaa maahanmuuttajan omasta hahmosta lähtevän positioinnin, koska ”uhrius” on niin voimakas positio. Siitä murtautuminen autonomiseen poliittiseen subjektiviteettiin eli kykyyn toimia rajoittuu siihen, miten ”uhri” voi yhteiskunnassa toimia: hakea itselleen oikeutta, mutta ei toimia siten, mikä katsottaisiin ”uhrille” sopimattomaksi.
Asiasanat: laiton maahanmuutto, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka, diskurssianalyysi, problematisoinnit, Euroopan unioni, Open Borders, No one is Illegal, kansalaisaktivismi