Sitouttaminen johtamisessa
HAMARI, ELINA (2007)
HAMARI, ELINA
2007
Hallintotiede - Administrative Science
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-09-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17240
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17240
Tiivistelmä
Tutkimuksen päätehtävänä on kartoittaa johdon keinoja sitouttaa henkilöstö organisaatioon. Tutkimus on luonteeltaan teoreettinen. Tutkimuksen näkökulmaksi on valittu henkilöstön näkökulma. Tutkimusaihe valittiin sen ajankohtaisuuden ja tutkimusten vähäisyyden vuoksi. Tutkimus tarkastelee sitä teoreettista taustaa, johon sitouttamisen mahdollisuudet nojautuvat, sekä itse sitouttamisen keinoja.
Tutkimuksen teoreettisessa osassa määritellään neljä peruskäsitettä: johtaminen, sitouttamisen keinot, sitoutuminen ja sen aste, sekä vaikutukset. On havaittavissa, että sitouttamisen keinojen pääluokat ovat johdettavissa sitoutumisesta moniulotteisena ilmiönä, joka sisältää kolme ulottuvuutta. Näistä komponenteista jokaisen syntymisen taustalla voidaan katsoa olevan tietyntyyppisiä tekijöitä, jotka perustelevat sitoutumisen keinojen jakamisen taloudellisten, psykologisten ja sosiaalisten keinojen luokkiin.
Teoreettisessa osassa kartoitetaan johtamista, sitouttamisen keinoja ja sitoutumista määrittelevää teoreettista taustaa ja luodaan sitouttamisen keinoille teoreettinen viitekehys. Viitekehyksessä on neljä taustatekijää, joiden voidaan katsoa vaikuttavan sitoutumiseen työntekijän näkökulmasta: sitouttamisen keinojoukon välittyminen johdon käyttäytymisessä motivoivina/dismotivoivina tekijöinä, yksilön käsitykset vaihdon teorian ja psykologisen sopimuksen vastavuoroisuudesta, työntekijän yksilölliset piirteet ja arvostukset, sekä sitoutumisprofiilin ja sitoutuneisuuden asteen kehittymisen yhteys valittuun keinojoukkoon. Teoreettinen viitekehys muodostaa mahdollistavan, mutta myös rajoittavan ja ehtoja asettavan pohjan niille keinoille, joita henkilöstön sitouttamiseen on kulloinkin käytössä.
Tutkimuksen analyyttisessä osassa kuvataan tarkemmin erilaisia sitouttamisen keinoja siten, että taloudelliset, psykologiset ja sosiaaliset keinot muodostavat omat ryhmänsä. Organisaatiositoutumisen eri ulottuvuuksien tarkastelun avulla tuodaan esiin tutkimusaiheen kompleksisuutta. Lopuksi hahmotellaan sitoutumisen hypoteettisia vaikutuksia kuitenkaan painottamatta niiden osuutta merkittävästi tutkimuksen pääkysymyksen asettelun vuoksi.
Tutkimuksen keskeisimpänä tuloksena voidaan havaita, että henkilöstön sitouttamiseen on olemassa taloudellisia, psykologisia ja sosiaalisia keinoja, joiden käyttöä ja sopivuutta rajaa luotu teoreettinen viitekehys. Mahdollisuudet sitouttamiseen ovat kuitenkin vain hypoteettisia ja luovat pohjan tarkemmalle analyysille ja empiirisille jatkotutkimuksille. Myös käsitykset käytettyjen keinojen vaikutuksista ovat ehdollisia siinä mielessä, että kunkin työntekijän omasta arviosta riippuu se, kuinka vaikuttaviksi keinot käsitetään. Tutkimuksessa painottuu sitoutumisen vahva yksilöllinen luonne ja sitoutumisen kompleksisuus yksilöiden muodostamien käsitysten pohjalta.
Avainsanat: sitoutuminen, organisaatiositoutuminen, sitouttamisen
mahdollisuudet, sitoutumisprofiili
Tutkimuksen teoreettisessa osassa määritellään neljä peruskäsitettä: johtaminen, sitouttamisen keinot, sitoutuminen ja sen aste, sekä vaikutukset. On havaittavissa, että sitouttamisen keinojen pääluokat ovat johdettavissa sitoutumisesta moniulotteisena ilmiönä, joka sisältää kolme ulottuvuutta. Näistä komponenteista jokaisen syntymisen taustalla voidaan katsoa olevan tietyntyyppisiä tekijöitä, jotka perustelevat sitoutumisen keinojen jakamisen taloudellisten, psykologisten ja sosiaalisten keinojen luokkiin.
Teoreettisessa osassa kartoitetaan johtamista, sitouttamisen keinoja ja sitoutumista määrittelevää teoreettista taustaa ja luodaan sitouttamisen keinoille teoreettinen viitekehys. Viitekehyksessä on neljä taustatekijää, joiden voidaan katsoa vaikuttavan sitoutumiseen työntekijän näkökulmasta: sitouttamisen keinojoukon välittyminen johdon käyttäytymisessä motivoivina/dismotivoivina tekijöinä, yksilön käsitykset vaihdon teorian ja psykologisen sopimuksen vastavuoroisuudesta, työntekijän yksilölliset piirteet ja arvostukset, sekä sitoutumisprofiilin ja sitoutuneisuuden asteen kehittymisen yhteys valittuun keinojoukkoon. Teoreettinen viitekehys muodostaa mahdollistavan, mutta myös rajoittavan ja ehtoja asettavan pohjan niille keinoille, joita henkilöstön sitouttamiseen on kulloinkin käytössä.
Tutkimuksen analyyttisessä osassa kuvataan tarkemmin erilaisia sitouttamisen keinoja siten, että taloudelliset, psykologiset ja sosiaaliset keinot muodostavat omat ryhmänsä. Organisaatiositoutumisen eri ulottuvuuksien tarkastelun avulla tuodaan esiin tutkimusaiheen kompleksisuutta. Lopuksi hahmotellaan sitoutumisen hypoteettisia vaikutuksia kuitenkaan painottamatta niiden osuutta merkittävästi tutkimuksen pääkysymyksen asettelun vuoksi.
Tutkimuksen keskeisimpänä tuloksena voidaan havaita, että henkilöstön sitouttamiseen on olemassa taloudellisia, psykologisia ja sosiaalisia keinoja, joiden käyttöä ja sopivuutta rajaa luotu teoreettinen viitekehys. Mahdollisuudet sitouttamiseen ovat kuitenkin vain hypoteettisia ja luovat pohjan tarkemmalle analyysille ja empiirisille jatkotutkimuksille. Myös käsitykset käytettyjen keinojen vaikutuksista ovat ehdollisia siinä mielessä, että kunkin työntekijän omasta arviosta riippuu se, kuinka vaikuttaviksi keinot käsitetään. Tutkimuksessa painottuu sitoutumisen vahva yksilöllinen luonne ja sitoutumisen kompleksisuus yksilöiden muodostamien käsitysten pohjalta.
Avainsanat: sitoutuminen, organisaatiositoutuminen, sitouttamisen
mahdollisuudet, sitoutumisprofiili