Pieni presidenttipeli : Televisio-ohjelman analysointia yleisöntutkimuksen menetelmin
LAAKSO, MILLA-MAARIA (2007)
LAAKSO, MILLA-MAARIA
2007
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-09-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17216
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17216
Tiivistelmä
Tutkimuksessa eritellään yleisöntutkimuksen avulla Pieni presidenttipeli -televisio-ohjelmaa. Koko perheen leikkimielinen ohjelma esitettiin YLE TV2:lla 8.1.2006. Ohjelmassa kisasivat vuoden 2006 presidentinvaalien kaikki kahdeksan ehdokasta ja kahdeksan lasta ehdokkaiden ”erityisavustajina”. Olin itse mukana tekemässä ohjelmaa.
Poliittista journalismia on Suomessa tutkittu melko paljon, mutta koskaan aikaisemmin poliittisessa televisio-ohjelmassa ei ole nähty lapsia. Lisäksi Pieni presidenttipeli oli näiden vaalien aikana vaalipaneeleita lukuun ottamatta ainoa sellainen televisio-ohjelma, jossa kaikki ehdokkaat esiintyivät samanaikaisesti.
Työn teoreettinen viitekehys rakentuu poliittisen journalismin ympärille. Tutkimuksen empiirisen osan olen tehnyt viiden ryhmäkeskustelun perusteella siten, että olen tematisoinut kes-kustelut ja analysoinut ohjelmaa keskustelujen pohjalta.
Ryhmäkeskusteluista tehtyjen tulkintojen perusteella käsittelen ensiksi sitä, millä tavoin yleisö kokee ohjelman ja lasten mukanaolon. Toiseksi erittelen presidenttiehdokkailta vaadittavia ominaisuuksia ja kolmanneksi liitän ohjelman osaksi yhteiskunnallista keskustelua pohtimalla muun muassa puolueiden merkitystä ehdokkaiden käyttäytymisessä ja ohjelman luennassa.
Pieni presidenttipeli koettiin tervetulleeksi vaihtoehdoksi tavanomaisille television vaalipanee-leille. Ehdokkaista ohjelma toi esiin sellaisia puolia, jotka eivät ”tylsissä paneelikeskusteluissa” yleensä tule esille. Ohjelman välittämä ”hyväntahtoinen” poliittinen journalismi sai kiitos-ta samaan aikaan kun kritisoitiin sitä, että suomalainen poliittinen journalismi näyttää olevan menossa entistä enemmän kohti ”loanheittosuuntaa”. Lasten merkitys ohjelmassa vastasi nimenomaan hyväntahtoisen poliittisen journalismin kaipuuseen.
Presidenttiehdokkaiden esiintymistä tarkasteltiin autenttisuuden vaatimuksen näkökulmasta: pyrittiin näkemään ehdokkaiden imagojen taakse. Persoonan näkeminen tuntuu nousevan katsojille entistä tärkeämmäksi elementiksi samanaikaisesti kun poliittisten kannanottojen merkitys väistyy.
Yleisöntutkimus antoi perusteita myös katsojien medialukutaidon pohtimiseen. Keskustelijat pohjasivat tulkintojaan hyvin vahvasti median tarjoamiin kehyksiin ja valmiisiin tulkintamalleihin. Tältä pohjalta pohdin myös televisionkatsojan ”itsevaltiutta” ja katsojan näennäistä aktiivisuutta.
Poliittista journalismia on Suomessa tutkittu melko paljon, mutta koskaan aikaisemmin poliittisessa televisio-ohjelmassa ei ole nähty lapsia. Lisäksi Pieni presidenttipeli oli näiden vaalien aikana vaalipaneeleita lukuun ottamatta ainoa sellainen televisio-ohjelma, jossa kaikki ehdokkaat esiintyivät samanaikaisesti.
Työn teoreettinen viitekehys rakentuu poliittisen journalismin ympärille. Tutkimuksen empiirisen osan olen tehnyt viiden ryhmäkeskustelun perusteella siten, että olen tematisoinut kes-kustelut ja analysoinut ohjelmaa keskustelujen pohjalta.
Ryhmäkeskusteluista tehtyjen tulkintojen perusteella käsittelen ensiksi sitä, millä tavoin yleisö kokee ohjelman ja lasten mukanaolon. Toiseksi erittelen presidenttiehdokkailta vaadittavia ominaisuuksia ja kolmanneksi liitän ohjelman osaksi yhteiskunnallista keskustelua pohtimalla muun muassa puolueiden merkitystä ehdokkaiden käyttäytymisessä ja ohjelman luennassa.
Pieni presidenttipeli koettiin tervetulleeksi vaihtoehdoksi tavanomaisille television vaalipanee-leille. Ehdokkaista ohjelma toi esiin sellaisia puolia, jotka eivät ”tylsissä paneelikeskusteluissa” yleensä tule esille. Ohjelman välittämä ”hyväntahtoinen” poliittinen journalismi sai kiitos-ta samaan aikaan kun kritisoitiin sitä, että suomalainen poliittinen journalismi näyttää olevan menossa entistä enemmän kohti ”loanheittosuuntaa”. Lasten merkitys ohjelmassa vastasi nimenomaan hyväntahtoisen poliittisen journalismin kaipuuseen.
Presidenttiehdokkaiden esiintymistä tarkasteltiin autenttisuuden vaatimuksen näkökulmasta: pyrittiin näkemään ehdokkaiden imagojen taakse. Persoonan näkeminen tuntuu nousevan katsojille entistä tärkeämmäksi elementiksi samanaikaisesti kun poliittisten kannanottojen merkitys väistyy.
Yleisöntutkimus antoi perusteita myös katsojien medialukutaidon pohtimiseen. Keskustelijat pohjasivat tulkintojaan hyvin vahvasti median tarjoamiin kehyksiin ja valmiisiin tulkintamalleihin. Tältä pohjalta pohdin myös televisionkatsojan ”itsevaltiutta” ja katsojan näennäistä aktiivisuutta.