Kahvinkeittäjiä, sihteereitä vai puheenjohtajia? : Naisten osallistuminen kahdessa Kutomateollisuustyöväen liiton ammattiosastossa 1930-luvulla
KORHONEN, KATJA (2007)
KORHONEN, KATJA
2007
Historia - History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-08-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17214
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17214
Tiivistelmä
Naisten on todettu olleen 1930-luvulla SAK:ssa näkymätön neljännes, joka ei saanut osuuttaan vastaavaa edustusta päättävissä elimissä. Myös liittotason päätöksenteossa naiset jäivät tavallisesti syrjään. Keskusjärjestö- ja liittotasoa koskevan tutkimuksen perusteella naiset onkin leimattu passiivisiksi rivijäseniksi koko suomalaisessa ay-liikkeessä 1930-luvulla. Aiemmassa tutkimuksessa ei ole juurikaan huomioitu naisten osallistumista järjestötasolla eli ammattiosastoissa. Pro gradu -tutkielman yhtenä tarkoituksena onkin selvittää, pitävätkö nämä keskusjärjestö- ja liittotasoa koskevan tutkimuksen perusteella tehdyt yleistykset paikkaansa myös järjestötasolla ja mahdollisuuksien mukaan kyseenalaistaa niitä.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan ja vertaillaan naisten osallistumista kahdessa Kutomateollisuustyöväen ammattiosastossa: Tampereen Villateollisuustyöväen ammattiosastossa nro 4 (Tampereen osasto) ja Helsingin osastossa no 35 (Helsingin osasto). Naisten osallistumista tarkastellaan selvittämällä heidän osuuttaan osastojen jäsenistöstä ja johtokunnista, naisten luottamustehtävien hoitamista ja sitä, miten naiset toimivat osastoissa. Osastojen keskinäisen vertailun lisäksi naisten osallistumista päätöksentekoon verrataan myös SAK:laisen ay-liikkeen muihin toimintatasoihin ja Ruotsin työntekijäkeskusjärjestöön LO:hon. Pro gradun lähestymistapa on naishistoriallinen ja naisten näkyväksi tekeminen ay-liikkeessä onkin keskeinen tavoite tässä tutkimuksessa. Naisten yleisen osallistumisen lisäksi tutkielmassa tarkastellaan lähemmin kahden naisen, Laura Härmän ja Saima Kankareen, osallistumista ay-liikkeen toimintaan sekä sen merkitystä heidän elämässään.
Pääasiallisena lähdeaineistona tutkimuksessa olen käyttänyt Kansan Arkistossa säilytettäviä Tampereen osaston ja Helsingin osaston arkistoja, joiden avulla olen pyrkinyt vastaamaan tutkimuskysymyksiin. Arkistoaineistosta keskeisintä materiaalia työn kannalta ovat olleet johtokuntien, osastojen kokousten ja valistuskokousten pöytäkirjat sekä erilaisten toimikuntien ja kerhojen toiminnasta syntynyt materiaali. Arkistoaineiston lisäksi olen käyttänyt lähteenä myös lehtiä ja muistitietoaineistoja, joiden avulla olen pyrkinyt hahmottamaan naisten kokemuksia ammattiyhdistystoiminnasta. Lehdistä tutkimuksessa olen käyttänyt Kansan Lehteä ja Palkkatyöläistä, jotka olen käynyt läpi 1930-luvulta. Tutkielmassa käytetty muistitietoaineisto koostuu Työväen Arkiston ja Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkiston keräämistä muistitietoaineistoista.
Helsingin ja Tampereen osastot olivat jäsenistöltään molemmat selkeästi naisenemmistöisiä, mutta johtokunnassa naisten edustus osastoissa erosi toisistaan. Helsingin osastossa naiset saivat täysin osuuttaan vastaavan edustuksen, kun taas Tampereen osastossa naisten osuus johtokunnan jäsenistä oli parhaimmillaankin hieman yli puolet, vaikka jäsenistä naisia oli ¾. Myös luottamustehtävien jakaantumisessa osastot erosivat toisistaan. Helsingin osaston puheenjohtajana oli aina nainen, mutta Tampereen osastossa naista ei valittu koskaan osaston puheenjohtajaksi. Johtokunnan luottamustehtävistä naisia valittiin Tampereen osastossa sihteereiksi ja taloudenhoitajiksi. Helsingin osastoa voidaankin pitää poikkeuksellisena SAK:laisessa ay-liikkeessä, kun taas Tampereen osastoa voi-daan pitää esimerkkinä ammattiosastosta, joka jäsenistön naisenemmistöisyydestä huolimatta oli miesten johdossa. SAK:laisessa ay-liikkeessä onkin vallinnut selkeä sukupuolten välinen työnjako, jossa naiset on teollisuuden tavoin nähty miesten avustajina.
Naisten alhaista edustusta keskusjärjestö- ja liittotason päätöksenteossa on selitty sillä, ettei naisilla ollut järjestötyössä tarvittavia valmiuksia. Tutkielmassa selvisi kuitenkin, ettei tämä selitys ole riittävä. Naiset osallistuivat ay-liikkeen järjestämään opintotoimintaan, jossa opetettiin järjestötyössä tarvittavia valmiuksia ja järjestivät myös itse opetusta näissä taidoissa. Selitystä naisten alhaiseen edustukseen päätöksenteossa voidaan myös pitää harhaanjohtavana, sillä se olettaa, että kaikilla ay-liikkeen miesjäsenillä olisi ollut järjestötyöhön tarvittavat valmiudet.
Johtokuntien toiminta kosketti kuitenkin vain kourallista jäseniä, sillä niihin osallistuivat Helsingin ja Tampereen osastoissa lähes samat naiset ja miehet vuodesta toiseen. Päätöksentekoon osallistuvien naisjäsenten määrää osastoissa kasvatti kuitenkin se, että naiset osallistuivat aktiivisesti erilaisiin virkistystoimintaa järjestäviin toimikuntiin, kuten huvi- ja kerhotoimikuntiin. Päätöksenteon lisäksi naiset osallistuivat toimikunnissa aktiivisesti myös käytännön toimintaan, ja naisten panos oli mer-kittävä esimerkiksi iltamien ja juhlien järjestämisessä. Naisten osallistumista tarkasteltaessa näkö-kulmaa onkin laajennettava päätöksenteon ja perinteisen järjestötoiminnan ulkopuolelle, jotta siitä saadaan kattava kuva.
Ammattiyhdistysliikkeeseen aktiivisesti osallistuneilla naisilla ay-liikkeestä tuli tavallisesti keskeinen osa elämää, minkä vaikutus näkyi kaikessa heidän toiminnassaan. Ay-liike oli heille keino korjata epäkohtia, mutta sen sosiaalinen merkitys oli myös huomattava. Näille naisille ay-liike olikin lähinnä elämäntapa, johon käytettyä aikaa ja vaivaa ei laskettu. Enemmistö naisjäsenistä, samoin kuin miesjäsenistäkin, osallistui toimintaan kuitenkin satunnaisesti. Näillekään naisille ay-liike ei jäänyt merkityksettömäksi, vaan tarjosi sekä turvaa että virkistystä. Enemmistölle naisjäsenistä ay-liikettä voidaankin pitää lähinnä harrastuksena.
Pro gradu -tutkielmassani olen halunnut kyseenalaistaa naisten osallistumiseen liittyviä käsityksiä ja tehdä naisten osallistumisen ay-liikkeessä näkyväksi. Työn aikana selvisikin, että naiset ovat osallistuneet toimintaan aktiivisesti järjestötasolla. Naiset saattoivat jäädä osastoissaan rivijäsenen asemaan, mutta tämä ei tarkoittanut passiivisuutta. Naisten osallistuminen oli Helsingin ja Tampereen osastoissa elintärkeää toiminnan kannalta ja esimerkiksi virkistystoiminta olisi ilman naisten panosta ollut lähes olematonta. Virkistystoiminnan lisäksi naiset osallistuivat aktiivisesti edunvalvontaan, kuten palkkaliikkeisiin, mikä on tavallisesti nähty miesten toiminta-alueeksi. Naisten osallistuminen ei tuekaan käsitystä, jonka mukaan naiset eivät olleet kiinnostuneita edunvalvonnasta. Naisten ay-toimintaan liittyvät käsitykset tulisikin kyseenalaistaa ennen kuin naiset leimataan ay-liikkeen ongelmaryhmäksi.
Asiasanat: Ammattiyhdistysliike, Järjestötoiminta, Naisen asema, Tekstiiliteollisuus
Tässä tutkielmassa tarkastellaan ja vertaillaan naisten osallistumista kahdessa Kutomateollisuustyöväen ammattiosastossa: Tampereen Villateollisuustyöväen ammattiosastossa nro 4 (Tampereen osasto) ja Helsingin osastossa no 35 (Helsingin osasto). Naisten osallistumista tarkastellaan selvittämällä heidän osuuttaan osastojen jäsenistöstä ja johtokunnista, naisten luottamustehtävien hoitamista ja sitä, miten naiset toimivat osastoissa. Osastojen keskinäisen vertailun lisäksi naisten osallistumista päätöksentekoon verrataan myös SAK:laisen ay-liikkeen muihin toimintatasoihin ja Ruotsin työntekijäkeskusjärjestöön LO:hon. Pro gradun lähestymistapa on naishistoriallinen ja naisten näkyväksi tekeminen ay-liikkeessä onkin keskeinen tavoite tässä tutkimuksessa. Naisten yleisen osallistumisen lisäksi tutkielmassa tarkastellaan lähemmin kahden naisen, Laura Härmän ja Saima Kankareen, osallistumista ay-liikkeen toimintaan sekä sen merkitystä heidän elämässään.
Pääasiallisena lähdeaineistona tutkimuksessa olen käyttänyt Kansan Arkistossa säilytettäviä Tampereen osaston ja Helsingin osaston arkistoja, joiden avulla olen pyrkinyt vastaamaan tutkimuskysymyksiin. Arkistoaineistosta keskeisintä materiaalia työn kannalta ovat olleet johtokuntien, osastojen kokousten ja valistuskokousten pöytäkirjat sekä erilaisten toimikuntien ja kerhojen toiminnasta syntynyt materiaali. Arkistoaineiston lisäksi olen käyttänyt lähteenä myös lehtiä ja muistitietoaineistoja, joiden avulla olen pyrkinyt hahmottamaan naisten kokemuksia ammattiyhdistystoiminnasta. Lehdistä tutkimuksessa olen käyttänyt Kansan Lehteä ja Palkkatyöläistä, jotka olen käynyt läpi 1930-luvulta. Tutkielmassa käytetty muistitietoaineisto koostuu Työväen Arkiston ja Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkiston keräämistä muistitietoaineistoista.
Helsingin ja Tampereen osastot olivat jäsenistöltään molemmat selkeästi naisenemmistöisiä, mutta johtokunnassa naisten edustus osastoissa erosi toisistaan. Helsingin osastossa naiset saivat täysin osuuttaan vastaavan edustuksen, kun taas Tampereen osastossa naisten osuus johtokunnan jäsenistä oli parhaimmillaankin hieman yli puolet, vaikka jäsenistä naisia oli ¾. Myös luottamustehtävien jakaantumisessa osastot erosivat toisistaan. Helsingin osaston puheenjohtajana oli aina nainen, mutta Tampereen osastossa naista ei valittu koskaan osaston puheenjohtajaksi. Johtokunnan luottamustehtävistä naisia valittiin Tampereen osastossa sihteereiksi ja taloudenhoitajiksi. Helsingin osastoa voidaankin pitää poikkeuksellisena SAK:laisessa ay-liikkeessä, kun taas Tampereen osastoa voi-daan pitää esimerkkinä ammattiosastosta, joka jäsenistön naisenemmistöisyydestä huolimatta oli miesten johdossa. SAK:laisessa ay-liikkeessä onkin vallinnut selkeä sukupuolten välinen työnjako, jossa naiset on teollisuuden tavoin nähty miesten avustajina.
Naisten alhaista edustusta keskusjärjestö- ja liittotason päätöksenteossa on selitty sillä, ettei naisilla ollut järjestötyössä tarvittavia valmiuksia. Tutkielmassa selvisi kuitenkin, ettei tämä selitys ole riittävä. Naiset osallistuivat ay-liikkeen järjestämään opintotoimintaan, jossa opetettiin järjestötyössä tarvittavia valmiuksia ja järjestivät myös itse opetusta näissä taidoissa. Selitystä naisten alhaiseen edustukseen päätöksenteossa voidaan myös pitää harhaanjohtavana, sillä se olettaa, että kaikilla ay-liikkeen miesjäsenillä olisi ollut järjestötyöhön tarvittavat valmiudet.
Johtokuntien toiminta kosketti kuitenkin vain kourallista jäseniä, sillä niihin osallistuivat Helsingin ja Tampereen osastoissa lähes samat naiset ja miehet vuodesta toiseen. Päätöksentekoon osallistuvien naisjäsenten määrää osastoissa kasvatti kuitenkin se, että naiset osallistuivat aktiivisesti erilaisiin virkistystoimintaa järjestäviin toimikuntiin, kuten huvi- ja kerhotoimikuntiin. Päätöksenteon lisäksi naiset osallistuivat toimikunnissa aktiivisesti myös käytännön toimintaan, ja naisten panos oli mer-kittävä esimerkiksi iltamien ja juhlien järjestämisessä. Naisten osallistumista tarkasteltaessa näkö-kulmaa onkin laajennettava päätöksenteon ja perinteisen järjestötoiminnan ulkopuolelle, jotta siitä saadaan kattava kuva.
Ammattiyhdistysliikkeeseen aktiivisesti osallistuneilla naisilla ay-liikkeestä tuli tavallisesti keskeinen osa elämää, minkä vaikutus näkyi kaikessa heidän toiminnassaan. Ay-liike oli heille keino korjata epäkohtia, mutta sen sosiaalinen merkitys oli myös huomattava. Näille naisille ay-liike olikin lähinnä elämäntapa, johon käytettyä aikaa ja vaivaa ei laskettu. Enemmistö naisjäsenistä, samoin kuin miesjäsenistäkin, osallistui toimintaan kuitenkin satunnaisesti. Näillekään naisille ay-liike ei jäänyt merkityksettömäksi, vaan tarjosi sekä turvaa että virkistystä. Enemmistölle naisjäsenistä ay-liikettä voidaankin pitää lähinnä harrastuksena.
Pro gradu -tutkielmassani olen halunnut kyseenalaistaa naisten osallistumiseen liittyviä käsityksiä ja tehdä naisten osallistumisen ay-liikkeessä näkyväksi. Työn aikana selvisikin, että naiset ovat osallistuneet toimintaan aktiivisesti järjestötasolla. Naiset saattoivat jäädä osastoissaan rivijäsenen asemaan, mutta tämä ei tarkoittanut passiivisuutta. Naisten osallistuminen oli Helsingin ja Tampereen osastoissa elintärkeää toiminnan kannalta ja esimerkiksi virkistystoiminta olisi ilman naisten panosta ollut lähes olematonta. Virkistystoiminnan lisäksi naiset osallistuivat aktiivisesti edunvalvontaan, kuten palkkaliikkeisiin, mikä on tavallisesti nähty miesten toiminta-alueeksi. Naisten osallistuminen ei tuekaan käsitystä, jonka mukaan naiset eivät olleet kiinnostuneita edunvalvonnasta. Naisten ay-toimintaan liittyvät käsitykset tulisikin kyseenalaistaa ennen kuin naiset leimataan ay-liikkeen ongelmaryhmäksi.
Asiasanat: Ammattiyhdistysliike, Järjestötoiminta, Naisen asema, Tekstiiliteollisuus