Opettajuus, työkyky, motivaatio
LEHTINEN, JUSSA (2007)
LEHTINEN, JUSSA
2007
Opettajan pedagogiset opinnot - Subject Teacher's Pedagogical Studies
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-07-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17153
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17153
Tiivistelmä
Opettajan ammattilla on useita ominaispiirteitä, jotka löytyvät vain harvoista muista ammateista. Opettajien kelpoisuus ja koulutus ovat tarkasti lain säätelemiä, opettajalla on paljon päätösvaltaa ja vastuuta omasta työstään eikä hän pyri toiminnallaan tuottamaan taloudellista voittoa, vaan edistämään yleistä hyvää. Kuitenkin myös opettajat ovat joutuneet tilanteeseen, jossa markkinavoimat ja nopeasti muuttuva yhteiskunta tuovat omat haasteensa työssä jaksamiselle ja siinä viihtymiselle. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten opettajat pyrkivät vastaamaan ammattinsa erityispiirteiden sekä ympäröivän yhteiskunnan asettamiin haasteisiin: jaksamaan työssään ja pysymään siitä innostuneina. Aineisto kerättiin haastattelemalla viittä peruskoulun naisopettajaa, joista kaksi oli työtään vasta aloittelevia ja kolme työssä yli 20 vuotta toimineita.
Tutkimukseksessa työssä jaksamisen kannalta tärkeimmiksi tekijöiksi koettiin fyysinen ja henkinen terveys, työtoverit ja johto, vanhemmat, sekä ammatillisen osaaminen ylläpito ja kehittäminen. Näistä työnkuvaan liittyvä sosiaalinen ympäristö herätti eniten ajatuksia. Nuoret opettajat kokivat työkyvyn enemmän itsestään selvänä seurauksena muun elämänlaadun ylläpitämisestä, kun taas kokeneemmat opettajat erottivat työkyvyn selkeästi muusta elämästä. He kokivat työkyvyn ylläpitämisen tarpeen todelliseksi ja kertoivat toimivansa aktiivisesti niin tehdäkseen. Tällaisina keinoina mainittiin erityisesti lisäkoulutus ja kuntoutus, mutta myös henkilökohtaiset toimet oman fyysisen ja henkisen toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Samaan liittyi myös omien rajojen tunteminen: työkykyä on pidettävä yllä myös siten, että ei tee enempää töitä kuin mihin omat rahkeet riittävät.
Työssä viihtymisen tärkeimpänä edellytyksenä olivat oppilaat. Heidän oppimisensa näkeminen motivoi opettajia monella tasolla: sen koettiin vahvistavan omaa ammatillista itsetuntoa, tartuttavan lasten innostusta itseen ja yksinkertaisesti tuovan kollektiivisia onnistumisen elämyksiä, jollaisia jotkut opettajista arvelivat esiintyvän vain tässä ammatissa. Muina tärkeinä seikkoina pidettiin ennen kaikkea johdon, mutta myös vanhempien ja kollegoiden, arvostusta ja luottamusta, sekä työn monipuolista ja itsenäistä luonnetta.
Opettajan työ on mitä ilmeisimmin ennen kaikkea sosiaalinen ammatti, jossa niin työssä jaksaminen, kuin siinä viihtyminenkin ovat vahvasti toisista ihmisistä kiinni. Jos työtovereiden, johdon, vanhempien tai oppilaiden tuki puuttuu, pelkästään ammattitaito ja hyvä terveys eivät riitä kovin pitkälle. Toisaalta ympäristön tarjoama tuki vaikuttaa ratkaisevalta etenkin siinä vaiheessa, kun oma
ammattitaito ei kokemattomuuden takia välttämättä riitä. Tämän tutkimuksen puitteissa näyttäisi siltä, että nuoret opettajat tarvitsevat ympäristön tukea ennen kaikkea oman jaksamisensa ylläpitämiseen, kun taas kokeneet opettajat tarvitsevat sitä oman innostuneisuutensa säilyttämiseen. Samalla kun puhutaan muiden ihmisten merkityksestä, on syytä muistaa, että työkyky ja motivaatio ovat lähtökohtaisesti kunkin itsensä vastuulla olevia asioita. Vaikka muut ihmiset voivat olla avuksi, jokaisen tulee itse pitää huolta itsestään. Myös tässä tutkimuksessa opettajat korostivat, että heillä itsellään on parhaat keinot ja suurin velvollisuus pitää yllä omaa jaksamistaan ja innostuneisuuttaan. Työn itsenäisyys ja hallinnantunne siihen nähden osoittautuivat myös tärkeiksi voimavaroiksi itsessään.
Asiasanat: opettajuus, motivaatio, työkyky, työmotivaatio, työtyytyväisyys
Tutkimukseksessa työssä jaksamisen kannalta tärkeimmiksi tekijöiksi koettiin fyysinen ja henkinen terveys, työtoverit ja johto, vanhemmat, sekä ammatillisen osaaminen ylläpito ja kehittäminen. Näistä työnkuvaan liittyvä sosiaalinen ympäristö herätti eniten ajatuksia. Nuoret opettajat kokivat työkyvyn enemmän itsestään selvänä seurauksena muun elämänlaadun ylläpitämisestä, kun taas kokeneemmat opettajat erottivat työkyvyn selkeästi muusta elämästä. He kokivat työkyvyn ylläpitämisen tarpeen todelliseksi ja kertoivat toimivansa aktiivisesti niin tehdäkseen. Tällaisina keinoina mainittiin erityisesti lisäkoulutus ja kuntoutus, mutta myös henkilökohtaiset toimet oman fyysisen ja henkisen toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Samaan liittyi myös omien rajojen tunteminen: työkykyä on pidettävä yllä myös siten, että ei tee enempää töitä kuin mihin omat rahkeet riittävät.
Työssä viihtymisen tärkeimpänä edellytyksenä olivat oppilaat. Heidän oppimisensa näkeminen motivoi opettajia monella tasolla: sen koettiin vahvistavan omaa ammatillista itsetuntoa, tartuttavan lasten innostusta itseen ja yksinkertaisesti tuovan kollektiivisia onnistumisen elämyksiä, jollaisia jotkut opettajista arvelivat esiintyvän vain tässä ammatissa. Muina tärkeinä seikkoina pidettiin ennen kaikkea johdon, mutta myös vanhempien ja kollegoiden, arvostusta ja luottamusta, sekä työn monipuolista ja itsenäistä luonnetta.
Opettajan työ on mitä ilmeisimmin ennen kaikkea sosiaalinen ammatti, jossa niin työssä jaksaminen, kuin siinä viihtyminenkin ovat vahvasti toisista ihmisistä kiinni. Jos työtovereiden, johdon, vanhempien tai oppilaiden tuki puuttuu, pelkästään ammattitaito ja hyvä terveys eivät riitä kovin pitkälle. Toisaalta ympäristön tarjoama tuki vaikuttaa ratkaisevalta etenkin siinä vaiheessa, kun oma
ammattitaito ei kokemattomuuden takia välttämättä riitä. Tämän tutkimuksen puitteissa näyttäisi siltä, että nuoret opettajat tarvitsevat ympäristön tukea ennen kaikkea oman jaksamisensa ylläpitämiseen, kun taas kokeneet opettajat tarvitsevat sitä oman innostuneisuutensa säilyttämiseen. Samalla kun puhutaan muiden ihmisten merkityksestä, on syytä muistaa, että työkyky ja motivaatio ovat lähtökohtaisesti kunkin itsensä vastuulla olevia asioita. Vaikka muut ihmiset voivat olla avuksi, jokaisen tulee itse pitää huolta itsestään. Myös tässä tutkimuksessa opettajat korostivat, että heillä itsellään on parhaat keinot ja suurin velvollisuus pitää yllä omaa jaksamistaan ja innostuneisuuttaan. Työn itsenäisyys ja hallinnantunne siihen nähden osoittautuivat myös tärkeiksi voimavaroiksi itsessään.
Asiasanat: opettajuus, motivaatio, työkyky, työmotivaatio, työtyytyväisyys