SUOMALAISTEN PÖRSSIYRITYSTEN IRTISANOMISET Irtisanomisten vaikutus yritysten kannattavuuteen
RANTONEN, PÄIVI (2007)
RANTONEN, PÄIVI
2007
Yrityksen taloustiede, laskentatoimi - Accounting and Finance
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-05-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16814
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16814
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia suomalaisten pörssiyhtiöiden irtisanomisia vuosilta 2002-2004 sekä irtisanomisten sekä yritysten kannattavuuden välistä suhdetta vuosilta 2000-2004. Toisena tavoitteena oli tarkastella irtisanomisten vaikutusta erityyppisiin yrityksen kannattavuutta mittaaviin tunnuslukuihin. Nämä tunnusluvut ovat tilikauden voittoprosentti, koko pääoman tuottoprosentti, oman pääoman tuottoprosentti, pääoman kiertonopeus sekä oman pääoman markkina-arvon sekä tasearvon välinen suhde. Tutkielma perustuu soveltuvin osin De Meusen, Vanderheidenin sekä Bergmannin vuonna 1994 julkaisemaan tutkimukseen ”Announced Layoffs: Their Effect on Corporate Financial Performance” sekä De Meusen, Vanderheidenin, Bergmannin sekä Roraffin julkaisemaan tutkimukseen vuodelta 2004 ”New Evidence Regarding Organizational Downsizing and a Firm’s Financial Performance: A Long-term Analysis”.
Tutkielman hypoteesit noudattelevat De Meusen ym. tutkimuksia vuosilta 1994 sekä 2004. Ensimmäisen hypoteesin mukaan henkilöstöään irtisanovien yritysten kannattavuus eroaa huomattavasti sellaisten yritysten kannattavuudesta, jotka eivät irtisanoneet henkilöstöään tarkasteluajanjaksona. Toisen hypoteesin mukaan alle kolme prosenttia irtisanovien yritysten kannattavuus on alhaisempi, kuin sellaisten yritysten, jotka ovat irtisanoneet henkilöstöään vähemmän kuin kolme prosenttia. Kolmannen hypoteesin mukaan niiden yritysten kannattavuus, jotka irtisanovat henkilöstöään usein, on parempi kuin yritysten, jotka irtisanovat henkilöstöään harvemmin.
Tutkimuksen perusteella henkilöstöään irtisanovien yritysten kannattavuus ei ollut parempi kuin niiden yritysten, jotka eivät irtisanoneet henkilöstöään tarkasteluajanjaksolla. Näin ollen tutkimus ei tue ensimmäistä hypoteesia. Sen sijaan tutkimus tukee toista hypoteesia osittain. Kahden tutkimusryhmän välisessä vertailussa tunnusluvut olivat henkilöstöään ei-irtisanovilla yrityksillä korkeammat 19 tapauksessa 25:sta, näistä tilastollisesti merkitseviä eroja oli yhdeksän. Kolmas hypoteesi jätettiin tutkimatta, koska henkilöstöään kerran irtisanovia yrityksiä oli vain kaksi kappaletta niistä kymmenestä yrityksestä, joiden irtisanomisten lukumäärä saatiin selvitettyä ajanjaksolta 2002-2004. Tutkimuksen perusteella voidaan kuitenkin sanoa, että henkilöstöään vuonna 2002 irtisanovat yritykset irtisanoivat pääsääntöisesti henkilöstöään myös vuosina 2003 sekä 2004. Regressioanalyysin perusteella irtisanomisilla ei yleisesti ottaen ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta tutkittavien yritysten kannattavuuteen.
Tutkielman hypoteesit noudattelevat De Meusen ym. tutkimuksia vuosilta 1994 sekä 2004. Ensimmäisen hypoteesin mukaan henkilöstöään irtisanovien yritysten kannattavuus eroaa huomattavasti sellaisten yritysten kannattavuudesta, jotka eivät irtisanoneet henkilöstöään tarkasteluajanjaksona. Toisen hypoteesin mukaan alle kolme prosenttia irtisanovien yritysten kannattavuus on alhaisempi, kuin sellaisten yritysten, jotka ovat irtisanoneet henkilöstöään vähemmän kuin kolme prosenttia. Kolmannen hypoteesin mukaan niiden yritysten kannattavuus, jotka irtisanovat henkilöstöään usein, on parempi kuin yritysten, jotka irtisanovat henkilöstöään harvemmin.
Tutkimuksen perusteella henkilöstöään irtisanovien yritysten kannattavuus ei ollut parempi kuin niiden yritysten, jotka eivät irtisanoneet henkilöstöään tarkasteluajanjaksolla. Näin ollen tutkimus ei tue ensimmäistä hypoteesia. Sen sijaan tutkimus tukee toista hypoteesia osittain. Kahden tutkimusryhmän välisessä vertailussa tunnusluvut olivat henkilöstöään ei-irtisanovilla yrityksillä korkeammat 19 tapauksessa 25:sta, näistä tilastollisesti merkitseviä eroja oli yhdeksän. Kolmas hypoteesi jätettiin tutkimatta, koska henkilöstöään kerran irtisanovia yrityksiä oli vain kaksi kappaletta niistä kymmenestä yrityksestä, joiden irtisanomisten lukumäärä saatiin selvitettyä ajanjaksolta 2002-2004. Tutkimuksen perusteella voidaan kuitenkin sanoa, että henkilöstöään vuonna 2002 irtisanovat yritykset irtisanoivat pääsääntöisesti henkilöstöään myös vuosina 2003 sekä 2004. Regressioanalyysin perusteella irtisanomisilla ei yleisesti ottaen ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta tutkittavien yritysten kannattavuuteen.