"Valtion vauvakuume" : Diskurssianalyyttinen tutkimus eduskunnan väestöpoliittisesta syntyvyyskeskustelusta
RAJAMÄKI, ANNIKA (2007)
RAJAMÄKI, ANNIKA
2007
Sosiaalipolitiikka - Social Policy
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-04-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16751
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16751
Tiivistelmä
Tutkielmani tarkoitus on selvittää, minkälaiseksi syntyvyyskysymys määrittyy kansanedustajien väestöpoliittisessa puheessa, mitä keinoja esitetään syntyvyyden lisäämiseksi ja miten näitä keinoja perustellaan. Tarkastelen myös syntyvyyskeskustelun mahdollista sukupuolisidonnaisuutta sekä sen jäsentymistä suhteessa yksityisen ja julkisen väliseen rajaan. Lähestyn tutkimuskysymyksiäni sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta, ja käytän tutkimusmetodeina tähän teoriaperinteeseen pohjautuvaa diskurssianalyysiä sekä retorista diskurssianalyysiä. Aineistona olen käyttänyt eduskunnassa käytyä palautekeskustelua väestöpolitiikasta, jossa syntyvyyteen vaikuttaminen oli yhtenä teemana. Analyysissä kiinnitän huomiota siihen, miten keskustelussa asemoidutaan eli otetaan tietynlainen positio, suhteessa syntyvyyteen vaikuttamiseen ja minkälaisilla diskursseilla näitä argumentaatiopositioita perustellaan.
Aineiston pohjalta olen nostanut esiin kaksi erilaista argumentaatiopositiota, jotka olen nimennyt syntyvyyden lisäämispuheeksi ja yksilön valintapuheeksi. Syntyvyyden lisäämispuheessa väestönkasvu nähdään yhteiskunnallisena välttämättömyytenä, johon on pyrittävä vaikuttamaan ja johon julkisen, eli valtion, on mahdollista vaikuttaa, poliittisin keinoin. Puheessa sekä vedotaan suoraan kansalaisiin, jotta nämä hankkisivat lapsia yhteiskunnallisen hyvinvoinnin vuoksi että painotetaan lasten hankinnan edellytysten parantamista. Syntyvyyden lisäämispuhetta jäsentävät yhteiskunnan etu -diskurssi, työn ja perheen yhteensovittamisdiskurssi ja perhekeskeisyyden lisäämisdiskurssi. Yksilön valintapuheessa puolestaan näkyy taustalla liberalistinen ajatus valtion tehtävistä. Syntyvyyteen vaikuttamisen nähdään olevan ristiriidassa yksilön oikeuksien kanssa. Lasten hankinnan nähdään kuuluvan yksityiseen alueeseen, johon valtiolla ei nähdä olevan oikeutta puuttua. Analyysini sukupuolisidonnaisuutta jäsentävässä osassa olen tullut siihen johtopäätökseen, että eduskunnan puhe syntyvyyteen vaikuttamisesta on melko sukupuolisidonnaista silloin, kun sukupuoli mainitaan eksplisiittisesti. Väestöpoliittinen syntyvyyskeskustelu näyttää pyrkivän vaikuttamaan erityisesti naisiin syntyvyyden lisäämiseksi.
Poliittisella kielenkäytöllä saattaa olla vaikutuksia siihen, miten syntyvyyteen vaikuttamisesta puhutaan myös muualla yhteiskunnassa. Tarkoitukseni on ollut nostaa esiin syntyvyyskeskustelun monimuotoisuus ja sukupuolisidonnaisuus, minkä kautta koko ilmiötä voidaan tarkastella kriittisemmin.
Aineiston pohjalta olen nostanut esiin kaksi erilaista argumentaatiopositiota, jotka olen nimennyt syntyvyyden lisäämispuheeksi ja yksilön valintapuheeksi. Syntyvyyden lisäämispuheessa väestönkasvu nähdään yhteiskunnallisena välttämättömyytenä, johon on pyrittävä vaikuttamaan ja johon julkisen, eli valtion, on mahdollista vaikuttaa, poliittisin keinoin. Puheessa sekä vedotaan suoraan kansalaisiin, jotta nämä hankkisivat lapsia yhteiskunnallisen hyvinvoinnin vuoksi että painotetaan lasten hankinnan edellytysten parantamista. Syntyvyyden lisäämispuhetta jäsentävät yhteiskunnan etu -diskurssi, työn ja perheen yhteensovittamisdiskurssi ja perhekeskeisyyden lisäämisdiskurssi. Yksilön valintapuheessa puolestaan näkyy taustalla liberalistinen ajatus valtion tehtävistä. Syntyvyyteen vaikuttamisen nähdään olevan ristiriidassa yksilön oikeuksien kanssa. Lasten hankinnan nähdään kuuluvan yksityiseen alueeseen, johon valtiolla ei nähdä olevan oikeutta puuttua. Analyysini sukupuolisidonnaisuutta jäsentävässä osassa olen tullut siihen johtopäätökseen, että eduskunnan puhe syntyvyyteen vaikuttamisesta on melko sukupuolisidonnaista silloin, kun sukupuoli mainitaan eksplisiittisesti. Väestöpoliittinen syntyvyyskeskustelu näyttää pyrkivän vaikuttamaan erityisesti naisiin syntyvyyden lisäämiseksi.
Poliittisella kielenkäytöllä saattaa olla vaikutuksia siihen, miten syntyvyyteen vaikuttamisesta puhutaan myös muualla yhteiskunnassa. Tarkoitukseni on ollut nostaa esiin syntyvyyskeskustelun monimuotoisuus ja sukupuolisidonnaisuus, minkä kautta koko ilmiötä voidaan tarkastella kriittisemmin.